5deltä ylös. Aurinko korkealla, koillisesta kolakasti puhaltaa.
Hesaria en heti alkanut näytöltä tavaamaan vaan editoin edellisen postaukseni jossa lukematon määrä näppäily- ja muita vihreitä. Ei kun virheitä.
Vielä puoli tuntia ja puuro on termoksessa hautunut, voin nieleskellä sen kitusiini ja sitten vain rakennusrantteelle. Vai olisiko lähdettävä käymään rautakaupassa sillä eilen pensselöin kertaalleen räystäs- ja otsalaudat eikä 3 litran maalipurkin puolikas riittänyt. Laudatkaan eivät riitä ruoteiksi.
Missähän kaupungissa nyt hurauttaisi? Nilsiä (kuuluu nykyään Kuopioon jollainen liitoskeikarointi kuuluu luokkaan ääliömäinen yhteiskuntapolitiikka) on lähin, sittä Nurmes. Iisalammeen on parikymmentä km pitempi matka kun Sonkajärven (50 km) Rutakon rauta on lopettanut. Varpaisjärvellä oli vielä viime vuonna Jonsassa joku saha, mutta ei siellä silloin ollut edes tavallista lautaa kun soitin. Kajaaniin on pisin matka eikä mulla Sivullistenkadullekaan ole nytten asiaa kun ei voi edes ajatella entivanhaisten reissumiesten tavoin käyvänsä kotona vetämässä kellon.
Ei siitä ole kuin neljäkymmentä vuotta kun tälläkin kylällä oli oma, toimiva rautakauppansa, mutta kun kauppias eläköityi, tilalle ei uutta tullut. Ei uusi kauaa pystyssä olisi pysynytkään.
Syrjäseuduilla rakentaminen tulee tuplasti kalliimmaksi vaikka voihan sitä tavaraa tilata netin kautta, mutta niihin tulee sitten muita kustannuksia.
Numeromagia on huuhaata vaikka huomaisikin milloin luku 13 sattuu perjantaiksi.
Huuhaa-asioita saa päihin iskostumaan kun niitä pienestä pitäen sinne toistetaan. Jumalakin monen päässä asuu vaikka ikinään ei siitä harhasyötteestä valokuvaakaan ole otettu. Numero 13 sentäs on ihan silmille muotoiltavissa oleva asia.
Numeroihin perustuva on samaa taikauskoa genreä kuin tikkaiden alituksen vaarallisuus ja mustan kissan tien ylitse kipaisu. Ja voe kaaheeta jos et olokapiäsi ylite hoksaa räkäistä.
Tikkaiden alituksessa on kyllä omat vaaransa oikeastikin. Ylhäällä saattaa olla köpelökouratimpuri vasaroimassa räystäslautaa ja luiskauttaa vasaran alla kulkevan piähän.
Aamupv meni Iisalamessa. Törmäsin Prismassa erääseen tuttuun naiseen ja sovittiin kahvila Hillaan pikatreffit. Siellä meni tunti tai pari, en katsonut kelloa. Torttu ja kahvi olivat makeita.
Vein Yrmälle löytämäni puukonterän ja tupen, että antaa veljelleen E:lle kun se niistä puukkoja harrastuksekseen työstelee ja korjailee. Tekee löytämäänikin uuden kädensijan ja ompelee tupen kuntoon. Sanoin, ettei tartte palauttaa vaan vaikka myy sen pois ja pitää rahat. Ehkä kahvipaketin hinnan siitä helpostikin saa, jopa viiden.
K-raudasta lastasin kyytiin tavallista neloslautaa 162 metriä. Saattaisi riittää mökin räystäitten alapuolen laudoitukseenkin. Valkeaa maalia otin 9 litraa. Konenauloja en sitten raskinutkaan ottaa sillä 2000 kpleen laatikon hinta hirvitti. Niitä ei pienemmissä erissä myydä. On mulla 90 millisiä runkonauloja vielä puoli laatikkoa, että jos kehtaan niin pitkiä ruoteisiin äekyttää, mutta mihinkäpä niitä nurkissaan säästäisin.
K-Raudan varastossakin tapasin yhden tutun äijänkellukan. Kun oli juteltu päällimäiset, se kysyi, että kävisinkö Kiuruveellä päin tekemässä yhden mökin katon korjauksen hänen tutulleen, hän ei enää kattojen lappeille kiipeile. Kieltäydyin. En tänä kesänä ota omien hommien päälle yhtään pientä enkä isoa keikkaa. Ja ehkä seuraavana kesänä olen jo liian vanha kopeloimaan edes vasaraa vyörenksusta. Pahoittelin oikeastikin, sillä kyllähän raha aina kelpaisi. Nyt voisi tuollaisista keikoista laskuttaa 40 euroa tunnille silmää räpäyttämättä puhtaanmustana käteen ja kyydit plus kalukorvaukset päälle. Päivärahankin jos yökunnissa olisi.
Kauppojen jälkeen ajelin hissunkissun pitkien lautojen heiluvan kuorman kera takaisin Um.
Koirakoskella joku kääntyi Koskikahvion pihasta täysperävaunullisen tukkirekan eteen ja välttyi juuri ja juuri rutistumasta rusinaksi kun älysi kurvata aivan keulani edestä kahvion naapurin pihatielle. Rekkakuski läväytteli valoja ja paineli alppitorvea, että varmaan ihmisellä henkilöautossa housuihin plörähti. Säikähdin minäkin. Sekunteja aikaisemmin jos rekka siltamutkasta paikalle kurvasi, olisin minäkin ollut lautoineni huiskin haiskin Koirakosken jo ammoin lopetetun kyläkaupan kulonurmisella pihamaalla tai palasina tien toisen puolen koivikossa.
Koirakosken jälkeen hyräilin Susi Artturin kurkussa rahisevaa laulua "Koirani koskessa ui..."
Iltasella
Tekomaireasti Hesari ilmoittaa päätoimittajansa suulla, että se irtisanoutuu klikkiotsikoista, ja että jos sellaisen lukija huomaa, niin ilmoittaapi hän toimitukseen. Joka päivähän tuo Hesarin käenpoikanen, Iltasanomat etusivunsa klikkiotsikkoryppäänä alkupuolella lehteä olla röhnöttää koettaen saada klikkaajien etusormeen taudiksi iskeytyneen basillin hereille. Se ei tietenkään kelpaa pyydetyksi ilmoitukseksi, vaikka samalle konsernille rahaa on epämiellyttävin keinoin veistelemässäkin.
Kaasu loppui jiäkuapista. Vaihdoin sen 17.4 joten taitaa olla ennätys sisällön kestossa: 59 pv=1,90€ päivä. Edellinen pullollinen kesti 31 pvää ja sitä edellinen 34, sitä edellinen 28... Olen pannut vaihtopäivämäärät maalarinteippiin pullokaapin hyllylevyyn. Voi puhtaasti epäillä, että kaasupullojen täyteyden valvontaa ei aktiivisesti seurata pistokokeinakaan. Yli kahdenkymmenen päivän heitto samalla liekin säätöteholla ei voi olla kulutusvakio.
Kun 11 kg:n kaasupullon hinta "koronan takia" kimposi toistakymppiä ylös päin ei se ole takaisin pudonnut vaikka kaasusta ei maailmalla pulaa ole: Röyhkeää ryöstelyä kauppiasportaissa.
Ei se yksittäisen tarvitsijan kohdalla pahalta näytä, mutta niin paljon kuin kesäsinä aikoina kaasua kulutetaan, niin miljoonissa pullollisissa se tekee välistävetelijöiden katteisiin järjettömiä, mihinkään perustumattomia voittoja.
Toisen puolen räystäslaudat ja hieman ruoteitakin kerkesin naulailla iltapäivällä. Meni telineitä tehdessäkin tovi, ja mitähän muuta siinä tuli tuskailtuakaan kun vähäisiä olivat saavutukset tänään.
G oli viimeinkin saanut hankituksi Lanceriinsa uudet takarenkaat.
Puutarhuri umpipoikki kun töissään yrittää selviytyä sinne sairastelujen aikana kertyneestä ruuhkasta. Eikä tauti vieläkään kunnolla ohitse ole. Eilen ja tänään oli lähtenyt vasta klo 18 toimistolta kotiin.
Minä alan särkyjeni viereen muate. Siitä kummallinen otus olen, että kivut saavat olla melkomoisia, että ne lopulta nukkumiskykyyni vaikuttaisi. Jossain vaiheessa aina uinun pidemmät yöunet vaikka kuinka olkapäitä pakottaisi. Tänään on kylläkin lisäkipuna vasemmanpuoleinen alaselän kolotus.
Tuntuipa kylmältä klo 05 kasteisessa ruohikossa paljain varpain tallustelu. Lie alavammilla mailla hallakin päässyt paneskelemaan. Levitin harsoja eilenillalla kukkiville mansikkapenkeille ja potunvarsien suojiksi.
Lieköhän lakka jo kukkinut? Mustikka on jo raakileina.
Iltasella
Onpahan ihan reippaasti liikuskeltu päivä telineillä ja kattorakenteilla takana. Toisen lappeen ruoteet vain jäi huomiseksi ja sitten alan Kivakujaa rakennusten väliin ookailemaan. Raskisi uudet kattopellit ostaa niin olisi se aina parempi, mutta maksavat juuttaat nekin sen verran, että joutuu harkitsemaan vanhojen oikomista suojaksi. Niitä jonkin verran vielä löytyy.
Saunoin. Olkapäitä, varsinkin oikeaa, särkee jo tulisesti. Otan buranan ja alan katsoa typerää "Suojelijat" -brittidekkaria jotta uneen nuljahdan.
Tuosta tulikin mieleen kun luonnosta poimimillani yrteillä ja kasveilla maustettua munakasta illalliseksi paistoin, etteivät britit osaa oikeaa munakasta tehdä kun ne aina vaan sen munakokkeliksi pannulla sekoittelee ja silavalla kurkkunsa voitelevat, jotta annoksen suolenmutkaan saisivat niellyksi. Ja vieläpä aamiaiseksi!
Mutta mitäpä minä oikeasti brittienkään touhuista tiedän kun en siellä ole edes käynyt. Brexit oli kyllä eräänlainen mielipuolisuuden näyte heistä johdateltavana massana typeryyksien taakse.
Typeryyksien tehtailuilta ei kyllä lajimme missään puhtain paperein ole viidakoista ulos turpoamisen jälkeen selvinnyt.
Varhain aamutoimille ja jo seitsemältä kiipeilin liiterin kattorakenteissa. Yhdeksältä olivat toisenkin lappeen räystäslaudat ja ruoteet naulattu paikoillensa.
Sitten hioin ja maalasin eilen illalla lasikuiduttamani, halki rapsahtaneen pyykkilingon kannen.
Ruokailun jälkeen aloin m.sahailla hirsinurkkaan liukukourua kakkosnelosta varten sillä hirsikehikko elää eri tahtiin jatkossa kuin aitta, jonka kattoa jatkan Kivakujan ylitse. Lisäksi kujaan kuljetaan sitten joskus pariovista. Ne Esko-vainaa hitsasi Mölyn ja Pirskatin talliin niihin aikoihin, kun elettiin hädänalaista elämäämme suurilta tuntuvine huolineen ja murheineen. Ja kyllähän ne olivatkin ihan ihmisen mittaisia, että juuri ja juuri siitäkin kinkamasta ylitse kömmittiin.
Oli se ihan hyvä, ettei Laari tarvinnut ovia kun niitä tarjosin tallia purkaessani. Tuolla ne aitan räystäitten suojissa seinustalla ovat nämä vuodet sopineet odottamaan että käyttöä löytyy.
Esko oli tärkeä ihminen. Kun täällä tartun joihinkin nurkissa lojuneisiin metalliesineisiin, niin miltei poikkeuksetta niiden seppänä Esko toimi. Ja saunankiukaassa naksuu lämmitettäessä edelleenkin Eskon pajan alasin. Se on tulipesään juotetun kupariputken pää jossa vieressä olevan vesipadan sisällön kuumentava "suolenmutka" paukkaa kun se liekkien kourissa tulistelee.
Laitanpa tähän eilisiltaisen munakkaani tämän vuodenajan luonnotilaisen reseptin.
Täyte: poimulehtiä, horsmankukkaa, kuusenkerkkää, suolaheinää, voikukkaa (sileitä lehtiä tai kukkia), kissanminttua, raparperiä, ruohosipulia.
Aiemmin silppusin paistinpannulle marinoitumaan erilaisten mausteiden ja öljyn kanssa kaalia ja tomaatteja.
Sekoitin niityltä keräämäsi aineet pannulle ja sytytin kaasuliekin alle.
Kasvisten kuumennuksen jälkeen kaadoin kuuden-seitsemän munan maidolla terästetyn liemen kasvisten peitoksi ja paistoin kovemmalla liekillä vähän aikaa. Lopuksi munakas kannen alle hautumaan.
PP:lle piti kovveutua kun se alkoi liikaa tunkea jeesuksella maustettuja kommentteja viesteihinsä. Olen sietänyt niitä häneltä hänen erikoisten ja kovien elämänkokemusten takia suht paljon tuttavuutemme aikana, mutta nyt alkoi kuohua ylitse. Hän tietää, että minä olen täysin uskonnoton ja jumalaton eikä mikään lähetystyö käsityksiini tehoa. Ilmeisesti uskovaisilla kuitenkin kautta linjan on se käsitys, että väität mitä väität, niin kyllä se jeesus vielä sydämeesi rantautuu. Väitteleminen uskonasioista muihin asioihin perehtymättömien (lukeneisuus) on äärimmäisen turhauttavaa.
Ja vaikka olisi opistoja kiertänytkin, niin mitä teologiaopinnot takanaan olevalle papille mahtaa jos se kaiken väittelyn tuoksinassa heittää vertauksen "jos nakkaat metalliesineitä, muttereita ja ruuveja ynnä muuta metallirompetta verstaasi pöydälle, eivät ne itsekseen käyttötuotteeksi muutu. Jumala siinä niiden taustavoiman pitää olla, sinä olet vain hänen hitsarinsa ja metallimiehensä; Hän antaa aivoillesi aikomasi koneen piirustukset."
Huh!
En ala uskovaisten kanssa väittelelmään vaikka viime aikoina on muutamia tapauksia ollutkin, jotka ovat houkuttaneet tarttumaan turhan lätisemiseen.
Se on järkyttävän umpinen muuri joka uskovaisia uskonsa kanssa ympäröi. Sitä ei hajota pommitkaan jotka perheitä kappaleiksi laukovat Gazassakin. Kun mitään muuta ei ole, turvaudutaan unelmiin jumalista Se olisi kertakaikkisen ällistyttävää jos ei järjellään osaisi päätellä niitä psykologisia ulottuvuuksia, miksi toivottomassa hädässä ihmiset niihin unelmiin turvautuvat.
Toisaalta eikö se heidänkin tapauksessaan ole jo sama murskautua toivottomuuden alle kun ilmassa ujeltava pommi kuitenkin tulee ja tappaa?
Jos PP ei olisi sitä psykologiantermein (psykoosi) selitettävissä olevaa uskoontulemisen tilaa kokenut kun vankila-viina-väkivalta ja huume-elämän loppujengojen kiristys oli vain enää jäljellä ilman muita vaihtoehtoja niin ei häntä enää olisi. Olisivat jääneet hänen neljä reipasta poikaakin syntymättä ja kasvattamatta niin erikoisen hyvin kuin se kaikki sitten lopulta järjestyi. Vaimolla tietenkin on iso osuus asiassa, mutta silti.
Sellainen ylittämättömältä tuntuva seinä on kerran itsenikin eteen noussut tyttärien äidin sairastumisen aikoina, mutta koska elämän muistakin tuskista johtuva psykoosi ei lopulta aivojani sekoittanut, selvisin siitä muin keinoin. Vaihtoehtona oli naru, pyssy tai "katonpa vielä huomisuamun" -ajatus. Jälkimäisen valitsin.
Outoihin piippausiäniin heräsin ennen neljää. Luulin niitä korvan omiksi tinnitusääniksi ja käänsin vain kylkeä, mutta kun ne kuitenkin erottuivat korvien omista äänistä, nousin kuulostelmaan. Neljästä-viidestä vanhasta ja muualla käytössä olleesta palohälyttimestä yksi paljastui piippauksiin syylliseksi. Luulin sen ilmoittavan virran vähyydestä, mutta kun otin patterit pois, yksi niistä oli niin tulisenkuuma ja kärysi jo, että piti äkkiä nakata käsistä pois. Elikä ihan hetken perästä palovaroitin olisi ollut ilmiliekeissä kun sen neljästä patterista yksi olisi räjähtänyt!
Onkohan tulipaloja maailmalla varoittimista syttynyt miten monta?
Tekikö räkättiparisko virhehankinnan kun paaluttivat pesänpaikan oravien kulkureitille pajuraidan oksanhuarukkaan? Siinä munat saavat kyytiä kun orkut paikalle hyppelehtivät. Ei niitä nyt ole juurikaan näkynyt, mutta silloin tällöin saattavat pistäytyä tarkistamassa, josko alkaa mannanjyviä taivaasta heillekin sataa. Meinasin laittaa linttikiven pesän päälle että menevät tekemään uuden hautomon jonnekin muualle, mutta sinne olivat jo ensimmäiset munat ilmestyneet.
Eilen varmistui, että ainakin kahdella lehtokurpalla on hehtaarin kokoisen lepikon alueella pesintä onnistunut.
17.6.2025 tiistai
Vettä on alkanut puotella jo yöllä ja näyttää kiihtyvän vain. Enpä ala rakentelemaan.
Näinköhän unta vai miksi keisari Nikolajev II:n murhattu tytär Anastasia oli mielessä kun heräsin? Luin jokin aika sitten romanovien suvusta artikkelin. Yksi tuttukin on Anastasia. Voisin kysyä häneltä, tietääkö nimen historiasta mitä, ja että onko sillä ollut nimenantoon jokin funktio.
Lähen Iisalammeen asioille.
Iltasella
Iltapäivällä tulin reissulta pois. Mennessä ajoin Jumisten ja Paisuan kautta ja tullessa normaalia reittiä Jänkäsorvin (Sonkajärvi) sivuitse. Matka on parin kilometrin tarkkuudella sama, 72/70. Jumisten kautta tie on mutkaisempi, mäkisempi ja paljon asvalttirikkoja. Molempien teiden varsilta avautuu useissa kohdin tuoreet, valtavien metsähakkuiden raiskiot joita urakoidaan lintujen pesintäajoista välittämättä nyt, kun puun kantohinnat ovat älyttömän korkealla. Sillä, että onko metsä ns. vanhaa vai uutta, ei ole enää mitään merkitystä myyjien eikä ostajien mielikuvissakaan.
Metsien ja luonnon kaikkien raaka-ainevarantojen suhteen on ihmislaji "ylittänyt rajan" kuin Israelin Netanjahu kansanmurhasuunnitelmiensa kanssa Gazan suhteen; Elämänsuojelija-vainaan Linkolan puutarhan marjapensaatkin selluliemikattiloihin kelpaavat kuten hän jo 1960-luvulla ennusti. Tätä(kin) toistan aika-ajoin tieten tahtoen.
Netanjahun kängi on pannut tuulemaan ruutisesti myös Iranin suhteen. Siihen se on saamassa USA:n Suuren Möliskön tuen sekä tuon entisen maailmanpoliisi-liittovaltion kaikkein raskaimmat, varastoissa jouten lojuneet monsteriaseet ja jättipommit.
Taivalkoskella metsäfirman puunostajan haulipyssyllä murhannut vanhus (85) on käräjillä tuomittavana. Syyksi murhaan hän on itse sanonut, että kun se hakkautti vaimon omistaman vanhan metsän vaikka se ei hänen mukaansa metsäkauppasopimukseen kuulunut. Häneltä meni yöunet ja mieli on ollut musta siitä lähtien.
Olipa tuo metsähakkuu kuulunut sopimukseen tahika ei, ymmärrän kyllä vanhan miehen sysimustan olon kun tuttu metsä onkin yht'äkkiä yhtenä myllättynä maanmartona siellä täällä törröttävine kannontynkineen ja puolesta välistä murskattuine kelopuineen. Ilmeisesti mies on lapsesta saakka niissä metsissä tallustellut joten suru on sitä suurempi.
Lakkasi satamasta. Trimmailin polut ja vähän muutakin ruohokenttää vähän sileämmmäksi. Kukkakumpareet jätän nykäisemättä. Kimalaisia on niissä paljon vaikka on märkää ja viileää yhä edelleen.
Ennen saunomista rakensin vanhan rakennuksen väliin jäävän Kivakujan runkoa. Yhden kattotuolinkin tein jonka paikoillensa nostin.
Meidän arkkitehtiopiskelijamme soitti Oulusta "ilmoitusasialla", että hän muuttaa tyttöystävänsä kanssa samaan kortteeriin heinäkuussa. Ovat melkein kokonaan yksissä jo nyt, niin suotta kahdesta asunnosta vuokraa maksamaan.
Siihenpä ei ole kiellon ei myönnön paikkaa kun aikuisia ovat, ja vaikka eivät olisikaan. Toivottaa vain onnea ja menestystä ja toivoa, että yhdessäololla on hyvä tulevaisuus. En edes sanonut, että elekää nyt heti alakako lisääntymisprojektia, opiskelut ensin.
Paulus saa torstaina natsat kaulukseensa ja aloittaa alokkaiden koulutuksen heinäkuun tykinruokamassan kanssa.
"Tykinruoka" on täysin harhaanjohtava nimitys jauhelihasta jota ammukset sotatantereilla sotilaista jauhavat. Tykit ruokitaan takaapäin ja teurastava-ammus lähetetään liikkeelle tungettuna täyteen murhaavaa arsenaalia jonka se oksentaa teurastettavien kohteittensa niskaan.
Ruudinkatkun ja myrkkypölyn haihduttua korpit käyvät aterioitsemaan.
Romanovien suvun nuorena kuolleen Anastasian lailla monet elämän kynnyksellä olevat vastaavat elämät murhaantuvat nykysodissa (100 viimeisintä "nyky"vuotta) tappajiensa käsin koskematta ja siksi heidänkin elämänsä on yhtä sotapelien pelaamista vain. Anastasia-nimisiä on Ukrainassakin paljon, siksi se tässä esiintyy.
18.6.2025 keskiviikko
Heräsin paskamaiseen uneen jossa riitelin appiukon kanssa. Unessa hän oli hirmuisesti laihtunut ja nuorempi ja riidan aihe jokin minulle merkityksetön elämändetaljin vinksahtaminen sijoiltansa, mutta maatakaatava virhe hänen mielestään. Heräsin siihen, kun kysyin ääneen, että perkele, ihanko tosissasi olet!? Klo oli 04.42.
Jo aikoja sitten hajonneen siskonporukan vanhan postilaatikon saneerasin jokin vuosi sitten lintupöntöksi ja ruuvasin aitanharjan alle päätyyn. Siinä on vuosien varrella useampikin lintupoikue haudottu sillä sammalta ja muuta pehmuketta oli pönttö puolillaan. Nyt jouduin ottamaan sen rakentamisen tieltä pois ja oli sinne tällekin keväälle jokin lintu munia pyöräyttänyt. Joutuipa takiani keskeyttämään haudonnan jo aiemmin.
Munat ovat kuin rusehtavia uunilinnun munia, tai jonkin kirvisen, mutta enpä mene sen isommin vakuuttelemaan sillä kumpikaan ei tiettävästi pönttöihin pesi, paitsiettä jälkimmäinen joskus ehkä niin kuin se "kattilalintu" jokin vuosi sitten vanhaan pikkukattilaan joka sekin aitan seinustalla roikkui.
Kivakujan runkorakenteet kattotuoleja ja oviaukkoa myöten alkavat olla valmiit. Hitsasin pariovien raameihin kiinnikkeet toisellekin puolelle ja pulttasin paikoilleen. Vävyn kanssa nytten illasta veivattiin ovien kehät saranoilleen. Kolme saranaa molemmissa niin en yksi onnistunut niitä kohdistamaan. Ovet paneloin tai vaneroin sitten kun... Niissä oli aiemmin mustat pellit, mutta ruuvasin ne pois.
Vettä satanut aikasten rankasti kuuroittain. Taukojen aikana keikuin rakenteiden päällä koko päivän ja nyt väsy vanhaa painaa. Silti ajattelen, että olisi se mukava vielä yksi omakotitalo rakentaa pohjarakenteista vesikattoon ja sisustukseen saakka ennen kuolemaansa. Mutta milläpä sitä, enkä vieraalle enää uskaltaisi sellaista rojektia aloittaa.
Nyt kun saunan pehmittämänä petilleni nakkaudun niin olen unessa alta vartin vaikka olkapäät ovat kipuliekeissä.
Kirjoitin vielä kommentin Hesarin artikkeliin "Tuhoajat vetävät lopulta tuhon myös itsensä päälle -jo antiikissa nähty totuus pätee yhä"
Kommenttini:
Hassua tai ei, mutta artikkelia lukiessa muistui mieleeni Ilmari Kianto ja hänen julma vertauksensa häviölle jääneen kansalaissodan osapuolen naisista, kuinka heidät täytyy tuhota pentuineen kuin susinartut ettei uusia, samojen aatteiden kannattajia syntyisi tulevaisuuden riesaksi.
Nykyajan some on tämän artikkelin aiheen ja Kiannon aikanaan julki tuomien ajatusten kaltaisia purskahduksia ja propakandaa tulvillaan, että liekö tuo kaukanakaan aika jolloin samat julmuudet, jotka nyt Lähi-Itää ja Ukrainaa hirveimmin ravistelevat, panevat kauhujen karavaanit täälläkin laukkaamaan.
Havahduin ½4. Unessa oli tynnöreihin sullottu suola/mausteliemeen, alastomia ihmisiä. Kuolleen kalvakkaina ne huljusivat suurastioissa kuin Kaken tupurit ulapalla (ajattelin siinä ohessa vanhaa kamua Kakea kalassa). Tehtävänäni oli pitää säilöntäliemi liikkeessä ja lisäillä mausteita sitä mukaa kun ne siihen liukenevat. Heräillessä nenässä tuoksui valkosipuli ja voimakassavuinen korianteri.
Sonjan porukka toi savulohen eilenillalla kun kävivät minua avittamassa ovien asentamisessa. Hyväntuulisesti naureskeleva Elisabethkin oli mukana ja liekuttelin sitä pitkään sylissäni. Ehdotin Mirrelle leikilläni, että jos antaisi mukulan juhannukseksi mukaani.
Puolipilvistä, kolakkaa ja mahdoton käkien mekkala joka puolella tonttia. Ehkä joukossa on sekin idänkäki. Yhden suunnan kukkuminen on puolikasta kakomista.
Sytytin hellaan elävät tulet kun niin kolakkaa tuvassa on.
Hoksasin tässä jokunen päivä, että tämän kevään ja alkukesän lintumaailman konserttien jäsenistä yksi on puuttunut tyyten; Taivaanjäärä!
Minnehän lentävä vuohi lie hävinnyt? Miten yksi laji voi kadota nuin äkkiä? Niitä on joka kevät surrannut Unimäen taivaalla useita ja pesineetkin pusikoissa ja ojien pientareilla ja ovat käyneet sitten nurmella poikasineen matoja ja hyönteisiä pitkillä nokillaan noukkimassa.
Tänään haen leipomolta täytekaakun ja ajelen Sivullistenkadulle Kajaaniin. Gaiuksella on tiistaina täysikäisyyden riitit tiedossa, mutta tarjoillaan mahdollisislle kävijöille kakkukahvit juhannuksen tienoissa. Ensi viikolla käyvät Tampereelta myös kambodjalaissisarukset A&A. Vanhempi siskoista on tullut käymään Usasta pitkästä aikaa. G:n kasvuprosesin alussa heillä ja monella muulla mamulla oli iso vaikutus kansainvälisyyskasvatuksessa sitä sen kummemmin suunnittelematta. Oli se sekin kummallista aikaa...
Montakohan päivää Knissa olen?
Pitää kerätä pyykit mukaan, siivota hutaista vähän ja muutama muu askare suorittaa ennen lähtöä. Neljä kattotuoliakin könyän naulaamassa paikoillensa. Nostettiin ne eilen rakennuksen harteille nippuun valmiiksi, mutta en alkanut enää niitä kiinni naulailemaan.
Klo on 6, puuro hautunut, kananmunat keitetty. Ruokailen, tiskaan ja käyn kattotuolit asentamassa. Sitten juhannusta kohti vaikka se muuten ihan samoilta arkisilta merkinnöiltä kalentereissa nykyään mulle näyttääkin kuin muutkin päivät. En edes tavallisia sunnuntaipäiviä erikseen tahdo hoksata.
.jpg)