Urbi et orbi

16.4.2025 keskiviikko

Eilen oli pöllityömuallani seurana tämän kevään ekat sitruunaperhoset. Niiden imukärsiin ujuu imelähkö pihkantuoksu, mutta saattaa käydä köpelösti, jos erehtyvät havupuun mahlaa maistamaan. 

Joinakin aamuina oksakasojen ja pinojen päällä on hyppinyt peokaloenen. Sen monipolvinen lauluääni on sopivan kirkkaalla aaltopituudella jonka  minäkin kuulen, varsinkin kun se tuli livertelemään pinon päälle jonka toisella laidalla istuin.

Kun hornetien jyrinässä oli päiväsellä taukoa, kierteli ilmavirtausten mukana kotka näkymättömiin pilvettömällä taivaalla, ja kurjet, ne nousivat jostain Karisuon letosta matkallaan kohti pohjoista kuten ovat tehneet tuhansia vuosia ennen meitä maahan juuttuneita savijalkatöllistelijöitä.

...ja minä maanmatonen vain parkkasin ja parkkasin petäjäistä, väliin jonkun kuusipöllinkin samalla kun sinisiä(?) ajatuksia aivoissani kierrättelin. Ilman suuria tuloksia kumpaakin hommaa jyystäen.

Uppopumppu teki taas tenän kaivolla enkä saa sitä pujoteltua ylös tarkastettavaksi. Vettä on piripintaan niin eipä sinne ole tikkaillakaan laskeutuminen. Mutta kerrankos vedet on tällä korpitontilla kantaen tarpeisiin raahattu. Lehmillekin ainaisesta pentujen parkumisesta väsynyt Äeti.

UPM:n risukoiden selluliemitarpeiden rahtaamiseen rekrytoidut rekat särkivät tien jälleen kerran niin pahasti, että piäsenköhän tiältä piäsijäeseksi Kajaaniin lähtemään. Vitutti niin, että lähetin piäkonttorin jollekin konsernin "vastuullisuushenkilölle" postia (asiallisena pysyen), jotta laittavat paikalliset aluevastaavat ruotuun ja välillä murskekuormatkin liikkeelle.

Olisihan se tietenkin yksi mahdollisuus vihjaista keltaisen lehdistön suuntaan, että Hei, saatte hyvät otsikot tälleen: "Metsärahat valuvat sijoittajien veroparatiisiin Luxenburgiin, haitat jäävät paikallisille tienvarsiasukkaille!" Ihan kuten Uruguayn plantaaseillakin vanhaan kunnon koloanialismityyliin.

Uudenlainen siirtomaapolitiikkahan suurmetsäyhtiöillä on ollut jo kauan eucalyptyspuita tehtaissaan käyttävien tehtaissa jossa alkuperäisasukkaita on ahtaalle niiden tieltä puskutrkatorein sysitty. Suomen metsistä riivittyjen pääomien voimin alkuun pantuina nekin. Asiasta ei ole tästä kulmasta isoa ääntä pidetty; mitä suurempi  ryöstö, sitä hiljaisemmin rahojen vuolas virta isoja ääniä pitämättä jatkaa kasvuaan vaikka joet myrkyttyisivät, suot nurin käännettäisiin, maisemat muuhun käyttöön kelvottomiksi murskattaisiin.

Joku vastottaisen raakkutuhonnan kaltainen rikos hetkeksi pintaan nousee, mutta kun otsikoitten muste kuivahtaa, kuivahtaa yleinen mielenkiintokin.

Vielä muutama vuosikymmen sitten saivat maakunnan ihmiset itkeä metsien verotulojen hyötyjen valumista yhtiöiden kotipaikkaan Helssinkiin, mutta nyt mammonien kerääjätahot on pirstaloitu nekin niin moneen maahan ympäri tätä planeettaa, ettei Erkki Lähdekään lähtisi siitä selvää ottamaan. Luxenburgin salaiset tilit vain pienenä juonteena ryöstökeississä.

Hajauta ja hallitse suurpääomasi on purrut paremmin kuin USA:n Suuren Möliskön kerralla kaikki pirstaksi-lekominen!

Osuukohan mitkä ylläolevat aprikointini vedenpitävästi mihinkään?

Suomessa saa onneksi aprikoida mitä haluaa. Nykyisessä Amerikassakin jo epäilyttäviä aprikoijia pannaan lentokoneeseen ja maasta pois puhumattakaan muista tunnetuista, diktatuurin pimeyteen vaipuneista valtioista.

Onko aprikoinneista sitten mitään konkreettisia seurauksia niin kissanviikset!

Suomessa osataan vaientamisen kulttuuri. Täällä osataan kyseenalaiseksi henkilön laittaminen vähättelemällä ja ivalla jos se tarpeeksi kasvojaan peittämättä ja nimeään nimimerkkien taakse kätkemättä suutaan aukoo.

Pentti Linkolan kohdalla kävi niin koska luonnonsuojelulle elämänsä pyhittäneen teesit olivat liian tosia. Ei hänen nimeään mainitseva pääse edes Hesarin kommenttilootassa asiaansa esittämään koska nimi on pantu moderoivan tekoälynkin sulonnassa mustalle listalle.

Tosin suunsa aukojia on tämä virtuaalitodellisuus niin turvoksissa, ettei täältä mitkään äänet enään minnekään kanna. Sen tietävät hallitsijamme joista se mölinäkuorojen ja rikollisten puolue kylläkin kärsi jytkytappion kunta- ja aluevaaleissa. 

Että ehkä pikkiriikkisen toivoakin on vaikka yksilöäänestäjän kyyninen itsekkyys syynä olikin. Sinä äänestäjäkunnassa luonnosta ja sen tulevaisuudesta kukaan vitut välittää.

17.4.2025 torstai

Olkapäiden kivut ovat entiseen tapaan pahana öisin, mutta niinpä vain sinnittelin ilman buranoita yön yli eikähän tuo väsytä sen kummemmin.

On niin hieno, keväinen aamu, että luulisi kaiken olevan hyvin.

Suomen naapurissa on karmeuksien valtakunta ja yhä karmeammalta sen tulevaisuus näyttää enkä sille mahda mitään, että kun avaan medioiden älykansia raolleen, sota seurauksineen saapuu pilaamaan päivän.

Siksi en tälle keväälle taida kuunnella Kauko Käyhkön laula kevään muuttokurjista. Katselen vain niiden Unimäen ylitse lentoja enkä ajattele mitään.

Käväisen leipomolla ja Elisabethiä näkemässä. Vauvalle eka hampaita kasvattaa ja on ollut nyt on ollut yö jonka on valvottanut äitiään. Laitan sitten paikkoja kohillensa ja ratsastan Sivullistenkadulle Kniin.

18.4.2025 perjantai

Sain nimpparilahjapaketin ja kortin.

Eilen piti G:n Lanceria korjailla kun sen termari vuoti yhä. Laitettiin läpipultti kannen kiinnitykseen niin johan herkesi.

Möyhensin roudattoman kasvimaan nurin. Syksyllä sinne haravoimieni puiden lehtien alta paljastui valtavat määrät lieroja. Ne olivat jauhaneet lehtiä syömisikseen ja syksyn haravointijätteistä jäljellä oli vain ohut kerros. Pitää hakea siemenpotut ja istuttaa matojen ihmeteltäväksi.

E & E tulivat Oulusta. Hajin heidät asemalta. Olin nähnyt Eliaksen tyttöystävästä unessa kuvia joissa hän oli pitkä nainen, mutta todellisuus yllätti: mukava, kevytpieni, nauravainen punapää. Eliaskin näyttää tyytyväiseltä. Laittoivat ruokaa, syötiin ja juteltiin. Sitten pöydän ääreen kokoontui lautapeliporukka ja minä väistyin syrjemmälle kun en pelaamisista välitä.

G:lla kävi asiakkaita tänäänkin. Oli kipeänä vielä eilen niin jäi se aiottu varsinaisen yrityksen perustaminen ja liiketilojen haltuunotto ensi viikkoon.

Sitten piti Lancerin jarruja ruveta kopeloimaan. Oli etusista palat aivan nollilla.

Hesarin kommenttiosastolla tapahtui pääsiäisen ihme. Otin kantaa artikkeliin, jossa haastateltiin Kankaanpään "sateenkaari"-naispappia. Kommentissani vedin muutaman päivän takaisen Annamari Sipilän kolumnista aihetta mukaan, se kun kirjoitti, että kristinusko on osa maanpuolustusta. Perustelin kannanottoani sateenkaariväen kirkkovihkimissyrjinnän vääryyteen suurinpiirtein siten, ettei se oikein uskottavaa ole, jos eivät pääse tuosta syrjimisen suostakaan nousemaan nykypäivään talventörröttäjien (kirkkojen) ovien aukaisemiseksi kaikelle kansalle niin miten ne sitten maanpuolutuksen hoiteleisivat? Samalla tavalla asemoituenko kuin Arndt Pekurisen suhteen vuonna 1941?

Ihme oli tämä: Kommentti hyväksyttiin, mutta muutaman tunnin päästä se kumitettiin pois!

Ehkä jonkun isohiippaisen pappiskaavun alunen pani murisemaan Hesarin piätoimittajalle suoraan, että miksi julkaisette sellaisen kirjoituksen, jossa huomautellaan kirkon historian syntilistan olevan yhtä pitkän kuin kristinuskon historiankin, ja kun kommentaattori vielä kehottaa pyytelemään kirkkoa anteeksi kaikkea historiassa tehtyjä vääryyksiä kristikansaltaan.

Oikeudenmukaista olisi sananvapauden nimissä, että Hesari ainoana johtavana suurjulkaisuna edes joskus lähettäisi sananvapauttaan käyttävälle selityksen, miksi sen kommentti jopa jo julkaisun jälkeen lempataan virtuaalitunkiolle.

Oikeushan heillä siihen on, mutta koska siitä oikeudesta keskustelua lukijoiden ja lehden välillä sananvapauden nimissä ruvetaan käymään?

Ymmärrän kyllä moderoinnin pakon sillä niin paljon epäkelpoa tekstiä kynistä aina on lähtenyt; itseltä myös.

Lähetin jälkikommentin em. perusteluja peräten, mutta ei sitä päivää tule, että sieltä yhteenkään nimeä ja valtaa omaamattoman kansalaisen kysymyksiin vastattaisiin.

Minnekäpä minäkään keskustelua muualle aiheesta avaisin? Ja vaikka avaisinkin, niin mitään vaikutusta sellaisella ei mihinkään ole. Täällä ja somen syövereissä napisemisella ei mitään merkitystä tule olemaan koska kun katson saappaitani, isokenkä metafora alkaa ajatuksenakin naurattaa.

Kaikki me tajutaan (kaikkiko?), että tässä täydellisen sananvapauden valtakunnassa täydellinen sananvapaus hukkuu omiin tuotoksiinsa: Valtavaan määrään algoritmien ulostamaa datapaskaa.

Pelkästään sananvapauttaan käyttävien sananvapauden ylijäämäjätevuori peittää jo "totuuden auringon" paljastavat säteet. Vastavaloksi "Isäaurinkoinen" onkin jo vaihtunut yhä vain kammottavampaan...

19.4.2025 lauantai

Pihan siivousta ja kasvihuoneen rojuista tyhjennys. Istutin pottuja kolmisen kiloa, möyhin haravointijätettä lisäkatteeksi ja lopuksi peitin vakomaan harsolla. Lienee varhaisin ennätys näillä kulmilla kun pottua piiloon pannaan. "Lihan" piilottamisessa vuodenajoilla ei ole merkitystä missään.

E&E kävivät päivällä Salokylällä. Siellä mummo flunssataudissa jälleen, ukki entisessä, hauraassa kunnossa. Oli Tojotanrottelo aikasen rapaisessa kunnossa sen reissun jäljiltä, mutta mitteepä tuo haetannee. Meillä ei peltikuoria kiillotella muutenkaan.

Illasta irroteltiin vielä Lancerin etujarrujen osat valmiiksi. Osia ei G saa siihen ennen kuin tiistaina aikaisintaan kun oli tilaustavaraa. Eli en piäse Um ennen niiden laittoa vaikka ehkä G ne osaisi ährätä itekkin paikoilleen. Mutta hyvä se on kaveri siinä hommassa olemassa. Vaikka tämmöinen kehnompikin.

Kommentoijien tenorikuoro ihastelee entisen politiikon, nykyisin edelleen lestadiolahkolaisen yritysideoijan Juha Sipilän haastattelun "Hyväntuulinen nikkari" jälkirimpsussa haastateltavan yllytyksestä, kuinka tekoäly tulisia rantauttaa kaikille työpaikoille "vapauttamaan ihmiskäsiä tuottavampiin töihin". 

Ei siellä monikaan ääni nouse itseni lisäksi kysymään ja ihmettelemää, että missä ne tekoälyvapaat, tuottavat työt sitten sijaitsevat kun kamala työttömyys ja pelkoahdinko toimeentulosta vallitsee kansalaisten keskuudessa koko ajan nytkin?

20.4.2025 sunnuntai

Päivänpyöryläinen huljahti aikojen helminauhaan pihahommissa. Rusakkoverkotkin tuli käärittyä omppupuiden ympäriltä rullalle ja kesävarastoon.

Illasta keittelin 10 litran kattilallisen kanakeittoa jonka ennen paistettujen kananlihapalohen lisäämistä jaoin kahtia ja tein kasvissosekeiton kun E:n tyttöystävä ei syö lihaa. Molemmista tuli kelpo evästä eikä taida jäädä mulle mökkieväiksi yhtään. Täytyy tehdä uudet keitot kunhan alan päästä lähtemään. Jospa ne jarrujen osat huomenna olisivat haettavissa.

21.4.2025 maanantai

Kun aamulla heräilin puolen kuuden huitteissa ihmettelin Halmetojan taulun värimaailman erilaisuutta hetken, ennen kuin tajusin aamuauringon valon lankeavan siihen. Taiteilijat ovat varmaankin aikojen saatossa käyttäneet tällaistakin ilmiötä hyväksensä maalatessaan, mutta itse ajattelen asiaa vasta nyt. Tai no, ainakin yhden kerran Kittilässä Särestöniemen yhteydessä sitä mietin kevätaamuna varhain töihin ajellessani auringon säteiden leikkiessä hangen lumikiteillä.

Paaville kävi kuten kaikelle elävälle aikanaan käy: Kuoli pois. Ja nyt miljoonat ihmiset "surevat" raihnaisen vanhuksen huounnan loppumista.

Miksi medioissa valehdellaan vai olenko käsittänyt omassa elämässäni surun olemuksen täysin väärin?

Suru on tehnyt pysyväisen pesän ainakin Gazaan ja Ukrainaan, mutta Roomassa sanotaan mielien mustuvan surusta yhden kuolinpaitaan jo kymmeniä vuosia pukeutuneen solukasautuman lakattua hengittämästä.

Vetäkää käteen katoliset papit älkääkä pikkulapsia pyllyihin! Tai ehkäpä sittenkin vatikaanilinnoitusten raskaiden ovien väleihin, saranapuolelle. Selibaattinne on luonnonvastainen, mutta jos tottelevaisia haluatte kuvitteelliseille jumalillenne ja paaveillenne oll, raskaiksi käyvät pallinne olisi helpompi kastroida. Siinä olisi sen toimenpiteen paikka ollut jo kauan aikaa ennenmminkin kuin kastraattilaulajien kivestenpoisto vain sen takia, että harras herrasväki saisi kuulla ihanien tenorien laulua ajast-aikaan.

Katoliset: Olette yksi inhottava osanen tätä valheille rakennettua uskontojen mosaiikkia eikä teitä pitäisi olla olemassakaan jos oppienne mukaan tahtoisitte oikeasti elää ja olla.

Tai enhän minä tiedä, millaisia oppikirjoja siellä Vatikaanissakin luesekellaan. Pitäisi vissiin kysyä Timo Soinilta, ehä se katolilaisuuteen ilman kritiikkiä hurahtanut ihmisolio tietäisi.

25.4.2025 perjantai

Käväisin Iisalamessa. Hain Touhulasta muutamia tarvikkeita ja asioin ruokakaupassa. Tässä flunsassa ei olisi pitänyt lähteä, mutta kun...

26.4.2025 sunnuntai

Onpa tullut jälleen koetuksi yksi vittumainen tauti! 

Mittailin eilen illalla myöhälle yöhön kuumeen nousua. Viimeinen lukema oli puolenyön seutuun 39 ja sitten vain ajelehdin kuumeunien mailla kivuliaissa oloissa aamuun saakka. En lääkinnyt, että pääsisin taudista irti ja nyt, kun klo on jo kymmenen, tuntuu tauti valuvan hissuksiin pois. Kuumetta ei ole enää yhtään, olkapäähän ja päähän koskee, rintakehä on yskimisestä saatanan kipiä, mutta nyt jo aamupalakin maittoi.

28.4.2025 maanantai

Klo oli neljä kun heräsin. Joku hoikka nainen käveli kolmen suurehkon koiran kanssa ensin Kyntöläiselle päin ja kohta takaisin. Elikä on muitakin varhaisia käpsehtijöitä kuin minä ja metsäneläimet.

Yhä yskittää ja räkä lentää, mutta ehkä se tästä.

Ilves oli tallentunut pihan riistakameraan eilen illalla kymmenen jälkeen. Se oli tallustellut tietä pitkin Iisalmeen päin. Iso ja hyväkuntoisen oloinen kisuli.

Mahlaa irtoaa nyt hyvin koivuista vaikka on ollut kovasti kylmää. Tein kuumejuomaa sekoittamalla kotimehua siihen ja olen nyt juonut ainakin kaksi lirtraa parin päivän aikana.

Koska ei ole kuumetta, jatkan tuon jo purkamani ja saunan vierelle siirtämäni riukuhirsisen hönnän rakentamista. Siihen täytyy vuolla muutama hirsikierros lisää ja kattokin siihen olisi viimeinkin saatava. Saatana.

Kun se oli tuossa edellisellä paikallaan etsimässä sijaansa kuin Päätalojen uuni Taivalkoskella, niin sen onnettomat näresoirot ovat vääntyilleet niin, ettei se ennen oikene ennen kuin lumikuorma painaa varvit toisiinsa liki. Mutat saunanpilkevaraston ei tarvitse tiivis ollakaan.

Olisikohan tässä mitään julkaisukelpoista? Jos blogi olisi lukijoiden tilaama, elikä kustantama lehti, ei kärsisi laittaa jakeluun yhtäkään sivua ja entisetkin pitäisi pyyhkäistä virtuaalitunkiolle. Niin vistottaa välillä koko kirjoittamistouhuni.

Tuli huussissa mieleeni se, kun kirjin viimeksi siitä, että alkaa olla aika kun ne, jotka lukea osaavat tilaavat kirjansa suoraan tekoälyltä, mutta eihän enää semmoista mutkaa tarvitse tehdä kun näkymättömän "Virtuaali Viänäsen" voipi laittaa lukemaan ääneen uuden tarinan suoraan nappikuulokkeisiin silloin kun huvittaa. 

Ehkä ääneksikin saapi valita Esko Salervosta "Urbi et orbi" mutinasta tykkävään sävyyn lotikoittelua. Tai vaikka Elviksen, Hitlerin, Maon, Stalinin ja Kekkosen vaikka Paavi Väyrynen siihenkin väliin varmaan haluaisi äänensä ikuistaa. Mutta sitähän ei Keminmaan pyrkyriltä kysellä.

Saa keksii

9.4.2025 keskiviikko

Viisi on klo. Öiset pilivet ovat ripotelleet valkeaa maahan sentin verran. Nyt pilvet ovat väistyneet ja nouseva aurinko värjää suurkuusta jonka juurella Vinhan hauta pikkuhiljaa painuu koiran verran kuopalle kun sen mustakarvainen ruumis mätänee, hapristuu ja muuttuu mullaksi maan.

Joka päivä olen haudan ohitse kulkenut pöllityömualleni ja suonut ajatuksen tai kaksi viime syksynä kuolleelle mökkikaverilleni. Eilen ajattelin, että olisi sinun elämäsi voinut ihan hyvin kestää toisetkin 8 vuotta. Sitten jo laskin raadollisesti mielessäni lemmikin elinkustannuksia ja jatkuvaa huolta jota siitä joka tapauksessa itse kalliisti elävälle ihmisoliolla aiheutuu.

Oli kivulias unieni aika. Olkapäitä särki kuin entivanhaan, mutta nyt kivuissa on eri sävyt. Ne eivät pidä taukoa. Eilen oli yksi pölli niin painava, että sitä vuolupukille kelatessa piti siihen pinnistellä kaikki puhtinsa.

Toisella laidalla palstaa on kuorimati vielä kymmenkunta isoa aittahirttä ja liiteririukuja saman verran. Inventoin nyt kasassa olevat ja ehkä pitää vielä muutama petäjäinen nuria, että riittävät. Rakoliiteritarpeita näyttäisi olevan kylliksi. Oheispätkistä voisin tehdä uuden huussin joka olisi niin leveä, että sen kylkeen saisi pykättyä kompostiastioillekin katollisen tilan.

Vanha käymälä vuodelta 1986 on kooltaan 1,2 x 1,5 ja se on tarkoitukseensa kyllin väljä, mutta väliseinällä kompostiastioiden kanssa sen täytyisi olla leveydeltään ainakin 2,5 tai jopa 3 m.

Suappaat nähä mihin voimat ja kesä riittävät.

Kirjoista oli eilen asiaa tuntevan kanssa keskustelu. Minä olin sitä mieltä, ettei kirjailijoita enää pian tarvita kuin joitan tietoteoksia tekoälyin ohjattujen algoritmien valvojina.

Jo nyt voi kuka vain käskeä tekoälyä kirjoittamaan itselleen tarinan tai kaksi. Kertoa tuolle tunteita omaamattomalla älyttömälle älylle selkeän vinkin, millaisista tarinoista tykkää ja se kipaisee älysorvinsa ääreen eikä siinä puuro ehdi lautasella jähtyä kun luettavaa ruudulla loistaa.

Ei mene enää puolta vuottakaan kun ensimmäinen tekoälyn laatima kokonainen romaani on verkossa hankittavissa, ja vieläpä kaikilla mahdollisilla kielillä. Tai lie jo jossain sekin olemassa.

Kuka sellaisesta kirjailijuudesta provikat kuittaa? Ehkä joku virtuaalikustantaja yksin. Niidenkin tekstien kohtalo voi pian olla sama kuin nykyisten; ei niitä lue edes tekstien laatija, tekoäly. 

Mutta sitä auvoa, että joku yksittäinen kustantaja enää tuloja kuittailisi kirjailijoiden aivoitusten tuloksista ei kestä enää kauaa. Kuten pienempienkin tarinoiden, myös laajemmat mielikuvitustuotteet, romaanit, on jokaisen nettilaitteen omistavan käsillä sillä hinnalla, mitä laitteiden ylläpito maksaa.

Kirjailijan ammattinimikkeet kuolevat. Tekoäly nimistä kirjailijaa ei voi olla jos ei sitten jokainen kirjansa tilaaja kuvittele tekoälyä omakseen ja nimeä sitä joksikin Mark Twainiksi tai Kurt Vonnegutiksi. Tai vaikka Mintuksi ja Villeksi tai kusiaispesäksi. Onhan ne keksineet puhelinpalvelulinjastoihinkin vastaaville roboteille jo vaikka millaisia nimiä: "Hei, olen Botti Berseestä, kuinka voin auttaa?"

Iltasella

On tuullut hurjasti koko päivän.

Hirsirakennusten tarpeita kuoriutui tänään yksinlukien kymmenkunta kappaletta. Kolme oli isoa jytkälettä joiden paikalle raahaaminen muutamien metrien säteeltä ja nosto vuolupukille otti voimille. Koko työjelyni ajan seurasin silmäkulmasta aukealla töröttävää kuusikeloa, että milloinkahan tulee sellainen kierrepuhuri joka viäntää sen rungon sälöille ja kelo kuatua rymähtää niskaani. Sen oksainen latva olisi ylettynyt pyyhkäisemään kohdalleni helposti ja niin lähtö olisi valennut minullekin.

Toinen samanmoinen kuusikelo oli kaatunut jo viime syksynä toiseen suuntaan. Kauempana on myös koivun lahopökkelö ja ihmeesti se on kestänyt siinä jo kauan lintupönttöineen.

G siellä Knissa ajelee Mitsullaan. Oli laittanut vuotavan termostaatin kansitiivisteen paikalle uuden liimoineen ja samalla myös uusinut termarin. Toiseen pulttiin oli pitänyt hankkia helicoil-korjauskierre kun oli korkannut. Uusi pultti, joka siihen oli laitettu, oli ollut millin, pari liian pitkä, ja siksi kierrevahinko oli tapahtunut.

Muistan itse, miltä tuntui ensimmäisen auton omistaminen vaikka siitä on kulunut jo kohta ihmisikä (1976). Autoni oli uusi ja jälkeenkäsin olen ajatellut, että se juuri oli suurin virhe koko kulkuneuvojen vaihtuvuuden historiassa. Niiltä vuosilta on paljon muutakin muisteltavaa paljastunut, mutta tälle illalle laitan ne henkilöhistorian naulakkoon syrjemmälle. Jos uniin tunkevat, sille en mahda mitään.

Saunomisen, ja iltapalaksi muutaman räiskäleen nauttimisen jälkeen olen lopen uupunut kuin se erään mainehaitan saanut Lopen Uupuneet -seuran urheilija. Kun alan pätkälleni, nukahdan varmaankin ensimmäisen lauseen päälle rähmälleni jonka luen Anne Applebaumin Autokratia Oy -teoksesta sivulta 34 jossa uuden kappaleen otsikko lupaa selvittää "Kleptokratian etäpesäkkeet".

Nyt läppäristä kansi kiinni ja petille!

10.4.2025 torstai

Aamut valaistuvat vanhaan keväiseen tapaan aina vain aikaisemmin. Eilen aloitti tuulenhujakan miltei myrskylukemissa ja siihen on elonkehän ilmastotaloudessa riittänyt puhtia läpi yön. Pilviä on niin paksusti, että ei auringonkajoa näy. Laitoin heti herättyäni hellaan tulet että saan tuvan lämpimäksi ja kuumaa vettä. Jäi eiliset tiskit altaaseen kun väsytti niin hemmetisti illalla.

Osaisiko tekoäly kirjoittaa puolestani päiväkirjaa jos vain suullisesti sille latelisin mitä sylki suuhun tuo?

Meitä olisi siinä kaksi, että kummankohan päivästä se lopulta kertoisi? Älytön kysymys: Ei tekoälyä ole ilman älytöntä ihmistä sitä "näkyväksi" tekemässä. Ainkaan vielä.

Livauttaisiko tekoäly väliin murteellakin, vai aina vain kiäntäisi rivommatkin sananviäntöni kirjakielelle? Miten se sen kääntäisi jos sille ei ole sanastoajuria savonmurteelle asennettu?

En aio edes yrittää delegoida näitä typeryyksiäni virtuaaliälyille, mutta ehkä ne joku päivä tekevät ryöstöretken henkisten minuuksien kompleksisiin kerroksiin ja aloittavat kidutuksen saadakseen kökötkin aivoitukset haltuunsa. 

Ehkä tekoälyn hallinnoiman autokratia-valtakunnan rakentaminen on parhaillaan käynnissä. Ehkä USA on jo tekoälyn vallassa ja vain paviaania muistuttava oranssi pää siitä näkyy?

Yksi yhdeksänkymppinen mummo on lehtijutun perusteella myynytkin itsensä tekoälyvaltakunnan kanslerille.

Iltasella

Piti käydä kauppareissu kun leipä loppui. Tie on karseassa kunnossa kun tukkirekat ovat painaneet renkaansa akseleitaan myöten sulamaan alkaneeseen routaliejuun. Kävin jututtamassa kaavilaista moto/metsäkonekuskia. Se noitui UPM:n toimet sijoitusmetsien pehtoorina alle Stora Enson simpukkakohujenkin. Siellä missä UPM:n leimikot kulloinkin siirtyvät, on ympäristön ja teiden kunnosta huolehtiminen nollatoimintaa. Ja alueukolta vittuilut kaiken päälle.

Otin kaupasta pari purkkia piimää, italiansalaattirasian ja pienen kimpaleen sinistä emmentalia. Jäätelötötterön söin autossa ennen kuin läksin kylältä takaisin. Laskin parkissa istuessani kaupassa kävijät, niitä oli 6 aikuista ja 3 pojanjyskälettä. Pieneksi kyläksi aika paljon. Jos siihen tahtiin (5 min) Salen ovi käy koko sen 07-21 välisen ajan niin kyllä sillä asiakasmäärällä kaupanpito kannattaa. Ja tuohan oli vain yhden jäätelönsyöjän satunnainen havainto, joskushan kylän kaupassa on peräti tungosta ja kassat kilisevät tuplana. Työnantajana kauppa lienee alueen paras sillä isoa teollisuutta ei lähimailla ole. 

G oli laitellut jo Galantiinsa tummennuskalvot taakse. Takalasiin se oli ruttaantunut taitoksiin ja menee uusiksi. Se onkin hankalampi tapaus sillä lasi kaareutuu ja vaatii erilaisen paneutumisen asiaan. Ehkä pitää ottaa takapenkin selkänoja irti ja myssyhylly edestä pois; Neuvoi isi.

G:lla oli ollut torstaiseen tapaan yrityskoulutusta. Nyt oppia oli haettu pankista jossa oli rahoitusasioita lävitse käyneet. Kesään mennessä pitäisi yritys pystyyn pojalle laittaa kun konsepti on jo käytössä. Mutta tilat? Ei se kauaa yläkerrassa kannattavasti toimi jos ei sinne jotenkin väljempiä neliöitä saada räjäytettyä. Melkoinen on jo nykyisellään asikasaskelten tuottajien määrä porraskuilussa....

11.4.2025 perjantai

Maisema kylmänvalkoisena hohtaa. Nyt on satanut enämpi kuin edellisyönä. Tullenee kuiten aurinkoinen päivä.

Yöllä koski oikeaan olkapäähän ja koko käteen perkeleesti, mutta sinnikkäästi aina vain etsin asennon, jossa se vähän helpotti ja nukahdin uudestaan. Liki kuuteen korsasin, mutta sitten piti nousta jo kusemaan miekkaan.

Lapsellinen vitsi kertautui unessa: Kaksi savolaista äijää matkustaa Oulunkylästä kaupunkiin menevässä bussissa. Ikkunan puolimainen lukee tienhaaran kyltin ääneen "Kustaanmiekka". Toinen murahtaa, "eekä kusta!" 

Sairaus iski jälleen. Kuumetta 40,3, ripulia ja kovat lihassäryt. Mittään en jaksa tehä!

12.4.2025 lauantai

Tauti meni ohitse kuin luotijuna. Nukuin lopulta sikeästi, ei ole kuumetta, ei väännä vatsaa eikä kroppaakaan juili. Mikähän pikaviurus se oli?

Lehdestä luen, että amerikan kansalaisilla on nyt hätä. Kaikki on vielä kalliimpaa kuin aiemmin, työpaikat menevät alta, terveysjärjestelmiä romutetaan ja kaiken yllä leijuu uhkaava ilmapiiri; Sananvapaudesta ovat jäljellä vain koristelauseet polttouuneihin menevän roinan seassa. Niihin jätekuormiin laitettaisiin kernaasti kaikki Suuren Möliskön katastrofaalisen politiikan raiteille poikkiteloin asettuvatkin. Miljoonalle siirtolaiselle on jo kuljetukset tilattu.

Tutkijaprofessori Hanna Wass ykkösaamussa. Selkeäsanainen ja asiansa osaava haastateltava. Hänellä kiilteli kultainen risti näkyvästi kaulassa. Ovatko ristikorujen kantajat kovastikin uskovaisia vai onko sama, mitä ketjussa killuu? Viestitäänkö korulla kuitenkin jotain? 

Jos on kovastikin uskonnollinen, niin mille kannalle valtion palkkalistoilla oleva tutkija Wass asettunee Israelin Gazassa harjoittaman, julmaakin julmemman terrorin suhteen? Asiasta ei tässä ohjelmassa häneltä kysytty kun aihealue kosketti kotimaista demokratiaa ja parhaillaan käynnissä olevia kunta- ja aluevaaleja, taustoja ja nykytilannetta. Lähinnä demokratian tilannearvioita häneltä vain tivattiin.

Onko konkreettisen yhteiskuntajärjestelmän toimivuutta tutkiva henkilö asenteista vapaa jos siinä sivussa uskoo johonkin ilmassa leijuvaan, millään todistamattomaan mielikuvitusmaailmaan näkymättömine ja siten myös olemattomine jeesuksineen, jumalineen, enkeleineen? Ja jos vielä uskoo jonkun taivasten valtakunnan olemassaoloon ja äänestää päiviräsästen kristillisdemokraatteja niin...

Miten olisi oikein käsittää kristilliset-sanaan liitetty demokratia? Varsinkin, kun suomalainen kristillisdemokraattinen puolue on osoittautunut varsin fundamentalistiseksi, kylmänpoliittiseksi järjestöksi jolla ei sydäntä näyttäisi olevan niinkään paljon kuin näitä vaaleja varten kylmänsiniseksi värjätyn sydänkuvion kanssa vaalitaistoon käyneellä kokoomuksella.

13.4.2025 sunnuntai

Valoisaan aamuun sain herätä. Yöllä oli "vihreänkirkasta" kun kosmoksen tuulet värittivät kuutamoisen vihertäväksi. Kävin yhden maissa ulkona sitä katselemassa. Sitten join kuutamokahvit ja katsoin puoleksi uuden tuotantokauden toisen jakson "Minkä taakseen jättää"-sarjasta.

Nyt kun aamulla heräilin seitsemän maissa, unesta tuli mukaan Hectorin laulusta "tuulisina öinä kun en saa unta, menen rantoja mittaamaan"-perseveraatio.  

Unessa olin pienen kaivinkoneen ohjaksissa jolla kaivoin Kervispuron sillan viereen hirsirakennukselle pohjaa. Tilasin 0-16 millin murskettakin ties kuinka monta rekkakuormallista, mutta ei niistä yhtäkään koskaan paikalle saapunut. "Hectorille" piti minun esittää kysymys, että millä sinä niitä rantoja mittailet, mutta sitäkään hermannia ei paikalle ilmaantunut.

Iltasella

Tänään kuorin pelkästään 2,5 metriä pitkiä, läpimitaltaan 10-15 senttiä olevia pöllejä huussirakennustarpeiksi. Niitä alkaa olla kasassa kolmisenkymmentä ja samanverran lisää pitää vielä sileiksi silitellä.

Laskin sen niin, että seinäänsä kohden menee n. 15 pikkuhirttä kertaa neljä + piätykolmiot. Saas ny nähärä senkin suunnitelman...

Vaali-ilta toi persuille rökäletappion jota on voinut ounastella jo kauan. Luulivat, että ivailukonseptilla ja kaikkiin ilmansuuntiin vittuilemalla politiikassa ikuisuuksiin saakka menestyttäisiin. Halla-aho ja Purra saivat turpiinsa enkä sääli tynkkysiäkään sitten niin yhtään. Heidän oma sloganinsa "sitä saa mitä tilaa" sattuu tällä kertaa oman populistipoliitiikan suonikohjuistamaan nilkkaan. 

Kokoomuskin ehkä siirtyy ns. sivistysporvarin asemaansa takaisin eikä yritä sovitella enää työmiehen rukkasia ahnaanturpeisiin, löllöisiin kouriinsa. Vielä kun  tajuaisivat, että sydän ei sijaitse oikealla ja suttaisivat koko absurdiksi muotoillun hymiöelimen pois puolueensa tunnusrivistöstä, niin paikka poliittisessa kentässä asemoituisi sille oikeistosektorille, jossa se 1918 teurastajanarpineen muistaisi opitut faktat.

Suomen kaltaisessa, sisällissdan 100 vuotta sitten runtelemassa, väestöltään vähäiseltä maalta ei riitä resursseja eikä voimia radikaalipolitiikkaan jota jo kertaalleen haudattu vennamolaisuus edusti. Kalmalle se haisi Timo Soinin jytkyillessä ja yhä kitkerämmäksi haju kävi, kun valju "mestari" Halla-aho remmiin astui ja avasi puolueen saluunanlävet Juneksen, Tynkkysen, Eerolan ja Marine Le-penistä muistuttavan Laura Huhtasaaren topparoikalle perässänilkuttajineen. Revohkan klovniksi valikoitui sahuri Viitasaarelta ihan EU:n ytimeen saakka mitään osaamattomana haljuilemaan.

Tässä päivän iltahartauteni. Sanoitukseen en ole tarvinnut henkiolentoja eivätkä olemattomien jumalien agitaattorit käsiään päälle ole taputtelemassa. 

Mitään maailmallista merkitystä ajatusteni julkituonneilla ei ole, mutta lapseni rakkaat muistutan jälleen, että kun joskus tämänkin sattumapaimentolaisen tallaaminen maapalloa kuluttamasta päättyy ja satutte lueskelemaan näitäkin rivejä, niin tietäkää, että teitä ja sukujeni muita jatkajia, siis lapsia nytkin ajattelen, ja että päättyisivät jo hirveät sodat ja elonkehän tarpeeton rikki jyystäminen kun vähemmälläkin toimeen tultaisiin.

Teille muille, jotka satutte mitä tahansa rivejäni lukemaan, sanon vain, että siinäpähän luette, esikuvaksi yhtään millekään ei kellekään minusta ole. Enkä tahdo olla. Palvottavia mestareita on maapallolla aivan tarpeeksi. 

Ilolla olen ottanut vastaan kaikki pahansuovatkin viestit ja vittuilut. Olen nimittäin tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat sanoneet, ettei heille ole koskaan ikävästi sanottu ja sen on kyllä heistä huomannut siinä itsetyytyväisyyden suossa lilluessaan.

Sopivasti on ollut teitä mukavaakin palautetta antaneita, mutta kannattaako niistä kiittää koska sitäkään varten en tekstejäni suolla tällä elämän suolla? Kiitos nyt ei maksa mitään, mutta jos sen toistamiseen tarvetta ei tunne, niin kerta riittäköön. Inflaatiolle altis sana se kiitos.

Joskus minulle on uskoteltu, että olen hyväkin ulosanniltani kirjoittamalla. Joku ja jotkut ovat näinä kymmeninä tekstailujen vuosina yrittänyt jopa mesenaatiksi heretä, mutta joutunut pettymään karvaasti kun ei tuosta mokomasta tuon kummempaa kirjoitusten kynnökselle alkanut itääkään. Sori siitä, vaikka eihän se minun vika ole jos ei "siipeily" kustannuksellani ole kannattanutkaan.

Tarkennan hävytöntä ilmaisuani: Mesenaatit ovat kautta aikain olleet eräänlaisia siipeilijöitä. Kun taiteilija on kuollut ja jälkeensä jääneitä tauluja on alettu huutokaupata, on kermankuorijoina saamisiaan saapuneet kuittaamaan nuo köyhälle taiteilijalle leivänmurusia pöydiltään ripotelleet "ystävät".

Sekavia kirjoittelen, mutta mitä sekään haittaa tässä sekavassa maailmassa. Vilkaiskaa White Housen isännän paviaanin päätä kun se turpaansa aukoo. Maailman katoilla se paskan puhuminen vasta onnistuukin!

Paviaanilta pyydän anteeksi.

Soitin Paulukselle joka on ollut viikonloppuvapaalla. Hieman huolettaa se hänen toistuva yskänsä. Olivat olleet viikon ulkomajoituksessa leirillä, mutta heti kun oli pari yötä kasarmioloissa, yskä oli tullut takaisin. Sisäilimaongelmia vissiin siellä.

Armeija pitää huolen pojistaan, sanottiin ennen, mutta pitääkö oikeasti? Ja nykyäänhän siellä on tyttöjäkin ynnä muita.

14.4.2025 muanantae

Tällä hetkellä kun klo on 08.15 näen Unimäen mökkini ikkunasta, puuron hautumista odotellessani ainakin kolme käpytikkaa, kolme oravaa, neljä mustarastasta, punatulkkuja, peipposia, erilaisia tiaisia, juttaurpilaisia ja närhejä tekemässä päätyötään, elikä ruokailemassa ennen kevään kiivaimpia parittelusessioita. Oravat kylläkin ovat jo paritelleet tälle keväälle ja valmistautuvat synnytystalkoisiin tai ehkä ne jo kantavat posket pullollaan ruokaa pesissä oleville poikasille.

Kaikki nuo erilaiset linnut ja nisäkkäät näyttävät olevan suht sovussa keskenään vaikka ruokailutila ei ole suuren suuri. Rasismia ei esiinny, lajit vain keskenään pitävät hierarkiasta huolen. Punatulkuilla näyttäisi naaraat olevan komentoketjussa ylimpinä. Tikkapariskunta hätistelee yhdessä kolmatta tingille tunkijaa kauemmas, mutta ei sekään kovin agressiiviselta toimelta näytä.

Nukuin harvinaisen pitkään vaikka säryt välillä herättelivätkin. 

Nyt nautin aamupalan ja lähden pöllinparkkuuseen, että saan tällä viikolla urkon valmiiksi. Piäsiäiseksi täytyy matkustaa Sivullistenkadulle. Elias morsioineen ja Pauluskin tulevat pyhiksi kotiin.

Iltasella

Vettä satoi iltapäivällä ja kastuin palstallani läpimäräksi. Saunaan oli tosi mukava sen jälkeen mennä lauteille makoilemaan.

Kurkia, joutsenia ja kyyhkysiä lensi ylitse, ja muutama hanhiparvi. Tuuli kääntymässä pikkuhiljaa pohjoisen suunnasta lännelle, ja siitä varmaankin ihan pian etelään ja sitten luonto alkaa kahista elämää.

G pätkäytti uutisen: Hiustenleikkuuyrityksen perustamispäiväksi on valinnut tulevan torstain. Huima homma, mutta vähäriskiseltä kokeilujakso ainakin kuulostaisi. On saanut sovittua yrityskoulutuksessa jonkun systeemin, jolla saa tilat ja parturintuolin kympin vuokralla kuussa. Siihen kokeiluun kuuluu vakuutuksetkin. Ennakkoveroja ei tarvitse ruveta haalimaan ja alvin osuus on sen verran ison tuloksen takana, ettei siihenkään tarvitse varautua.

Ehdotin huumorilla yrityksen nimeksi G Saksii! (Saa keksii, hih).

Soitin Tapsalle päivätauollani. Oli juuri ajamassa Hormakummun kohdalla Sodankylään sekalainen pikimurskekuorma retelinsä lastina. Kolme reissua sanoi päivässä heittävänsä. Se tekee yhteensä yli 600 km ja siihen lastaus ja purku päälle. Miten se vielä jaksaa kun kymmenien vuosien rekkaralli on jo takana? En muistanut kysyä, asettuiko keväällä ilmennyt korkea verenpaine lääkityksellä.

Nyt on klo 22,30 ja alan muate!

Tummasilmäpieni

3.4.2025 torstai

Klo on nytten 03.28. Joku ajoi tiellä vaalealla maasturilla maisemaa päivänvaloakin kirkkaammaksi valaiseva, varteen kiinnitetty valospotti katolla. Tehovalopakkaus kävi kääntymässä auratun väylän päässä ja huristeli pian takaisin. 

Tämä oli toinen öinen ilmestys tällen keväälle. Se edellinen oli pieni, punainen henkilöauto. Aiemmin oli yksi toisaalla Kajaanin tien varrella kun olin tulossa tänne. 

Onko jepet kehitelleet valotehosteisen juonen jolla metsäneläimiä jahdata? Nehän pökkiintyvät moiseen valosaastekeilaan osuessaan ja on helppo teilata karjapuskurilla aurausvallien väliin hengettömäksi. Pyssyt saa jättää kotiin kun tappokeikalle lähdetään.

Mutta tulee se sekin kalliiksi jos kiinni jää.

En oikein keksi tuolle öiselle harrastukselle toista muunlaista syytä kuin että jotkut arkeensa tylsistyneet kuvaavat "road movieitaan" ja laittavat netissä jakoon. Luvatontahan se ei ole, mutta epäilyt herkästi heräjää savolaisten salametsästyskäräjien tuoreessa muistissa ollessa.

Iltasella

Olipa aurinkoinen, tuulinen päivä. Noiden puhurien voiman kun saisi toveriksi raskaita pöllejä kuorintapukille nostaessaan. Aamupuuroenergialla pinnistelin, paitsi että lyhyt kahvitauko oli välillä. Sitten olikin hyvä syödä kun oli oikea nälän tunne.

Mietin painavia tyvipöllejä pukille ährätessäni kehonrakentajia; Onko itsekkäämpää tointa maailmassa kuin se (paitsi misseiksi aikovilla ja USA:n Suur Mölisköllä)?

Kehonrakentajien (fitness-"urheilijoiden") päivät pyörivät kirjaimellisesti oman persesilmän ympärillä. Siihen jos vielä harrastetaan joogamatolla meditaatiosessioita joissa keskitytään omaan mieleen, niin itsekkään ihmisen malli on täydellinen.

Entä sitten, kun bodarin nahka alkaa naamasta roikkua kuin Aku Ankan koiralla Pulivarilla? Mikä kauhistus se kehonsa timminä pitämiseen koko ikänsä uhranneelle onkaan. Siihen päälle jos mulkkukaan ei enää toji kun tuli käytettyä purkeissa tarjottavia kasvu- ynnä muita hormoneja ja tehosteita niin onpa loppuelo mustaa kuin magnesiumjauheella suolistonsa vuoranneella lisäainereserviläisellä. Esimerkkihenkilömme aiheessa: Schwarzenegger ja Stallone ovat aika kamalan näköisiä nyt vanhoina.

Saunoin. Tuulen voima yltyy. Siitä ei saa selvää, miltä ilmansuunnalta puhaltaa sillä puut pyörivät runkonsa ympärillä, ja jos kuselle alat muka myötätuuleen, puhuri pyörähtääkin juuri suihkun puolelle ja yritpä keretä alta poes!

Kuunsirppi ja tähdet kirkkaita. Pohjoisen puolella revontulikäärme huiluaa koko avaruuden mitalta itään päin.

4.4.2025 perjantai

½6 heräsin. Tuulen voimannäytöt eivät ole laantuneet. Yksinäinen orava jyviä narskuttamassa, ja nyt tuli tikka tolpan kylkeen, mutta taisi huomata heränneensä liian aikaisin kun nyt se nuokkuu nokka nuupallaan, pylvään koloihin kyntensä tiukasti lukinneena sijoillansa.

Yön unet olivat kuin avaruus, rajaton areena näytelmille. Heräillessä ajattelin ajattelua; Voisipa sen ajattelemalla myös lopettaa kuin sammuttaisi katkaisimesta valot.

Hain bensaa Torakorven "Essolta" kolme pöntöllistä sillä jos tie tuostaan pehmenee, sitä ei viikkoon pariin ainakaan auton kyydillä tänne keluta. 

Kaupasta hain kaalia, muutaman tomaatin, kurkun, kalkkunaleikkelettä ja taisi pari AB-piimäpurkkiakin kyytiin eksyä. En käynyt Elisabethiä katsomassa kun pihassa ei ollut kumpaakaan autoa enkä viitsinyt kysyä, onko kettään kotona. Ehkä äiti ja vauva nukkuivat vielä niin kuin viimeksi kun aamulla pistäysin. 

Jotenkin olisi vain mukava pitää sitä tummasilmäpientä sylissä.

5.4.2025 lauantai

Sepelkyyhkyjä kaksi saapui aterioitsemaan. Kauan istuskelivat läheisten leppien oksilla ennen kuin uskalsivat leuhahtaa ruokinnalle.  Sopivasti on siellä nyt kauranjyvää ja ehkä murusia pähkinöistäkin kun kävin niitä sekoittamassa siementen joukkoon. Ne ravisevat sitä mukaa automaatista ympäristöön kun tikat, oravat ja pikkuiset linnut koloja nokittelevat.

Kyyhkynen-sukunimisen naisen tapasin muinoin jossakin jotakin varten. Hän oli viehättävä ulkomuodoltaan, mutta kuoren kun käänsi, ei siitä selvää ottanut. Tai sitten se olin minä, josta en itsekään selvää saa koskaan.

Selvänä kyllä olen pysytellyt kohta G:n iän verran.

Aurinko paistaa, mutta tuuli käy kylmänä pohjoisesta. Sanoin Nahkiaiselle Ylitorniolta kun se soitti, että herkiä puhaltelemasta tänne päin. Taisi kylläkin olla Oulussa, mutta sama se sille.

Jakulle suunnitelleet eilen "suntin" asentamista aivojen vesitilasta selkärangan poistoputkeen kun on vedestä ylituotantoa ja paiskoo miestä miten sattuu kun märkä lasti heilahtaa kuin saavissa laidalta toiselle. Populääristi näin sen voinee selittää kun eivät lääketieteen termit suusta oikein päin osaa ulos ujua.

Vesipää, siis. Laitoin sisarusten Whatsapp-ryhmään, että ehkä se Jakun vesi on yhä sitä 70-vuotta sitten sinne ryystettyä Unimäen kaivovettä kun poikanen oli meinannut hukkua pudottuaan pää edellä jorpakkoon.  Isä oli puhallellut henkiin ja katsoneet muutaman päivän, että kaippa se siitä seleviää. Oli ollut hengetönnä joitain minuutteja.

Sitäkin koetin muille arvuutella, että jospa J:n kehitysvammaisuus ei johdukaan Fragile X:sästä vaan siitä hukkumis-läheltäpiti osumasta? Häneltä ei jostain syystä ole listan mukaan verinäytettä otettu kun testasivat meidän muiden kantakirjakelpoisuutta 1980-luvulla. Elikä etsivät veljiemme kehitysvammaisuuden syitä ja että onko joku muukin kantaja sille kromosomivirheelle. Myöhemmin tutkimusta laajensivat sukujemme uusimpiin jäseniin, varsinkin naispuolisiiin sillä kyseinen evoluutio"virhe" voi siirtyä vain äidiltä poikalapseen.

Löydöksiä ei ole uroksissa ole, "merkkiominaisuus" joillakin naisilla ja siinähän se riski sitten piileekin.

Puhtaat kantakirjakarjan paperit on siis useamman siittäjäehdokkaan ja synnyttämään halukkaan lakkarissa, mutta ei se takaa yhtään mitään. Evoluution kokeilusekavuuteen kuuluu yllätykset eikä siltä säästy rahakkaatkaan hedelmöityshoitotoreiden tarjontoja hypistelevät.

Lopussa tulee kuitenkin tyrannit, jotka tuhovoimakahvasta kääntävät eikä yksittäin tuhkattaville tarjolla olevia krematorioita enää tarvita.

Maailman tilanne on juuri näin vakava kuin sen tuohon edellisen lauseen sisään lyhyesti kirjasin.

Katsokaa maailmankatoilla keikkuvia johtajia niin Idässä kuin Lännessä ja kaikkialla niiden liepeillä ja väleissä.

Minun kromosomivirheelliset veljeni eivät ikinään kykenisi, eivätkä haluaisi, sellaisiin tuhoihin kuin ne, joille kaikentuhonavaimet ovat nytten hallussa. Ne jopa ylistävät johtajnominaisuuksia ihan ite, ja kansa; valtavat läjät ihmismassaa,  on valmis aina uutta keisaria kumartamaan.

Mikä geenivirhe aiheuttaa tyrannille ne unet, joita sen säälimättömät aivot käytäntöön panevat? Onko niiltä näytteet otettu ja analyysit tehty jotta tyrannien kehittyminen maailmassa voitaisiin keskeyttää jo kohtuun kun niskapoimut ja verikoe sikiöstä sen osoittaa?

Ovatko tyrannitkin pienten piirien sisäsiittoisuuden tuloksia kuten siitä syystä taantumaan kuolleet aatelissuvut? Milloinka tyrannien syntymisiä edistävät lähteet kuivuvat?

Voe kykki mitä ajatuksia tuas! Ne saapuvat uniin illan uutisten höystäminä ja kun ne yön ylitse ovat vahvistuneet, saavat uutta pontta seuraavan päivän sotamurhauutisista ja loputtomista "asiantuntijoiden" ja "oraakkeleiden" tarjoamista spekulaatioista medioissa.

6.4.2025 sunnuntai

Iltapäivään asti vuolurautani, jonka kahvan pihkakerrostuman alta haamottaa yhä isäni kovertama puumerkki TH ryysti hirsieltä kuori- ja nilakerroksia kuin tuo 100 vuotta vanha savottalaisten työkalu ei vuosikymmeniin olisi koskaan huilia pitänytkään.

Sitten saunoin, keräsin kamppeet ja pyykit ja ajaa hurautin tänne Sivullistenkadulle Kajaaniin. Nyt olen aika poikki enkä kissaa jaksa sanoa. Mutta miksi pitäisikään?

"Mirriä" voisi kyllä silitellä, mutta jaksaisiko sitäkään...

7.4.2025 maanantai

Aamupäivällä hampilääkäri jossa selällään pötköttelin melkein kaksi tuntia kun juurihoitoa tekivät. Hampilääkärin maha äänteli kirkkaasti niukkaillen oikean korvan vieressä kuten edelliselläkin kerralla. Poraaminen ei sattunut, mutta yläkroppa puutui ja olkapäihin, niskaan ja käsiin alkoi särkeä. Kestin sen urhoollisesti. 

Toista se siinä kahden ystävällisen ja vointeja kyselevän naisen välissä oli ollakin kuin pienenä koululaisena punakan, juopon ja aina äreän Uosukaisen armoilla joka saattoi panna vaikka tupakaksi kesken hampaan puuduttamatta repimisen. Eikö tuo liene puikoilla avoimeksi tuettua suuta tuhkakuppinaankin käyttänyt...

Sitten käytiin hakemassa Sotkamosta G:lle vanha Mitsubishi  ajokiksi. Se on juuri katsastettu kampe, että ehkä poika saa tuntumaa siihen, millaisia huolia auton omistamiseen liittyy. Eikä sureta, jos paaliin joutuu sen kohta pian rutisteltavaksi hilaamaan. Tai sitten se kestää ja kestää. Ei siinä ainakaan mitään erikoisempia sähkölaitteiden vikoja ole niin kuin näissä uudemmissa, muovikuorisissa kiitäjissä kaikissa tuntuu olevan.

Poika tekee niin kovasti töitä lukionkäynnin ohella, että kaipa hän kotona asuessaan autonsa kulut hoitelee. Ehkä innostuu tuunaamaan ajokissa olevat kosmeettiset ym. runnut ja myy sen sitten hyvällä hinnalla kavereilleen. Armeijaankin pojalla on ihan pian lähtö.

Tupakoitu siinä autossa kyllä oli, että sisuksissa joutuu tekemään hajunpoistotöitä aivan ensimmäiseksi.

Nyt olen takaisin Um. Lämmitin kaminaa ja saunankin ja kun klo on kohta puoli yö, alan uinumaan. Kuu on jälleen kääntyillyt niin, että yli puolella tehollaan se maisemaa valaisee.

Mökkitien alkupään olivat työkoneet ja puutavararekat painellet sellaisille urille, että juuri ja juuri korkeimpien, jo pikkupakkasessa jähmettyneiden liejuharjanteiden päällä taiteilin pahimpien kohtien ylitse ja pääsin pihaan.

Maailma kaikkinensa on tullut umpihulluksi 1930-luvun malliin, ja sivu siitäkin. Hitlerin kopio puuttuu, mutta nyt niitä on tarjolla useita omanlaisiaan. Jos ne yhtyvät, käy kuten kulotuspoltolle: keskellä olijat kärventyvät lopussa niin, ettei niistä edes puhurien pyöriteltäväksi tuhkaa synny.

Kävin silti päivällä iänestämässä. Radikalisoiduin siinä ehdokaslistojen äärellä äkisti ja ruksasin molempiin lipukkeisiin nuorten, tuntemattomien ihmisten lumerot. Tai tiesin kyllä heidät esitteiden ja puolueidensa perustella, mutta eivät he aiemmin ole luottamustehtävissä olleet.

Vituttaa vanhat, paikoillensa pikeentyneet paskapäät jotka luulevat osaavansa hommat. 

Katson vanhaa itseäni peilistä ja piru vie!: En minäkään mitään osaa.

Mieluiten Nietzcheä mukaillen, jeesukset unhoittaen: Ecce Homo!

"Näin hetki sitten ketun"

27.3.2025 torstai

Kiepautin Kajaanit ja Iisalamet ja nytten olen jälleen tiällä Um. Ostin uudenkäytetyn raivaussahan Iisalamesta. Kunhan lumet vajenevat, kuleksin sen kanssa ainakin tämän mökin ympärystän aluskasvillisuutta matalemmaksi.  

Kotimaisesta elokuvasta oli "ylistävä" arvio Etelän aviisissa. Sysmästä tekivät kiljunpyörteisen draaman jossa muutama sisarus kännää ja panee   ...sahtia...., kännää lisää ja panee... uutta hiivaa tyhjentyneisiin tynnöreihin ja eikun käymään. Ehkä ne panevatkin, mutta siitä arviossa ei mainita.

En muuten elokuvakritiikkiä olisi pannut merkille, mutta kun lukemaan houkuttelevaan osaan jutun alussa oli pantu(!) maininta, että koska elokuva sijoittuu nimenomaan Sysmään, se on kuin mainos sille paikkakunnalle jollaisesta "jokaisen pikkukunnan pamppu haaveilee..." panohaaveidensa päälle tietenkin.

Ajattelinpa sitten metsäläispontikkapitäjä Rautavaaraa ja millaisen aiheen ympärille tiältä elokuvan tekisi josta muovaisivat Hesariin näin houkuttelevasti: 

"Kännikomedia sahtia panevista sysmäläis­siskoista saattaa olla tuleva iki­suosikki, kehuu kriitikko

Keski-ikäiset naiset säntäilevät alkoholin perässä hykerryttävästi Teemu Nikin sysmäläiskomediassa 100 litraa sahtia. Elokuvassa on aineksia hitiksi."

Tässä savolaispitäjässä asia, jonka perässä vanhat ukot ja muutamat juoksupojat säntäilisivät, olisivat metsän eläimet, pääasiassa sudet. Eikä luvallisesti yksikään. Ehkä pontikkaakin tirautettaisiin, mutta se on jo niin kulunutta elokuvien aihetta, ettei paljoa kiinnosta edes ajatella. Ja kovasti puhtoisen kliinistäkin se nykyään on kun jokainen metallipuolen opinnot lävitse käynyt on jo kauan osannut rosterista viinatislaamon hitsailla ja homma käy kätevästi vaikka keittiössä jos emäntä antaa luvan. Tai sitten autotallissa talvirengassarjan viereiselle työkalupöydälle sijoitetun kaasupolttimon äärellä.

Korpipitäjässä tehty elokuva kuuluisi rikoselokuvien genreen josta näillä seuduilla hykerreltäisiin turpaan sen tekijöitä. Tai ammuttaisiin otsaan, ajettaisiin autolla ylitse, tapettaisiin niiden koirat, puhkottaisiin autojen renkaat, käytäisiin kusemassa bensatankkiin ja kaivoon murjaistaisiin kimppapaskat.

Jos minä kuuluisin käsikirjoittajatiimiin, tai vaikkapa itse sellaisen saisin aikaan ja se menestyisi jatkoon, saisin olla varuillani kaiken aikaa. Olisiko mökkikään enää pystyssä kun poissaolon jälkeen takaisin tulisin.

Näistä seuduista kertovan elokuvan ydin olisi petoviha. Sudet saisivat kohteena pääroolin, vierellä pakoon tassuttelisivat ilvekset ja näädät. Sitten vihanpidossa siirryttäisiin luonnon monimuotoisuudesta huolestuneisiin kansalaisiin, vihervasemmistolaisiin poliitikkoihin, dokumentaristeihin "Rysselin herroja" unehtamatta.

Näyttelijäkaartiin saattaisi olla mahdotonta saada niin suurta joukkoa kuin elokuva vaatisi koska se olisi, ainakin minun kirjoittamana, petojen puolella viimeistä kuolonkorahdusta myöten. Ei ehkä "kolme veljestä" riittäisi vaikka pantaisiin  heille akat rinnalle evästermareiden ja kinkkuvoileipien kera susien kimppuun hyökkäämään opetettuja saksanpaimenkoiria (Deutscher Schäferhund) paimentamaan. 

28.3.2025 perjantai

Eiliseen elokuvaideaani: Henkilöiden nimet kaikki olisivat paikkakunnan menneiden aikojen korkonimiä malliin Titjonen, Hermanni kakkonen tms..

Tänään tein ennätyksen pöllien kuorinnassa, mutta vielä on jäljellä ainakin puolet. Ehkä pitää kaataa muutama puu reunoilta lisää jotta riittää...

30.3.2025 lauantai

Koko päivä pöllipalstalla, mitä nyt ruokailemassa ja kahvilla kävin. Vaatteet ovat niin pihkassa, että kun saan riisutuksi, ne seisovat vaikka itsestään seinään nojaamassa. Otin tavakseni riisuuntua saunalla kun savottalaisen haju olisi tuvassa turhan tymäkkä. Ja kuivavathan ne paremmin saunomisen jälkeen siellä. Ei hajuaja kyllä itse erottele kun nenä on jo tottunut eikä vieraista ole tällä kulmalla pelkoa. Ketään ei saa käymään vaikka anelisi, mutta toisaalta kaipaankokaan tänne muita enää koskaan. Lähen sitten ihmisten ilmoille ite kun  alkaa yksinäisyys ahistaa. Ehkä Kuopion suuntaan teen jonkun retken kunhan enimmät pöllit lekottelevat kuivumassa kevätahavan kourissa ilman kuorinahkaa havupedillään.

Minkäänlaista kipinää en tuntenut humpallelähtöön tämänkään illan Napistansseihin. Säästöä sekin vain.

Mustarastaita oli jo kaksi ruokinnalla. Pikkulintujen määrää en ala laskemaan, mutta punatulkkuja on enämpi kuin koskaan. Tikkoja runsaimmillaan neljä ja oravia myös sama määrä. 

Joutsenet ovat kalkatelleet jo pitkän aikaa Karilahden sulassa. Huuhkajaa en tällen illalle kuullut.

Tänään ajattelin lapsena lukemieni tarinoiden Robin Hoodin elämän päättymisen hetkeä kun se päättyi surullisen kaihoisalla hetkellä jousipyssyn viritykseen ja helähdykseen kun nuoli singahti viimeisen kerran kaarevalle matkalleen taivaanrantaa kohden.

Jostain syystä kuvittelin tapahtumapaikaksi Kellomäen kansakoulun hirsisen saunarakennuksen vintin ja akkunan, josta Robin viimeisen nuolensa sinkautti menemään.

"Kuoleva Robin ampuu ikkunasta nuolen ja toivoo ystävältään Pikku Johnilta hautansa olevan paikassa, johon nuoli laskeutuu."

31.3.2025 Muanantae

Näin hetki sitten ketun, kirjoitti Timo Kustaa 60-luvulla Pellossa. Samanlaisen huomion sain nyt ruokatauolle pistäytyessäni minäkin merkata muistiin. Napsaisin muutaman kuvankin ikkunaa aukomatta. Minnehän lie repolaisen matka ollut? Ketut ovat reviirieläjiä joten ehkä kymmenen kilometrin ympyrän sisällä se pyörinee, tai kahdenkymmenen. Riippuu ruuan löytymisestä. Jänikset ovat vähissä, ja myyrät. Lintuja on hölselumessa hankala kiinni saada eikä ainakaan orava suupalaksi sille jää. Hyväkuntoinenhan tuo oli, että on se syötävää löytänyt. Jossain voi olla susien jäljiltä hirven raato tms.

Stubbimme reissaa maailmalla. Siinä jää aikoinaan matkustamisista parjattu "Reissu Lasse" (Reino Kristian Relander) nolon osille tilastoissa, eikä matkustustilastossa pian voita Mara Ahtisaarikaan vaikka se se vasta elämästään suuren osan lentokoneiden penkeissä viettikin. 

Tein pölökkytyömualla inventaariota ja laskin, että täytyy muutama iso puu kaataa jotta riittää. Kaksi kävin vielä illankuhjasssa nurimassa, mutta kun alkoi vettä niskaan kaataa niin lopetin.

Saunassa oli nyt mukava käydä kun oli niin märkä päivä.

Käsiin koskee.

1.4.2025 tiistai

Se oli torstai-aprillipäivä kun Soila syntyi. Mulla on tuossa hälle lahjaksi vanha laatikko sisältöineen. Käyn leipomosta lämpimän ruisleivän ja tuoreita riisipiirakoita laatikkoon lisäksi.

Elias taiteili kansikuvan lahjaan.

Tuosta kellojutusta tuli ihan hyvä. Sen alkuperäinen valokuva (1984 tai 1985) oli aivan pilalla ja homeinen kymmenien vuosien aitan hyllyllä tätä päivää odottelemassa ollessaan. Valokuvaamossa korjasivat sen kuntoon. Leikkelin siihen ohuesta plexistä lasin. Kellon itsensä kuuluukin olla ruostepilkullinen.

Vaikka tulee hieman murheellinen olo kuvaa katsoessa, niin on siinä pikkuisia ilon säikeitäkin; lapsi selvisi äidinikävästään jollain tavalla vaikka tiukkaa se on tehnytkin.

Kun olin tulossa kylältä pois, laski puutavararekka hydraulijalkojaan tientukkeeksi pinojen viereen joten käännyin takaisin ja kävin Akulassa joutavia lorsaamassa.

Iltasella

Sivullistenkadulla Knissa G ja Puutarhuri ovat jälleen kovassa flunssassa. P:n yskäkään ei ole loppunut, mutta on kyennyt olemaan palveluksessa koko ajan. Outoja romuskoja ovat tämän kevään taudit.

Elias tulee pääsiäiseksi naisensa kanssa. Lupasin maksaa tanssiharrastuskengät kunhan valitsee sopivat, mutta miettivät vielä, mitä alkavat harjoittelemaan. Tanssilenkkareista oli ainakin puhetta.

G:lla on autokuume. Toppuuttelin ja kehotin panemaan parturointibusineksesrahoista reilusti säästöön vielä vuoden verran ja katotaan sitten, mutta ei taida maltti riittää. Jos menee kesäksi Ouluun töihin, niin ehkä jonkinlaiseen romuun on varaa, mutta sen ylläpitoon ne sitten kulahtavatkin.

Kyllähän siinä kun katsoo pihassa pyörähtävien kaverien kulkupelejä, mönkkäreitä, mersuja ja bemareita niin jonkinlainen vitutuspyörre pojalla päässä saattaa käydäkin. Isit ja äidit useimmille niitä kulkupelejä kustantaa, ei se voi muuten mahdollista olla.

Iltapäivällä aurinko paistoi, mutta kevätahava oli kolakkaa. Kaadoin kolme isohkoa petäjää ja katkoin ne, sitten nostelin kuorittuja pöllejä kuivumaan koroketelineille enkä muuta viitsinyt/jaksanut tehdä.

Panin generaattorin pyörimään muutamaksi tunniksi kaivon tyhjennystä varten . Lykkää jostain syystä niin paljon savea sekaan, ettei sankosta pohjaa erota. Veden tulo on runsasta. Uppopumppu kiri kuitenkin tulopaineen kiinni ja kaivo oli kahta rengasta vaille tyhjä kolmen tunnin pyörityksen jälkeen. Virtajohdossa loppui vara, olisin muuten antanut vajua ihan pohjaan saakka (8 rengasta). Alkoi sieltä tulla sitten aivan kirkastakin, että tupaankin kelpaa eikä hampaissa savi narsku.

Nyt nukuttaa kun klo on 21.30 ja kuun kapea sirppi Vinhan haudan takana olevan suurkuusen yllä killottaa.