Monta unta yöltäni muistan.
Yhdessä olin odottamassa sisällepääsyä ruskeista, jykeväpuisista, korkeista, mutta kapeista pariovista lasibetonipuuseinäiseen laitokseen. Pitkiä ja kapeita olivat vahditkin ovella. Sisälle pystyi kurkistamaan vasemman ulkoseinän puoleisesta pienestä lävestä kun käytti päätään litistinkoneessa sitä ennen. Olin sopinut tapaamisen tähän taloon kuolleen sukulaiseni kanssa, mutta kun ovista metsurinsaappaissani pääsin sisälle rontostelemaan, sukulaista ei näkynyt. Hän oli kirjoittanut paperilapulle viestin, joka käteeni ovella tyrkättiin, mutta en ehtinyt sitä lukea kun pitkähontelo partasuugorilla ohjasi minut nurkkapöytään odottamaan. Saappaani eivät mahtuneet alle ja pöytä kaatui. Hypin sen ja jakkaran päällä niin, että hennot tikkujalat ja lastulevykannet lentelivät pirstaleina pitkin eteishallia. Siitä eivät ovigorillat tykänneet, mutta ei se haitannut kun loikin niille vilkuttaen jo seuraavaan uneen.
Toisessa unessa olin Rajalla Unipurolle laskeutuvassa pikku mäessä harmaankirjavan kissan kanssa. Vasemmalla möyrysi kaivinkone risukossa kantoja nurinnarin käännellen. Oikealle puolelle, omille mailleni oli hakkuupalstojen merkkinauhoja jo viritelty. Sanoin puroon heittämistä pelkäävälle kissille, että kohta ne raiskurit tulevat pieksämään puita nurin. Kohta puron ylitse kahlasi Letus Einari ja pari muuta jo vuosikymmeniä sitten vainajoitunutta kellomäkeläistä joilla tuntui olevan paljon asiaa juuri minulle, mutta kuusikkoiselta suoalueelta nousi tulvaryöppy joka pyyhkäisi Manalan vieraat alavirtaan niin että roiskahti.
Kolmas uni oli K 18. Siihen heräsin.
Lehdessä tänään mm. tällaista: "Kuolleita läheisiä imitoivista boteista ja avatareista on uutisoitu maailmalla etenkin viimeisen vuoden aikana. Helsingin Sanomat kertoi esimerkiksi hiljattain kiinalaisista ”henkiinherätyspalveluista”.
Uutta liiketoimintaa on kutsuttu englanninkielisessä mediassa nimellä grief tech eli suruteknologia. Mediahuomiota on saanut etenkin Project December -niminen sovellus, jonka avulla voi käydä simuloituja keskusteluja ”kenen tahansa kanssa” – myös kuolleiden."
Eilen medioiden etusivut täyttyivät mustista otsikoista Nurmijärvellä sattuneen auton jokeen suistumisen takia; 4 nuorta menehtyi.
Mykäksi mieli meni, vaikka ei se muuta ole tehnytkään viime vuosina kun joukkomurhauutinen toisensa jälkeen kantautuu milloin Gazasta, milloin Ukrainasta, milloin mistäkin ihmisen rakentelemasta yhteiskunnasta. Jopa rauhanoloissa elävistä yhteisöistäkin joissa hulluiksi pärähtäneet väkijoukkoon auto-ohjuksillaan kiihdyttelevät ja pyssyillä paukuttelevat.
6.1.2025 loppiaismuanantae
Tänään pukeutuu Paulus armeijanvihreisiin. Eilen viimeisin mukaan otettava hankinta oli otsalamppu.
Itse kun menin palvelukseen (1978) niin silloin riisuunnuttiin ummehtuneelle ja homeelle haisevalla varusvarastolla (tai tuvissa) ja vaihdettiin vaatteet kalsareita myöten valtion tarjoamaan garderoopiin. Ei ollut olemassakaan otsalamppuja kallon ympäri kietaistavaksi. Oma rannekello oli jo niin tavanomaiseksi tullut, ettei sen mukaan ottamisesta varautumisohjeissa (oliko semmoisiakaan?) mainittu. Kunhan vain ilmoittauduttiin Kontiolahden varuskunnassa ja alettiin totella karjuen ja metelöiden ilmituotuja käskyjä.
Piruilevasti ensimmäisenä aamuna kaiuttimista tulvi jo ennestään inhokkirallatuksiini kuulunut "Voiko ihanammin päivän enää alkaa", sitten tuvan ovi jo potkaistiinkin auki ja päivystäjä karjui niin lujaa kuin turvasta ääntä irtosi.
Kasarmien enemmänkin kuin ankean harmauden ja oksettavien hajujen lisäksi alokkaat totutettiin eka aamusta alkaen mahdollisimman epäystävällisin keinoin arjesta täysin poikkeaviin oloihin. Monelle se oli silkkaa kärsimystä ja järkytys on sopivin sana kuvaamaan omaakin olotilaani ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Sadistit siellä näyttivät päässeen kättäkääntäen esimiesasemiin. Kersantit, ylikersantit ja vääpelit olivat ikävimpiä simputtajia jotka neuvoivat kädestä pitäen seuraaville korpeille ja alikessuille samoja henkisen ja liki fyysisenkin väkivallan metodeja. Oli yksi puolitoistametrinen kouluttajakapteenikin jonka käyttäytyminen ja äänensävy heikkoja hirvitti. ("Heikkoja"? Ei tuohon maailmanaikaan saanut heikko olla, tai ainakaan sitä näyttää!)
Joitakin tyyppejä muistan alokasajalta. Hassisen V:n jolta kuoli vauva synnytykseen kotipuolessa Tohmajärvellä (tai Tuupovaara?) ja joka oli sitten kuukauden poissa. Räyhäkkäästi esiintynyt, sukunimeltään Karhu oli Kiteeltä, lauhkeanoloinen Leino oli ehkä Hammaslahtelainen ja loihakasviiksisenä palvelukseen tullut Matti Hännikäinen oli Riäkkylästä. Entuudestaan tuttu Kärkkäisen Mauri Lieksasta ja punakanpullakka kaveri Ilpo Varkaudesta. Alokas Kurosen muistan siitä, kun se hermostui paksuperseisen kessun (Toivanen tai Toivakka) jalkoihin potkimisesta ampumaradalla, pyörähti makuukseltaan kersanttia päin, teki latausliikkeen ja karjaisi: Laskenko läpitte perkele!
Muistojen komeronperällä konkoili esiin myös yksi monilapsista perhettään kovasti ikävöivä, lihavahko, vanhempi kaveri joka ei tupansa nurkassa sätkän käärimisiä lopettanut vaikka sitä kuinka käskivät (masentui perusteellisesti). Hän ei montaa päivää tarvinnut olla kun hävisi jo kuvasta. Jäi vain mieleen surullisena ihmisenä tehokkaammin kuin ne paremmin voivat jotka eivät mieleen ole sen koommin tulleet.
Hännikäisestä ja Varkauden Ilposta tuli kuitenkin niiksi kolmeksi kuukaudeksi, jotka ennen Kuopioon siirtoa Kontiolahdessa olin, parhaat kaverini.
Kuopion aseveljet muistan kaikki jos alan muistelemaan sillä lilluttiinhan sitä kuitenkin kahdeksan kuukautta pienellä asevarikolla yhteisesti tuotettujen tupapierujen marinadissa vaikka tehtävämme olikin olla enimmäkseen maantiellä herroja, narreja, ruokaa ja tarvikkeita kuskaamassa.
Tilastoja en lähde kaivelemaan, mutta sinnepäin arvioituna vuoden 1978 jälkeen puolustusvoimissa on koulutettu ainakin 1,5-2 miljoonaa suomalaista murhattavaksi sotatantereilla joita ei ole historiankirjoitusta veriroiskeilla värittämään syntynyt. Osataanko olla siihen tyytyväisiä? Millainen prosentti tästä "turhaan" tappamista opetelleesta joukosta olisi halunnut/haluaisi, että "tulisi sota ja veriset vaatteet"?
Pinnan alla ja internetin lietelannassa kelluvan uhoaja-armeijan (X!) esiintyymisistä päätellen aseisiin tarttujia kyllä riittäisi ja kärjessä ne, jotka mielellään käskisivät tappajakolonnat liikkeelle.
8.1.2025 keskiviikko
Ajatuksia tulee, ajatuksia menee. Maailman ollessa mullinmallin likipitäen samoista syistä kuin historian murrrosnivelissä ennenkin, kertaan Timothy Snyderin "Tyranniasta"-teoksen "ohjeita" kuinka toimia itse valemaailman propaganda-aaltojen hyökyessä aivoja huuhtelemaan.
Kohta 4:
"Kanna vastuusi maailmaa kohtaan"
"Tämän päivän symbolit tekevät mahdolliseksi huomispäivän todellisuuden. Huomaa hakaristit ja muut vihatunnukset. Älä käännä pois katsettasi, älä totu niihin. Hävitä ne itse ja näytä muille esimerkkiä tehdä samoin."
9.1.2025 torstai
Jos käskee toista ajattelemaan omilla aivoilla, niin ajatteleeko käskytetty sen jälkeen koskaan omilla aivoillaan?
10.1.2025 perjantai
Kippeenä.
11.1.2025 lauantai
Kippeenä; piä saatana!
12.1.2025 sunnuntai
Vitutttaa. Yhä piätä särkee. Mikkään ei huvita, elääkitkuttelu vähiten.
13.1.2025 maanantai
Heräsin kuuden huitteilla eikä päässä enää säkenöi. Jospa tässä elolle vielä selviäisi.
Paulus soitti illalla. Eka viikko oli mennyt mukavasti kun koko ajan jotain puuhaa ja testejä ym.
Viime viikko kulahti erään remontin parissa. Siinä oli purkamista ja tavarapaljouksien siirtelyjä, pakkelointeja, maalaamista ja puulattian hiominen&lakkaaminen. Vielä on jäljellä loppuputsingit.
Eilen kävin Unimäessä ja katsomassa vauvaa kylällä. Hyvin neth siellä jakselivat.
Näläkämäen perilläkin pistäysin katsomassa, millaista jälkeä hakkuukoneet siellä olivat saaneet aikaan ja kyllä ne Erkan, Annin, Onnin, Erkin, Kertun, Aulikin jne. entiset pihapiirit ja lehmien laitumet sekä suurin vaivoin kuokitut ja kivetyt niityt jotka 1970-luvulla kuusentaimilla täyttivät, oli nurittu täysin aukeaksi jälleen.
Elikä viisikymmentä vuotta kesti metsänkierto sillä korpiseudun kivikkoisella kummulla. Istutettua kuusikkoa ennen yllämainittujen ihmisten kierto kesti korkeintaan kymmenen vuotta kauemmin. Sitä ennen metsästäjäkeräilijää kummempaa lajimme edustajaa siellä ei liene liikkunut eikä puita kirveitä kummemmilla kaluilla kolhinut.
Vuosimiljardiset rauhanajat murskaantuivat siihen, kun "Jussi" paikalle 1900-luvun alussa korpeen saapasteli kuokkansa, "Kerttunsa" ja kirveensä kanssa ja alkoi lisääntymisensä.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti