Tummasilmäpieni

3.4.2025 torstai

Klo on nytten 03.28. Joku ajoi tiellä vaalealla maasturilla maisemaa päivänvaloakin kirkkaammaksi valaiseva, varteen kiinnitetty valospotti katolla. Tehovalopakkaus kävi kääntymässä auratun väylän päässä ja huristeli pian takaisin. 

Tämä oli toinen öinen ilmestys tällen keväälle. Se edellinen oli pieni, punainen henkilöauto. Aiemmin oli yksi toisaalla Kajaanin tien varrella kun olin tulossa tänne. 

Onko jepet kehitelleet valotehosteisen juonen jolla metsäneläimiä jahdata? Nehän pökkiintyvät moiseen valosaastekeilaan osuessaan ja on helppo teilata karjapuskurilla aurausvallien väliin hengettömäksi. Pyssyt saa jättää kotiin kun tappokeikalle lähdetään.

Mutta tulee se sekin kalliiksi jos kiinni jää.

En oikein keksi tuolle öiselle harrastukselle toista muunlaista syytä kuin että jotkut arkeensa tylsistyneet kuvaavat "road movieitaan" ja laittavat netissä jakoon. Luvatontahan se ei ole, mutta epäilyt herkästi heräjää savolaisten salametsästyskäräjien tuoreessa muistissa ollessa.

Iltasella

Olipa aurinkoinen, tuulinen päivä. Noiden puhurien voiman kun saisi toveriksi raskaita pöllejä kuorintapukille nostaessaan. Aamupuuroenergialla pinnistelin, paitsi että lyhyt kahvitauko oli välillä. Sitten olikin hyvä syödä kun oli oikea nälän tunne.

Mietin painavia tyvipöllejä pukille ährätessäni kehonrakentajia; Onko itsekkäämpää tointa maailmassa kuin se (paitsi misseiksi aikovilla ja USA:n Suur Mölisköllä)?

Kehonrakentajien (fitness-"urheilijoiden") päivät pyörivät kirjaimellisesti oman persesilmän ympärillä. Siihen jos vielä harrastetaan joogamatolla meditaatiosessioita joissa keskitytään omaan mieleen, niin itsekkään ihmisen malli on täydellinen.

Entä sitten, kun bodarin nahka alkaa naamasta roikkua kuin Aku Ankan koiralla Pulivarilla? Mikä kauhistus se kehonsa timminä pitämiseen koko ikänsä uhranneelle onkaan. Siihen päälle jos mulkkukaan ei enää toji kun tuli käytettyä purkeissa tarjottavia kasvu- ynnä muita hormoneja ja tehosteita niin onpa loppuelo mustaa kuin magnesiumjauheella suolistonsa vuoranneella lisäainereserviläisellä. Esimerkkihenkilömme aiheessa: Schwarzenegger ja Stallone ovat aika kamalan näköisiä nyt vanhoina.

Saunoin. Tuulen voima yltyy. Siitä ei saa selvää, miltä ilmansuunnalta puhaltaa sillä puut pyörivät runkonsa ympärillä, ja jos kuselle alat muka myötätuuleen, puhuri pyörähtääkin juuri suihkun puolelle ja yritpä keretä alta poes!

Kuunsirppi ja tähdet kirkkaita. Pohjoisen puolella revontulikäärme huiluaa koko avaruuden mitalta itään päin.

4.4.2025 perjantai

½6 heräsin. Tuulen voimannäytöt eivät ole laantuneet. Yksinäinen orava jyviä narskuttamassa, ja nyt tuli tikka tolpan kylkeen, mutta taisi huomata heränneensä liian aikaisin kun nyt se nuokkuu nokka nuupallaan, pylvään koloihin kyntensä tiukasti lukinneena sijoillansa.

Yön unet olivat kuin avaruus, rajaton areena näytelmille. Heräillessä ajattelin ajattelua; Voisipa sen ajattelemalla myös lopettaa kuin sammuttaisi katkaisimesta valot.

Hain bensaa Torakorven "Essolta" kolme pöntöllistä sillä jos tie tuostaan pehmenee, sitä ei viikkoon pariin ainakaan auton kyydillä tänne keluta. 

Kaupasta hain kaalia, muutaman tomaatin, kurkun, kalkkunaleikkelettä ja taisi pari AB-piimäpurkkiakin kyytiin eksyä. En käynyt Elisabethiä katsomassa kun pihassa ei ollut kumpaakaan autoa enkä viitsinyt kysyä, onko kettään kotona. Ehkä äiti ja vauva nukkuivat vielä niin kuin viimeksi kun aamulla pistäysin. 

Jotenkin olisi vain mukava pitää sitä tummasilmäpientä sylissä.

5.4.2025 lauantai

Sepelkyyhkyjä kaksi saapui aterioitsemaan. Kauan istuskelivat läheisten leppien oksilla ennen kuin uskalsivat leuhahtaa ruokinnalle.  Sopivasti on siellä nyt kauranjyvää ja ehkä murusia pähkinöistäkin kun kävin niitä sekoittamassa siementen joukkoon. Ne ravisevat sitä mukaa automaatista ympäristöön kun tikat, oravat ja pikkuiset linnut koloja nokittelevat.

Kyyhkynen-sukunimisen naisen tapasin muinoin jossakin jotakin varten. Hän oli viehättävä ulkomuodoltaan, mutta kuoren kun käänsi, ei siitä selvää ottanut. Tai sitten se olin minä, josta en itsekään selvää saa koskaan.

Selvänä kyllä olen pysytellyt kohta G:n iän verran.

Aurinko paistaa, mutta tuuli käy kylmänä pohjoisesta. Sanoin Nahkiaiselle Ylitorniolta kun se soitti, että herkiä puhaltelemasta tänne päin. Taisi kylläkin olla Oulussa, mutta sama se sille.

Jakulle suunnitelleet eilen "suntin" asentamista aivojen vesitilasta selkärangan poistoputkeen kun on vedestä ylituotantoa ja paiskoo miestä miten sattuu kun märkä lasti heilahtaa kuin saavissa laidalta toiselle. Populääristi näin sen voinee selittää kun eivät lääketieteen termit suusta oikein päin osaa ulos ujua.

Vesipää, siis. Laitoin sisarusten Whatsapp-ryhmään, että ehkä se Jakun vesi on yhä sitä 70-vuotta sitten sinne ryystettyä Unimäen kaivovettä kun poikanen oli meinannut hukkua pudottuaan pää edellä jorpakkoon.  Isä oli puhallellut henkiin ja katsoneet muutaman päivän, että kaippa se siitä seleviää. Oli ollut hengetönnä joitain minuutteja.

Sitäkin koetin muille arvuutella, että jospa J:n kehitysvammaisuus ei johdukaan Fragile X:sästä vaan siitä hukkumis-läheltäpiti osumasta? Häneltä ei jostain syystä ole listan mukaan verinäytettä otettu kun testasivat meidän muiden kantakirjakelpoisuutta 1980-luvulla. Elikä etsivät veljiemme kehitysvammaisuuden syitä ja että onko joku muukin kantaja sille kromosomivirheelle. Myöhemmin tutkimusta laajensivat sukujemme uusimpiin jäseniin, varsinkin naispuolisiiin sillä kyseinen evoluutio"virhe" voi siirtyä vain äidiltä poikalapseen.

Löydöksiä ei ole uroksissa ole, "merkkiominaisuus" joillakin naisilla ja siinähän se riski sitten piileekin.

Puhtaat kantakirjakarjan paperit on siis useamman siittäjäehdokkaan ja synnyttämään halukkaan lakkarissa, mutta ei se takaa yhtään mitään. Evoluution kokeilusekavuuteen kuuluu yllätykset eikä siltä säästy rahakkaatkaan hedelmöityshoitotoreiden tarjontoja hypistelevät.

Lopussa tulee kuitenkin tyrannit, jotka tuhovoimakahvasta kääntävät eikä yksittäin tuhkattaville tarjolla olevia krematorioita enää tarvita.

Maailman tilanne on juuri näin vakava kuin sen tuohon edellisen lauseen sisään lyhyesti kirjasin.

Katsokaa maailmankatoilla keikkuvia johtajia niin Idässä kuin Lännessä ja kaikkialla niiden liepeillä ja väleissä.

Minun kromosomivirheelliset veljeni eivät ikinään kykenisi, eivätkä haluaisi, sellaisiin tuhoihin kuin ne, joille kaikentuhonavaimet ovat nytten hallussa. Ne jopa ylistävät johtajnominaisuuksia ihan ite, ja kansa; valtavat läjät ihmismassaa,  on valmis aina uutta keisaria kumartamaan.

Mikä geenivirhe aiheuttaa tyrannille ne unet, joita sen säälimättömät aivot käytäntöön panevat? Onko niiltä näytteet otettu ja analyysit tehty jotta tyrannien kehittyminen maailmassa voitaisiin keskeyttää jo kohtuun kun niskapoimut ja verikoe sikiöstä sen osoittaa?

Ovatko tyrannitkin pienten piirien sisäsiittoisuuden tuloksia kuten siitä syystä taantumaan kuolleet aatelissuvut? Milloinka tyrannien syntymisiä edistävät lähteet kuivuvat?

Voe kykki mitä ajatuksia tuas! Ne saapuvat uniin illan uutisten höystäminä ja kun ne yön ylitse ovat vahvistuneet, saavat uutta pontta seuraavan päivän sotamurhauutisista ja loputtomista "asiantuntijoiden" ja "oraakkeleiden" tarjoamista spekulaatioista medioissa.

6.4.2025 sunnuntai

Iltapäivään asti vuolurautani, jonka kahvan pihkakerrostuman alta haamottaa yhä isäni kovertama puumerkki TH ryysti hirsieltä kuori- ja nilakerroksia kuin tuo 100 vuotta vanha savottalaisten työkalu ei vuosikymmeniin olisi koskaan huilia pitänytkään.

Sitten saunoin, keräsin kamppeet ja pyykit ja ajaa hurautin tänne Sivullistenkadulle Kajaaniin. Nyt olen aika poikki enkä kissaa jaksa sanoa. Mutta miksi pitäisikään?

"Mirriä" voisi kyllä silitellä, mutta jaksaisiko sitäkään...

7.4.2025 maanantai

Aamupäivällä hampilääkäri jossa selällään pötköttelin melkein kaksi tuntia kun juurihoitoa tekivät. Hampilääkärin maha äänteli kirkkaasti niukkaillen oikean korvan vieressä kuten edelliselläkin kerralla. Poraaminen ei sattunut, mutta yläkroppa puutui ja olkapäihin, niskaan ja käsiin alkoi särkeä. Kestin sen urhoollisesti. 

Toista se siinä kahden ystävällisen ja vointeja kyselevän naisen välissä oli ollakin kuin pienenä koululaisena punakan, juopon ja aina äreän Uosukaisen armoilla joka saattoi panna vaikka tupakaksi kesken hampaan puuduttamatta repimisen. Eikö tuo liene puikoilla avoimeksi tuettua suuta tuhkakuppinaankin käyttänyt...

Sitten käytiin hakemassa Sotkamosta G:lle vanha Mitsubishi  ajokiksi. Se on juuri katsastettu kampe, että ehkä poika saa tuntumaa siihen, millaisia huolia auton omistamiseen liittyy. Eikä sureta, jos paaliin joutuu sen kohta pian rutisteltavaksi hilaamaan. Tai sitten se kestää ja kestää. Ei siinä ainakaan mitään erikoisempia sähkölaitteiden vikoja ole niin kuin näissä uudemmissa, muovikuorisissa kiitäjissä kaikissa tuntuu olevan.

Poika tekee niin kovasti töitä lukionkäynnin ohella, että kaipa hän kotona asuessaan autonsa kulut hoitelee. Ehkä innostuu tuunaamaan ajokissa olevat kosmeettiset ym. runnut ja myy sen sitten hyvällä hinnalla kavereilleen. Armeijaankin pojalla on ihan pian lähtö.

Tupakoitu siinä autossa kyllä oli, että sisuksissa joutuu tekemään hajunpoistotöitä aivan ensimmäiseksi.

Nyt olen takaisin Um. Lämmitin kaminaa ja saunankin ja kun klo on kohta puoli yö, alan uinumaan. Kuu on jälleen kääntyillyt niin, että yli puolella tehollaan se maisemaa valaisee.

Mökkitien alkupään olivat työkoneet ja puutavararekat painellet sellaisille urille, että juuri ja juuri korkeimpien, jo pikkupakkasessa jähmettyneiden liejuharjanteiden päällä taiteilin pahimpien kohtien ylitse ja pääsin pihaan.

Maailma kaikkinensa on tullut umpihulluksi 1930-luvun malliin, ja sivu siitäkin. Hitlerin kopio puuttuu, mutta nyt niitä on tarjolla useita omanlaisiaan. Jos ne yhtyvät, käy kuten kulotuspoltolle: keskellä olijat kärventyvät lopussa niin, ettei niistä edes puhurien pyöriteltäväksi tuhkaa synny.

Kävin silti päivällä iänestämässä. Radikalisoiduin siinä ehdokaslistojen äärellä äkisti ja ruksasin molempiin lipukkeisiin nuorten, tuntemattomien ihmisten lumerot. Tai tiesin kyllä heidät esitteiden ja puolueidensa perustella, mutta eivät he aiemmin ole luottamustehtävissä olleet.

Vituttaa vanhat, paikoillensa pikeentyneet paskapäät jotka luulevat osaavansa hommat. 

Katson vanhaa itseäni peilistä ja piru vie!: En minäkään mitään osaa.

Mieluiten Nietzcheä mukaillen, jeesukset unhoittaen: Ecce Homo!

"Näin hetki sitten ketun"

27.3.2025 torstai

Kiepautin Kajaanit ja Iisalamet ja nytten olen jälleen tiällä Um. Ostin uudenkäytetyn raivaussahan Iisalamesta. Kunhan lumet vajenevat, kuleksin sen kanssa ainakin tämän mökin ympärystän aluskasvillisuutta matalemmaksi.  

Kotimaisesta elokuvasta oli "ylistävä" arvio Etelän aviisissa. Sysmästä tekivät kiljunpyörteisen draaman jossa muutama sisarus kännää ja panee   ...sahtia...., kännää lisää ja panee... uutta hiivaa tyhjentyneisiin tynnöreihin ja eikun käymään. Ehkä ne panevatkin, mutta siitä arviossa ei mainita.

En muuten elokuvakritiikkiä olisi pannut merkille, mutta kun lukemaan houkuttelevaan osaan jutun alussa oli pantu(!) maininta, että koska elokuva sijoittuu nimenomaan Sysmään, se on kuin mainos sille paikkakunnalle jollaisesta "jokaisen pikkukunnan pamppu haaveilee..." panohaaveidensa päälle tietenkin.

Ajattelinpa sitten metsäläispontikkapitäjä Rautavaaraa ja millaisen aiheen ympärille tiältä elokuvan tekisi josta muovaisivat Hesariin näin houkuttelevasti: 

"Kännikomedia sahtia panevista sysmäläis­siskoista saattaa olla tuleva iki­suosikki, kehuu kriitikko

Keski-ikäiset naiset säntäilevät alkoholin perässä hykerryttävästi Teemu Nikin sysmäläiskomediassa 100 litraa sahtia. Elokuvassa on aineksia hitiksi."

Tässä savolaispitäjässä asia, jonka perässä vanhat ukot ja muutamat juoksupojat säntäilisivät, olisivat metsän eläimet, pääasiassa sudet. Eikä luvallisesti yksikään. Ehkä pontikkaakin tirautettaisiin, mutta se on jo niin kulunutta elokuvien aihetta, ettei paljoa kiinnosta edes ajatella. Ja kovasti puhtoisen kliinistäkin se nykyään on kun jokainen metallipuolen opinnot lävitse käynyt on jo kauan osannut rosterista viinatislaamon hitsailla ja homma käy kätevästi vaikka keittiössä jos emäntä antaa luvan. Tai sitten autotallissa talvirengassarjan viereiselle työkalupöydälle sijoitetun kaasupolttimon äärellä.

Korpipitäjässä tehty elokuva kuuluisi rikoselokuvien genreen josta näillä seuduilla hykerreltäisiin turpaan sen tekijöitä. Tai ammuttaisiin otsaan, ajettaisiin autolla ylitse, tapettaisiin niiden koirat, puhkottaisiin autojen renkaat, käytäisiin kusemassa bensatankkiin ja kaivoon murjaistaisiin kimppapaskat.

Jos minä kuuluisin käsikirjoittajatiimiin, tai vaikkapa itse sellaisen saisin aikaan ja se menestyisi jatkoon, saisin olla varuillani kaiken aikaa. Olisiko mökkikään enää pystyssä kun poissaolon jälkeen takaisin tulisin.

Näistä seuduista kertovan elokuvan ydin olisi petoviha. Sudet saisivat kohteena pääroolin, vierellä pakoon tassuttelisivat ilvekset ja näädät. Sitten vihanpidossa siirryttäisiin luonnon monimuotoisuudesta huolestuneisiin kansalaisiin, vihervasemmistolaisiin poliitikkoihin, dokumentaristeihin "Rysselin herroja" unehtamatta.

Näyttelijäkaartiin saattaisi olla mahdotonta saada niin suurta joukkoa kuin elokuva vaatisi koska se olisi, ainakin minun kirjoittamana, petojen puolella viimeistä kuolonkorahdusta myöten. Ei ehkä "kolme veljestä" riittäisi vaikka pantaisiin  heille akat rinnalle evästermareiden ja kinkkuvoileipien kera susien kimppuun hyökkäämään opetettuja saksanpaimenkoiria (Deutscher Schäferhund) paimentamaan. 

28.3.2025 perjantai

Eiliseen elokuvaideaani: Henkilöiden nimet kaikki olisivat paikkakunnan menneiden aikojen korkonimiä malliin Titjonen, Hermanni kakkonen tms..

Tänään tein ennätyksen pöllien kuorinnassa, mutta vielä on jäljellä ainakin puolet. Ehkä pitää kaataa muutama puu reunoilta lisää jotta riittää...

30.3.2025 lauantai

Koko päivä pöllipalstalla, mitä nyt ruokailemassa ja kahvilla kävin. Vaatteet ovat niin pihkassa, että kun saan riisutuksi, ne seisovat vaikka itsestään seinään nojaamassa. Otin tavakseni riisuuntua saunalla kun savottalaisen haju olisi tuvassa turhan tymäkkä. Ja kuivavathan ne paremmin saunomisen jälkeen siellä. Ei hajuaja kyllä itse erottele kun nenä on jo tottunut eikä vieraista ole tällä kulmalla pelkoa. Ketään ei saa käymään vaikka anelisi, mutta toisaalta kaipaankokaan tänne muita enää koskaan. Lähen sitten ihmisten ilmoille ite kun  alkaa yksinäisyys ahistaa. Ehkä Kuopion suuntaan teen jonkun retken kunhan enimmät pöllit lekottelevat kuivumassa kevätahavan kourissa ilman kuorinahkaa havupedillään.

Minkäänlaista kipinää en tuntenut humpallelähtöön tämänkään illan Napistansseihin. Säästöä sekin vain.

Mustarastaita oli jo kaksi ruokinnalla. Pikkulintujen määrää en ala laskemaan, mutta punatulkkuja on enämpi kuin koskaan. Tikkoja runsaimmillaan neljä ja oravia myös sama määrä. 

Joutsenet ovat kalkatelleet jo pitkän aikaa Karilahden sulassa. Huuhkajaa en tällen illalle kuullut.

Tänään ajattelin lapsena lukemieni tarinoiden Robin Hoodin elämän päättymisen hetkeä kun se päättyi surullisen kaihoisalla hetkellä jousipyssyn viritykseen ja helähdykseen kun nuoli singahti viimeisen kerran kaarevalle matkalleen taivaanrantaa kohden.

Jostain syystä kuvittelin tapahtumapaikaksi Kellomäen kansakoulun hirsisen saunarakennuksen vintin ja akkunan, josta Robin viimeisen nuolensa sinkautti menemään.

"Kuoleva Robin ampuu ikkunasta nuolen ja toivoo ystävältään Pikku Johnilta hautansa olevan paikassa, johon nuoli laskeutuu."

31.3.2025 Muanantae

Näin hetki sitten ketun, kirjoitti Timo Kustaa 60-luvulla Pellossa. Samanlaisen huomion sain nyt ruokatauolle pistäytyessäni minäkin merkata muistiin. Napsaisin muutaman kuvankin ikkunaa aukomatta. Minnehän lie repolaisen matka ollut? Ketut ovat reviirieläjiä joten ehkä kymmenen kilometrin ympyrän sisällä se pyörinee, tai kahdenkymmenen. Riippuu ruuan löytymisestä. Jänikset ovat vähissä, ja myyrät. Lintuja on hölselumessa hankala kiinni saada eikä ainakaan orava suupalaksi sille jää. Hyväkuntoinenhan tuo oli, että on se syötävää löytänyt. Jossain voi olla susien jäljiltä hirven raato tms.

Stubbimme reissaa maailmalla. Siinä jää aikoinaan matkustamisista parjattu "Reissu Lasse" (Reino Kristian Relander) nolon osille tilastoissa, eikä matkustustilastossa pian voita Mara Ahtisaarikaan vaikka se se vasta elämästään suuren osan lentokoneiden penkeissä viettikin. 

Tein pölökkytyömualla inventaariota ja laskin, että täytyy muutama iso puu kaataa jotta riittää. Kaksi kävin vielä illankuhjasssa nurimassa, mutta kun alkoi vettä niskaan kaataa niin lopetin.

Saunassa oli nyt mukava käydä kun oli niin märkä päivä.

Käsiin koskee.

1.4.2025 tiistai

Se oli torstai-aprillipäivä kun Soila syntyi. Mulla on tuossa hälle lahjaksi vanha laatikko sisältöineen. Käyn leipomosta lämpimän ruisleivän ja tuoreita riisipiirakoita laatikkoon lisäksi.

Elias taiteili kansikuvan lahjaan.

Tuosta kellojutusta tuli ihan hyvä. Sen alkuperäinen valokuva (1984 tai 1985) oli aivan pilalla ja homeinen kymmenien vuosien aitan hyllyllä tätä päivää odottelemassa ollessaan. Valokuvaamossa korjasivat sen kuntoon. Leikkelin siihen ohuesta plexistä lasin. Kellon itsensä kuuluukin olla ruostepilkullinen.

Vaikka tulee hieman murheellinen olo kuvaa katsoessa, niin on siinä pikkuisia ilon säikeitäkin; lapsi selvisi äidinikävästään jollain tavalla vaikka tiukkaa se on tehnytkin.

Kun olin tulossa kylältä pois, laski puutavararekka hydraulijalkojaan tientukkeeksi pinojen viereen joten käännyin takaisin ja kävin Akulassa joutavia lorsaamassa.

Iltasella

Sivullistenkadulla Knissa G ja Puutarhuri ovat jälleen kovassa flunssassa. P:n yskäkään ei ole loppunut, mutta on kyennyt olemaan palveluksessa koko ajan. Outoja romuskoja ovat tämän kevään taudit.

Elias tulee pääsiäiseksi naisensa kanssa. Lupasin maksaa tanssiharrastuskengät kunhan valitsee sopivat, mutta miettivät vielä, mitä alkavat harjoittelemaan. Tanssilenkkareista oli ainakin puhetta.

G:lla on autokuume. Toppuuttelin ja kehotin panemaan parturointibusineksesrahoista reilusti säästöön vielä vuoden verran ja katotaan sitten, mutta ei taida maltti riittää. Jos menee kesäksi Ouluun töihin, niin ehkä jonkinlaiseen romuun on varaa, mutta sen ylläpitoon ne sitten kulahtavatkin.

Kyllähän siinä kun katsoo pihassa pyörähtävien kaverien kulkupelejä, mönkkäreitä, mersuja ja bemareita niin jonkinlainen vitutuspyörre pojalla päässä saattaa käydäkin. Isit ja äidit useimmille niitä kulkupelejä kustantaa, ei se voi muuten mahdollista olla.

Iltapäivällä aurinko paistoi, mutta kevätahava oli kolakkaa. Kaadoin kolme isohkoa petäjää ja katkoin ne, sitten nostelin kuorittuja pöllejä kuivumaan koroketelineille enkä muuta viitsinyt/jaksanut tehdä.

Panin generaattorin pyörimään muutamaksi tunniksi kaivon tyhjennystä varten . Lykkää jostain syystä niin paljon savea sekaan, ettei sankosta pohjaa erota. Veden tulo on runsasta. Uppopumppu kiri kuitenkin tulopaineen kiinni ja kaivo oli kahta rengasta vaille tyhjä kolmen tunnin pyörityksen jälkeen. Virtajohdossa loppui vara, olisin muuten antanut vajua ihan pohjaan saakka (8 rengasta). Alkoi sieltä tulla sitten aivan kirkastakin, että tupaankin kelpaa eikä hampaissa savi narsku.

Nyt nukuttaa kun klo on 21.30 ja kuun kapea sirppi Vinhan haudan takana olevan suurkuusen yllä killottaa.