Hehkussa auringonkukkien

6.8.2024 tiistai

Hiroshiman atomipommista 79 vuotta. Hirttäkää itsenne te, jotka yhä uhkailette ja unelmoitte hallussanne olevien ydinpommien matkaanlähettämisestä.

Helteessä tulia ulkohellaan ährätessäni ajattelin puuseppäkirvesmies Georg Elseriä. Sitä natsien hirveyksien aavistajaa joka olisi Hitleriä kohtaan vuonna 1939 suunnittelemansa ja toteuttamansa salamurhayrityksen onnistuessa voinut estää paljon pahaa tapahtumasta, mutta homma epäonnistui 13 minuutilla, kuten nyttemmin parilla sentillä Thomas Matthew Crooksilla, jonka  matkaan lähettämä kiväärinkuula pelkästään korvamerkkasi yhden amerikkalaislaumasta erottautuvan tyranniehdokkaan.

Maailma ei myönnä ääneen, että jälkimmäinenkin yksityisajattelija oli yhtä oikeassa kuin Elser ennaltaehkäisemisaikeissaan. Pelkäävät, sillä kansanliikkeiden käsissä ennaltaehkäisyteloittamiset eivät onnistu.

Eilinenkin meni marjoja mehustaessa. Hitonmoisessa päänsäryssä en olisi muuhun pystynyt. Jatkan pensaiden tyhjiksi riipimistä ja mehustusta tänäänkin. Pitää keitellä jokunen purkki raparperiherukkahilloakin. 

Luin juuri uudesta, perjantaina Ylellä tulevasta "Maailmanlopun saarnaajat"-dokumentista arvion.

Edellisessä päivityksessäni kirjoitin ilmastokriisin lopun vaihtoehdoista kamalimmasta, hitaasti tapahtuvasta maapallon hiipumisesta janoon, nälkään, tauteihin joten nythän voisi arvella minun olevan hurmoksissa näiden täyskahjojen lahkosaarnaajien propagandasta ja odottelevan aamua jona minut nyppäistään taivaan hunajakeitaille yhdestä harvoista valituista. 

Pah! "Tuonpuoleisuskooni" sisältyy ainoastaan multaisen maan monttu johon eloton ruppini aikanaan tyrkätään. Tai tuhkana maisemaan sirotellaan. 

Minulla ei ole minkäänlaisia kytköksiä lahkoihin, poliittisiin liikkeisiin, aktivisteihin tai laumoissa jyrkänteiltä kuolemaan syöksyviin sopuleihin. Ihan itekseni täällä piänsärkyjeni keskellä ajattelen ja päättelen mitä päättelen. Eikä yksikään dystopiankatkuinen ajatukseni suuria neronleimauksia edusta.

Huterien ajatusrakennelmieni pönkkinä ovat tiedeartikkelit, pitkältä ajalta luetut kirjat ja silmin nähtävillä oleva luonnon rajut muutokset ja järkkyminen.

Omia ajatukseni eivät ole. Vain hankittujen tietojen johdannaiskulkuja jollaisiin päätelmiin ovat tulleet paremminkin aivojaan käyttää osaavat tutkijaihmiset tutkimuksiin soveltuvine välineineen.

Kaikenlainen tieto imeytyy aivoihini hyvin hitaasti; Hitaasti imeytyvä tieto ei radikalisoi. 

Auktoriteetit ovat etappien väleissä väsyviä hevosia. Sofioksasia joiden sotkuista kaatopaikanvierustonttia muistuttava tukkalaite ja ihoa peittävä pakkelikerros vie uskottavuutta ajattelunytimeltä. Visuaalisessa maailmassa habituksella on väliä, ikävä kyllä.

Globaalin maailman ihmisnerous ei ihastuta eikä hengästytä. Ihmisaivojen suunnattomista tuotoksistahan myös maapallolla kiihtyvällä tahdilla tapahtuvat negatiiviset ilmiöt ovat lähtöisin. Atomipommi yksi kaameimmista.

Hellaa en saanut vetämään vaikka savua jonkin verran jo piisiin kiipeili. Imurinletku ei käänny viimeisestä mutkasta niin paljoa, että se tyhjentäisi hormin alakupuran törystä, jota siellä lienee. Onko piipusta irronnut tiilimurskaa vai mikä hitto sen tukki! (Tiilimurskaa, muuli tirskaa!) Laitoin vanhaan kännykän videon käyntiin ja ujutin sen ryöriä kuvaamaan. Videolla näkyy jokin möykky hormin suulla. Olisiko hellankin sisuselementit hajalla samoista syistä kuin uuninkin olivat?

Menikö hellakin siis purkuun?

Varasin ajan verikokeisiin pe-aamuksi klo 07.35.

Sonjan Pikku Mirrekään ei ole enään Pikku Mirre kun aloittaa ammattikoulussa Iisalmessa.

7.8.2024 keskiviikko

Aamulla kuudelta asteita vain +6! Kohmeinen "ledimato" Rappukivellä.

Unessa olin oudossa tanssipaikassa jossa piti esiintymän Yölinnun. Jotain musiikkia pimeistä nurkista kuuluikin kun nykyisin ehkä jo vainajoitunut Pirjo tuli hakemaan. Ei se kyllä mitään tanssimista ollut, askellettiin vierekkäin sadetakit päällä kaikenlaisten rojujen ja ravintolakalusteiden keskellä maaperäisellä lattialla. Asiaa meillä oli paljon vaikka mitään ei sanottu.

Pirjo kävi välillä makuulle retkisängyn päälle ja halusi paneskella. Minä haikailin, minne meidän pikkuinen lapsemme luisteli (meillä ei oikeasti ollut yhteisiä lapsia).

Pirjoa näin viimeksi jotain 25 vuotta sitten Kuopiossa. Myöhemmin kuulin Kuopion torilla yhteiseltä tuttavaltamme hänen saaneen sydänkohtauksen ja joutuneen ohitusleikkaukseen, mutta vainajoitumisarveluni ovat silti vain unenesiintymiä.

P oli niitä hyviä ihmisiä joiden sydän ei elämän murjontaa kestänyt. Meidän tarinamme mitta oli vajaa vuosi, mutta siihenkin kerkesi sattua jos vaikka mitä.

Auringonkukkien lautasantennit kallistuivat idän aurinkoa itseensä imemään. Pisimmät huojahtelevat kurjenkoivillaan jo 2,2 metrissä. Pian ovat kaikki kukat nupuistaan apposen selällään valoa päin. 

Kuinkahan korkeaksi ne Ukrainan arojen mustassa mullassa kasvavat? Ehkä korkeintaan 1,5 m?  Näin uutiskuvan sotilaista auringonkukkapelloilla ja pisimmät kukkavarret ulettuivat sotilaita kainaloiden korkeudelle.

Nyt aamun viileydessä sankassa varsikossa pomppii pikkulintuja, joku rastaskin, ja kun lämpiää, perhoset, kimalaiset, poutiaiset ja kukkakärpäset humaltuvat emien nesteistä, tai ainakin siltä näyttää kun  jotkut niistä kuin nukkuvat keskuskakkaran laidoilla.

Taidan käydä ensihommikseni keräämässä Luikkokankaan kanttarellit.

Iltasella

Iso sankollinen tuli keltaisia aamulla. Vein ne Sonjan parkkiin.

Toin ehjäksi hitsaamani vanhan kiukaan tupaan. Siihen piti tehdä vielä muutoksia ja irroitettava kansi yläsavukanavaan josta voi kaasutoholla hormia esilämmittää lämmitystaukojen välillä. Muovailin kivipesään korotuksen vahvasta, sinkitystä verkosta. Kivet taidan keräillä jostain teiden varsilta koska löylyjähän täällä ei lyödä niin tavallinenkin kivi kestää aikansa.

Surettaa ison uunin menetys, ja miten paljon ruuanlaitto- ja leipomismuistoja siihen sisältyikään. Tellkariinkin kuvasivat leiväntekoani 90-luvulla. Onkohan Armi tuhonnut ne tallenteet sillä hänelle ne jäivät kun Lapinreissulleni karkasin.

Keken hommien iski uupumus. Nukuin tunnin ja kävin keräämässä valkosipulit kuivumaan saunanlauteille harson päälle. Siellä saisi nyt tuoksuisetlöylyt kun tillinippujakin virittelin naruille katonrajaan.

Paulus soitti Kittilästä. Pitää hakea maanantaina Kniin. Työt saattavat jatkua myöhemmin, mutta on kotona ainakin viikon. Ja sittenhän sillä on se Tamperereissukin.

Britanniassa ääriainesten vihaan yllyttäjät ovat saaneet tyhjäpäitä kaduille. Mitään oikeaa asiaa ei väkivaltaisille mielenilmauksille ole olemassa, mutta viidakon kutsu on liian voimakas ihmisapinoille kun kiihottavaa, veristä riehuntaa on luvassa.

8.8.2024 torstai

Klo on 3. Pimeää. Lämmintä vain viisi astetta. Lähellä ovat Naruskan pakkasyöt täälläkin. Tai Paavo Ruotsalaisen jonka laupeudentöistä alakoulussa käsiä ristien muistuteltiin: "Pane akka jauhoon puolet petäjäistä, veihän naapurimme viljan halla."

Niinköpä tuo olisi halla jättänyt Puavon ohran panematta jos samoilla alavilla naapuria kuitenkin kuritti?

Historiasumun värittämää Puavonkin harras elämäntarina.

Unessa minulta tilattiin siittiöitä. Tilaajana oli "Tritsu" Helsingistä joka oli lesbo. Annoin oikein kädestä pitäen kahvikupillisen spermaa ja pian sänkyni vierellä oli sitä kinuamassa lauma muitakin vauvakuumeisia lesboja. Naimisenhalun tuskaan heräsin kovana pakrottava kalu kourassa. Kusettikin kyllä, että puolet kovuudesta pelkkää vesiseisokkia.

Paneuduin illalla nukkumaan katsomalla Yle Areenalta Tuomiopäivän saarnaajat-dokumenttia. Karmea kuten lehden arviossa kerrottiin. 

Olin nukahtanut kesken katsomisen ja muistan unen lävitse kuulleeni väliin saarnaamista, väliin haastateltavien amerikanenglantia, moottoripyörien murinaa ja sen yhden alkupuolella jo esiintyneen kiertävän kahjon (palkatun propagandistin) tekoinnostavaa jatulointia.

Untakin aiheesta näin, mutta ehkä se saavutti jo tuon ylöskirjaamani vauvakuumeunen koska en muista kuin haituvia aiemmista.

Näissä "erikoisunissa" tulee joskus vastaan entisiä tuttavia josita sitten hereilläollen ajattelee, että mitähän heille kuuluu.

Niin kuin nyt toi unen "Tritsu" jonka nimi oli oikeasti Riitta, ja että hän oli oikeasti myös lesbo vaikka ollessamme Oriveden kirjoittajaopinnoissa, hän oli kovasti epävarma lokerosta, johon maailmassa asettuisi. Kun myöhemmin sattumalta tavattiin Tampereella, hän oli edelleen hapuilujen aikaisen Minnansa kanssa ja varmaankin evoluutiolokeronsa löytänyt lopulllisesti. Oltiin koko poppoo aikalailla humalassa niin enpä muista mitä puhuttiin.

Huomenaamuna sokeri- ja kolesterolikokeet. 12 h syömättäjuomatta. Ei se ole minkäänlainen ponnistus. Saisi olla jokainen vuorokauden rytmi sellainen, ettei iltakuuden ja aamukahdeksan välillä imaise suuhunsa muuta kuin ulkona roikkuvan kielensä.

Koko päivän laittelin tavaroita järjestykseen. Työvehkeitä enimmäkseen. Oven eteen kohentelin vanhoista portaista vähän tukevammat "väliaikaiset". On se tämäkin huusholli...

Peräkärryn täytin haloilla. Yhdestä pinosta tulee ainakin 4-5 kärryllistä ja pinoja on neljä. Onhan siinä lajinsa kärrääminen kustannuksineen jälleen.

Joka päivä olen syönyt suoraan mättäistä ja pensaista vattua, mustikkaa, karviaisia ja erivärisiä herukoita jotta luulisi vitamiinien saantisuositusten jo ylittyneen.

Aamulla meen Kniin, käyn verikokeissa ja sitten laitan Tojotanrotteloon uuden puhaltimen moottorin.

Kittiläreissu sijoittunee maanantaihin. Piätä särkee ja välillä tulee voimaton olo. Olisiko romuskabasilli nenään hiipinyt.

9.8.2024 perjantai

Verikokeiden tulokset olivat somaotteessa (omasote) jo muutaman tunnin päästä imaisuista. Niin sokerit kuin kolesterolitkin olivat laskeneet siedettävälle tasolle elikä lääkityslinjalle en edelleenkään tarvitse antautua. Mutta se varmistuu, kunhan ammattilainen asian tarkistaa.

Olo on vittumainen päänsäryn ja väsymyksen takia.

Panin Kemppisen yhden nimimerkkikommentoijapropagandistin jälkeen kommentin minäkin vaikka niin turhaa se onkin.

"Työjärjestys...hmh?

Asiakokonaisuuteen kuuluisi ymmärtää, ettei ilmastonmuutoksella ole rajoja. On ajateltava maapallon hälyttävää tilaa säilyä elinkelvollisena globaalina tilanteena eikä silloin voi ajatella, että jokin rajattu alue (Suomi esim.) olisi omana yksikkönään ja sen toimivuus huomisenkin ilmastonvaihteluissa sen itsensä näpertelyllä selviäisi. Että jos muualla elo käy mahdottomaksi me sen kuin porskutetaan.

Olemme olleet tähänkin saakka ja yhä olemme mukana sekä kaikessa kehitykseksi nimeämässämme, että sen tuomassa, vääjäämättömässä  tuhossa joka tapauksessa. Niin kuin väittämässämme sivistyksessä joka nyt on täydellisen rapautumisen  kourissa.

Ihmisen toiminta ilmastonmuutoksen yhteisissä torjunatalkoissa globaalistikin on tosiasiassa kaikkinensa näpertelyä siihen massiiviseen tuhoon jota viimeisten satojen vuosien aikaan on maapallolle niin ikään yhteisin ponnistuksin aiheutettu.

Peruuttaa emme tältä polulta osaa koska siihen kuuluisi kaiken toiminnan lakkauttaminen, täydellinen pysähdys,. Vuosikymmeniä, ehkä satoja, kestävä tuumaustauko jota ei viihde-elektroniikalla turrutettaisi.

Kun teknisillä innovaatioilla yritetään aiempien teknisten innovaatioiden aiheuttamia tuhoja korjata asiat vain pahenevat.

Esimerkkinä kaikkialle ulotetut aukkohakkuut, metsiä ja maisemia matalaksi pieksävät tuulivoimalat, valtavat aurinkokennojärjestelmät peittämässä planeetan pintaa, erikoismetallikaivokset, uraanituotanto ja akkutehtaat joiden tuotoksilla vain yritetään taata hedonistisen elämäntapamme jatkuvuus.

"Jokainen" pikkuisenkin ajatteleva homosapiens ymmärtänee, mitä esimerkin teollisuudenalat jo toiminnassa ollessaan itsessään aiheuttavat saatika että niiden tuotoksilla lajimme miljardit jäsenet jatkavat yhä vain kulutusta joilla ei tämän(kään) nisäkkään faunassa pysymiseksi olisi minkäänlaista merkitystä.

Viidakkoon "jääneet" serkkumme pysyvät elonkirjoa värittämässä kunhan vain saavat syödä. Me, sieltä aivojemme kehityksen tuloksena kaiken elollisen "kruunuksi" kivunneet voimme aina vain huonommin mitä enemmän apuvälineita itse aiheutettuun ahdistukseemme (olipa se henkistä tai aineellista) tuotamme."

16.8.2024 perjantai

Taidan kuitenkin selvitä henkiin.

Reilu viikko sitten se omituinen olo alkoi. Maanantain puolella yöllä ½yksi läksin kiitämään Kittilään ja olin aamulla Tapion keittiössa kahvilla ½kuudelta. Paulus ajoi tulomatkan. Kiersimme Oulun kautta ja käytiin Eliaksen luona. Siellä olen syönyt viimeksi isommasti, sekin vain pitzaa. Sen jälkeiset päivät hengityksen jonkinlaista ylläpitoa. Yhtenä päivänä sinnillä horjuskelin pyykkikoneen ja kuivausnarujen väliä ihan vain, että unehtaisin edes hetkeksi lihas- ja päänsäryt. Kuumettakin oli tasaiseen tahtiin koko ajan. Koronataudiksi se paljastui.

Eilen kykenin katsomaan Tojotanrotteloon tulleen latausvian. Metalliprikka oli ujunut laturinrungon ja käämikimpun väliin hitsautuen kiinni niin, että viime hetkellä asia paljastui sillä laturi oli tulessa kun koeajolenkin jälkeen konepellin avasin. Laturi menee siis uusiksi. Irroitin sen jo ja kai se täytyy tänään uusi hakea. Parinsadan vahinko jälleen.

Laturi uusittu. Huolsin autoa muutenkin. Irroittelin säleiköt ja imuroin raitisilman tuloaukot puhtaiksi kuolleista hyönteisistä, lehtimoskasta ja muusta töhkästä. Nyt kiertää ilma hytässä.

Soitin hammassärystä hampikeskukseen. Lupasivat vasta ensi viikolla päivystykseen yrittämistä koska koronasta vielä iäni käheä.

Järkkäri putosi selälleen lattialle ja nyt sillä ei voi ottaa kuin mustaakuvaa. Perkele että kaiken pitää hajota!

19.8.2024 maanantai

Sain hampilaan päivystysajan heti uamulle. Juurihoito piti aloittaa. Oli lievästi tulehtunut ja siksi jomotti. Keskiviikolle jo seuraava käynti. Kepeäruppinen hampitohtorinna meinasi priorisoida ja suositteli hampaan pois vetämistä. Kieltäydyin, sillä ei minulla niitä täysvarustusta muutenkaan ole.

Nyt olen Unimäessä. Keräsin kaikki sipulit saunanlauteille josta otin kuivahtaneet valkkarit pois.

Saunatilojenkin pitäisi olla ihan muuta, kuin millaisia niistä nykyään pyritään kaikkialla rakentamaan elikäs monikäyttölaitoksia, ei mitään viihdekeskuksia.

Järkevään maailmanaikaan saunoja käytettiin peseytymiseen, lihojen palvaamiseen, pyykkäämiseen, synnytyksiin, hierontaan ja kuppauksiin, ja pantiin niissä uuttakin elämää alulle runsainmitoin. Lapsuudenmuisto: Talvipakkasella teurastettiin vasikka ja saunanovi jätettiin auki ja paloitellut lihat aseteltiin lauteille yöksi kohmettumaan ennen suolatiinuihin tilsimistä. 

Nykyään kalliilla panelilla kuorrutetuissa saunoissa käydään kyllästymässä tähtituikkujen laipionloisteisiin ja kuvitellaan sen olevan hienoa ja tarpeellista vaikka onttona pää kumajaa saunomisen jälkeen. Paitsi jos siellä saunakaljojen höyryt hölskyvät unohdusta tuoden.

Pisin auringonkukka yltää jo 1,4 metriin ja melkein kaikki nuput ovat auenneet.

Koronasta jäi vielä heikotusolon tunteita. Hiottaa ja potuttaa eikä ruokakaan oikein maistu.

Kävin neuvomassa Sonjalle kanttarellimaastoni. Kun hän tuli sieltä pois, oli iso kori kukkuroillaan eikä kaikkia ollut edes kerännyt.

Pajulintu pomppi pihamaalla. Sen lentoonlähtöyritykset olivat metriä korkeita. Otin käteeni ja vein kuusenoksalle istumaan ettei Vinha ruotase sitä kitaansa. Vaikka ei kai se kituvalle elävälle huono ratkaisu olisi. Mikä lie vaivuuttanut pikkuisen?

Aitanharjan ampiaispesä tursuaa poikosten välistä kuin taikina. Kuinkahan monta kylmää yötä ne vielä sietävät, ennen kuin lakkaavat laajentelemasta rakennustaan? 

Mustikkamättään ampiaiset olivat jo häipyneet, mutta maanrajan kylmä karkoittaakin nopeammin. Joku päivä oli niin kova rankkasadekin, että lie tulvehtinut pesään asti ja hukuttanut toukat. Saunapilkepinossa olevat ampprit ovat nekin ihan virkeitä vielä ja huussinkuusissa humisee yhä kovemmin niiden konsertot.

Kun videoin auringonkukkaryppääni ympäriinsä ja katsoin isolta näytöltä, kuhisi jokaisessa kakkarassa useita kimalaisia, ettei se ainakaan tyhjän takia kasvatettu kukkapuska ole. Kultakuoriaisia ja muita koppiaisia näkyi myös, mutta vain vähän amppareita.

Mediassa ja nettimarkkinoilla jokapaikan asiantuntijat (varsinkin militääri-) säkenöivät Ukrainan atakista Venäjän puolelle Kurskiin. Ja miten hihkuvatkaan siltojen räjäyttämisistä ja elävän lihan joukkotuhonnoista pitkin maanteiden varsikoita.

Ja samaan aikaan Moskovan Zaatana lentelee etsimässä poskisuudelmia aasian maihin kun lännen hyvikset eivät tarjoa edes takapuoliaan pusitteluun.

Venäjän teurastussodalla Ukrainaan tulee olemaan hirvittävä loppu päättyypä se millaisin mänööverein tahansa. Auringonkukkapellot käryävät kilpaa lihan ja asuininfran rinnalla. Tai kaikki humahtaa hetkessä tuhkaksi jos maailmannurkkaan tyrkätyn Moskovan Zaatanan psykopaattisessa päässä siltä alkaa tuntua.

En toivoa jakele

22.7.2024 maanantai

Viileitä ovat uamut, päivällä helle kurittaa. Kävin eilen myöhällä poimimassa isoimmat kanttarellit. Kuusikossa olivat edelleen pieniä, Vanhan Toimilan heinikoista löytyi isompia. 

Ruatosuolla olivat viimeisetkin lakat kypsyneet niin mehukkaiksi, että ne olisi pitänyt kerätä suoraan pakastusrasioihin. Söin niitä äklötykseen asti. Mustikoitakin mättäät pakrollaan. "Somen" kautta myyvät ne, ketkä viitsivät sitä rumbaa toimittaa. Sonjan porukalla ainakin ne kanavat toimii.

Mustikkaa ylimainostetaan hyvänä ruokamarjana vaikka sen maku muuttuu pakastaessa niin, ettei sillä aamupuuroaan monasti talven aikana viitsi pilata. Metonpaskalle maistuu. Ken on suolistanut syksyisiä, mustikoilla itsensä täyttäneitä metsoja, tietää mitä tarkoitan; Nenän kautta maun aistii. Hilloina, mehuina ja piirakoissa mustikka on pakastettunakin hyvä, mutta sokeria pitää sitten olla kohtalaisesti seassa. 

Valkosipulit alkavat olla kasvunsa kasvaneet. Unimäen asukas on haissut jo pitkään sen aromeille kun jokaiseen iltapäivän annokseen on tullut silputtua pellosta vesipesun kautta suoraan kokonainen kynsinippu.

Eilen saivat toimittajat ympäri globaalin maapallon hommia kynilleen, sanelukoneilleen, videoilleen ja suuvärkeilleen kun USA:n istuva (enimmäkseen hauraana vanhuksena seisaallaan hänet näemme) presidentti Joe Biden ilmoitti luopuvansa tavoitteestaan jatkokaudelle.

Kova paikka Harrisin Kamalalle yrittää voittaa Trump-möliskö loppukisassa. Toivon suolieni pituudelta, että onnistuu.

23.7.2024 tiistai

Auringonkukkapuskan pisimmät ovat pian mittaisiani.

Pitkä ja kova työpäivä eilen. Purin uunin kokonaan. Imuroin lopuksi, mutta edelleen on nokea ja pölyä jokaisella tasolla. Mökin loppuputsingissa meni koko tämä päivä.

Illasta pesin pyykkiä. Noen mustaamat työrytkyt joutuu laittamaan roskiin. Kymmenien vuosien noki ei tavan pyykkäämisellä irtoa. Valitsinkin semmoista vaatetta, ettei surku tule niiden hävittämisessä.

Nahkan kun saisi vielä puhtaaksi.

Vinhan turkkia isossa saavissa lutratessa kädet puhdistuivat. Naamannenä on yhä nokinen ja ohimoiden hopeoissa mustaa mattaa.

24.7.2024 keskiviikko

Havahduin Vinhan haukuntaan. Kuulle se siellä jutteli, tai huuhkajan kanssa sanaili joka Villelän suunnalla huhuili. Lepakotkin lempeässä kesäyössä läheltä räpsivät. Klo on ½2.

Hämärä heinäkuinen kesäyö. Harmi vain, etten kameranräpsyilläni kummoisia kuvia öistäni saa. En edes Ai:n maustamalla kännykällä. Kyse lienee kuitenkin siitä, etten hallitse yökuvaamisen asetuksia, suljinaukkoja yms.

Toisen kerran heräsin aamuseitsemältä uneen, jossa pukkasin sokerijauhokupin nurin. Aiemmassa unessa kauheasti kiroillut emäntä töytäisi paikalle ja sanoi, nyt kuoli entinen eukkosi, tuo on sen merkki.

Toinen emäntä, joka sekin hyllyskeli unieni areenalle pyyhkimään sokeria tahmaiselta ikkunalaudalta, tiuskaisi että elä muorinmokoma hupata. Minäkin virnuilin taikauskoisuudelle ääneen.

"Uskokee nyt vaen vanahaa sähkötupakoijaa, kyllä sokeriastian kuatuminen kuolemmoo tarkottaa. Senkin pökiöt!"

Oli niin selkeä uni, että piti nousta se ylös kirjaamaan. Mietiskelen tässä, mitenhän jo keski-ikäiset tyttäret kuolinviestiin sitten, kun se tapahtuu, tulevat reagoimaan.

Satun huokujain kirjoissa oleminen ei ole kovinkaan monen langan varassa ollut, että ihan milloin vain se voi tapahtua. Sitkeästi hänkin vain elämän syrjästä kiinni silti pitelee.

"Vain pieni tuuli joskus voi liekin sammuttaa, taas toisinaan se myrskyn kestää voi."

Iltasella

Aitan hyllyjärjestystä korjailin. Putosi ampiaispesä päähän. Olivat muuranneet sen polkupyörälaukun pohjan ulkosivulle ja kun tyrkkäsin sitä hyllyssä peremmälle, irtosi mainituin seurauksin.

Tuli äijäl kiire eivätkä ehtineet tuikata. Jouduin murhaamaan Raidilla koko äkäisen populaation ja se mua harmittaa nyt. Lohduttaudun sillä, että pianpa ne ovat pölyttäjinä tämän kesän urakkansa suorittaneet. Ainut vain, ettei siitä porukasta jatkajaa seuraavan kesän tarpeisiin säästynyt.

"Sunnuntai oli maapallon mittaushistorian kuumin päivä", otsikoi medioiden artikkelit homosapiens-lajin aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

"Vaikka tarkkaa dataa maapallon keskilämpötilasta on saatavilla vain 1900-luvun puolivälistä alkaen, pitävät asiantuntijat todennäköisenä, että maapallolla ei ole ollut yhtä lämmintä ajanjaksoa kuin nyt ainakaan viimeiseen 100 000 vuoteen."

Ja kaikkihan me ymmärrämme, mitä edellä mainitut asiat tarkoittavat?

25.7.2024 torstai

Hante naisystävänsä kanssa pyöräili pihaan. Olivat lähteneet aamupäivällä Valtimolta ja jatkoivat saunottuaan ja syötyään Varpaisjärven kautta Siilinjärvelle. Yöpyvät jossain Vongankosken petäjiköissä mennessä.

Keittelin uudet potut, tein sipuliöljykastikkeen ja pientä muuta purtavaa pöytään nostelin.

H on nyt pyöräillyt koko Suomen ympäri. Neljänä kesänä muutamien satojen kilometrien pätkissä edennyt urakka on ollut kaikella tapaa mieluinen seikkailu. Mehän aloitettiin se kaksistaan pyöräilemällä Kajaanista Kotkaan itärajaa myötäillen 2020, mutta minulla ei ole ollut mahdollisuutta seuraavina kesinä osallistua jatkoon.

26.7.2024 perjantai

Kaikenkokoiset ja -näköiset, sukupuoliltaan moninaiset gladiaattorit alkoivat temmeltämisensä Pariisissa. Ei kiinnosta, minussa ei liikahda muu, kuin se, että niitä ölympialaisia nyt sitten tungetaan silmiin, korviin ja perseeseen jokaisesta ilmansuunnasta. Allergiaoireet vaivaavat, näppylöitä nousee mielen poimuihin.

Seinejoen saasteet aikovat laittaa kuriin seuraavan vuoden aikana. Pariisiin on jo nyt rakennettu miljardeja maksanut säiliölaitos puhdasta sadevettä keräämään (sen funktio on kyllä hieman epäselvä), mutta heti se oli täyttynyt ihmissaastalla.

Seineen laskee ennen Pariisia kymmeniä, ellei satoja sivujokia ja niiden sivujokia vielä enemmän, että niinköpähän vain kaikkien purojen  varrella olevien kylien ja kaupunkien ihmiset, ja eritotenkin teollisuudet, alkavat Pariisia auttelemaan päästöjensä hillitsemisellä.

Ihmiselle ja sen toimille omien paskojen käsittelyssä on aina ivanaurun paikka. Se ei auta, mutta muutakaan ei sille absurdialle enään mahdeta.

27.7.2024 lauantai

Unessa muurasin Unimäen tupaan luonnonkiviuunia. Lakivalua aloittelemaan kerkesin ennen heräämistä.

Hereillä olleen kun unen uunia ajattelen, niin siitä tuli varsin hyvännäköinen. Sisuksetkin tein niin, että savukanavien ja luonnonkivisen ulkokuoren väliin muurasin tulenkestävistä tiilistä suojamuurauksen. Siinä kohtaa unen sivujuonteena kulki lapsuuteni mökin hatara uuni josta tulenlieskat näkyivät laastijauhoksi murentuneista saumoista.

Nii´in, uuni olisi tupaan saatava, mutta saattaa jäädä elinaikanani se tekemättä.

Valmisuuni olisi tietenkin helpoin, mutta Tulikivelläkin (Nunnauuni) pelkkä pikkuinen takka maksaa viitisen tonnia. Siihen muuraustyöt tarpeineen päälle. Luultavasti osaisin koota sen itsekin, ettei työlle tarvitsisi rahaa varata kun leipää vain riittäisi. Ko. takan mitat ovat: leveys 840, syvyys 480 eikä painoakaan ole kuin vajaat tuhat kiloa.

Voisi se tämän tuvan lämpimänä pitää, mutta entiseen kiviainesläjään sitä ei voi verrata.

Helteisen, työteliään päivän päätteeksi alkoi salamoida ja jyrähdellä. Kun taivaiden salamoivat kivirauniot tyhjenivät ilmakehän alamäkeen alkoivat pilvet kaataa vettä pidäkkeittä. Sitä ei kestänyt kuitenkaan puoltakaan tuntia ja jälleen aurinko paistaa.

Tein aittavarastoon uuden oven. Jäi asennus loppuun suorittamatta kun em. ilmanala jyrähteli paikalle ja tuli kiire kerätä märälle alttiit rojut pihalta suojiinsa.

Nousi halu lähteä humppareissulle, mutta nuijin tunteen suoraan turhuuksien rojuläjään, saunoin ja ruokailin kunnolla sillä päivän helteessä ei ruoka tullut edes mieleen.

Israel nakannut pommin gazalaiseen kouluun. Verisiä kuvia uutisissa. Lapsia ja nuoria kuollut kymmeniä.

Vuosikymmeniä kestäneelle jykällykselle panee Israel nyt murhaavilla raakuuksilla pisteen. Isäni lohkaisun muistan: "Kyllä se vikurihevosellekin valjastaja löytyy". Elikä saapuu se aisoihin laittaja Israelillekin kunhan nämä historianlehdet ovat käännelty.

Ehkä jonain päivänä koko Lähi-Itä räjähtää palasiksi saudien sardiinipurkkeja myöten.

28.7.2024 sunnuntai

Golaninkukkuloilla on räimähtänyt ihmislihaa taivaalle kymmenien lasten ja nuorten painon verran. Nyt koko Lähi-Idässä pelätään suursotaa kunhan kostotoimiin pääsevät.

Pommipommilta ns. ihmisyys on murentunut ja pian barbaria ottaa kaikkien aivoissa vallan lopullisesti. Lopunajat ovat he itse suuriin kirjoihinsa psalminneet jo tuhansia vuosia sitten. Viimeinen säkeistökin on jo laadittu jonka riveillä kuvataan suurta urosenkeleiden ryntäystä nymfikeitaille rellestämään.

Ihmispopulaatioita kestää kyllä tuhota sadoin miljoonin, mutta se, mitä jatkuvien murhaamisten kokeminen, ja vaikka seuraaminen kauempaakin, tekee ihmismielelle, sitä ei enää kauaa alati sikiävätkään kansat kestä. Jos ei nykyinen Netanjahu ehdi painaa tuhon lopullista liipaisinta sen tekee seuraava saappaisiinsa astuja.

Tai etänä Moskovan Zaatana&kätyrit combany.

Nyt yhdeltä yöllä heräsin kovaan pääkipuun. Kävin ulkosalla haistelemassa sateen jälkeistä raikkautta, otin Buranan. Olisin "normaalisti" palautumassa tansseista, ja vähän kaihoa mieleen lykkääkin sen tavan hiljalleen hiipumisen merkit, mutta elämässä täytyy osata luopua tavoista ja tottumuksista silloin, kun alkaa siltä tuntua.

Hesarissa Tuija Välipakan teoksen "Saari josta olen poissa" -kritiikki joka alkaa näin:

ISÄ on kuollut, hänen kesäpaikkansa saaressa jäänyt. Tuija Välipakan runoteoksen asetelma on suomalaisittain tuttu. Runoissa soudetaan saareen, ihmetellään rakkaan ihmisen poissaoloa ympäristöstä, johon hän tuntuu erottamattomasti kuuluvan, käsitellään poissaolon aiheuttamaa surua.

Ei siihen enään kauaa mene ilman mitään tapaturmaa, vakavaa sairastumista tai ilman mitään muutakaan poikkeavaa, elämänkatkaisevaa tragediaa kun minustakin voi joku lapsista kirjoittaa: "Isä on kuollut, hänen kesäpaikkansa ja synnyinseutunsa Unimäessä on jäänyt sillensä..."

Voi sitä haikeutta, surua. Tiedän ne tunteet. 

Miettinyt olen itsekin äitiä ja isää tuon pikkuisen, kivisen, mutta nyt kesäisiä niittykukkia, apilaa, päivänkakkaraa kasvavan kumpareen äärelle jossa hirsinen mökinkömmänämme, minun "alkukotini" sijaitsi ja mitä kaikkea niihin kymmeneen ensimmäiseen vuoteeni täällä sisältyi. Saatika että isä ja äiti kituroivat siittää ja synnyttää siihen samaan lahoon mökintötteröön meidät kaikki kymmenen sisarusta.

Niitä asioita joita en muista enkä ole ollut kokemassa, osaan mielikuvitella. 

Osaan kuvitella jopa isoisoukin Ananiaksen (Anun) ja hänen Marinsa kymmeniä vuosia kestäneeltä Unimäkitaipaleelta (1904-1948) monia asioita niin hyvin niitä on osanneet kuvata niin isä, äiti, Heimo ja Oskarikin.

Isän ja äidin korvenraskas Unimäkitaival sijoittuu vuosiin 1948-1968.

Paikalla on siis jo 120 vuotinen ihmishistoria. Täysihmistauko poislukien metsien hävitys kesti vuodet 1968-1986. 

Ennen edellä mainittuja tätäkin saloa on luonto asuttanut kaikkine ilmiöinensä. 

Historiatonta neliötä ei maapallolla ole olemassakaan olipa siihen koskenut ihmislajin edustaja tahika ei. Historian merkityksen on keksinyt ainoastaan tämä älykäs ääliölaji jonka täytyy näkyvä puumerkkinsä jokaiselle neliölle pyrkiä kuokkimaan. Ja sen se totiseti on tehnytkin maan sisuksia myöten, unohtamatta avaruuden useita kivisiä planeetoita.

Kuussakin kohta kiinalaiset radiomastot kuun rauhaa uhkaavat.

29.7.2024 maanantai

Ampiaispesiä (myös kimalais-) on tänä kesänä paljon. Eilen huomasin jälleen yhden saunan pilkekasassa ja jäivät lämmityspuut siltä kohden ottamatta. Vinha sai piston kuonoonsa kun meni pörräämistä liian läheltä seuraamaan.

Pianpa pesät tyhjenevät kun työläiset lakkaavat toukista huolehtimiset eikä pesän valtiatartakaan tarvitse enään käydä lipomassa. Pesän kennostojen ja ulkokuorenkin rakentaminen loppuu kuin seinään ilmojen viilentyessä. Sitten alkaa ampiaisten mumisevat konsertit puissa, erityisesti kuusissa niin kauan, että halla panee ampiaislajin miljoonat turhiksi käyneet pörrääjät kuoliaiksi. Tuota konserttia saa huussissa istujat kuunnella jos kuulo on kunnossa. Koska minäkin sen kuulen, niin desibelien täytyy olla kohtalaiset. Siellä humisee jo nyt.

On se erikoinen systeemi. Olisipa ihmialaji kehittynyt yhtäläiseksi kesäeläjäksi joiden populaatioista vain paksuksi pannut kuningattaret ryömisivät koloihinsa talvehtimaan ja urosten testosteronista tyhjentyneet rupit köntsähtelisivät mikä minnekin mätänemään.

30.7.2024 tiistai

Nyt on aitassa uusi, leveämpi ovi ja sinne noustaan uusia portaita käyden. Tein kaiken kierrätystavarasta. Lukko pitäisi vielä kunnollinen raskia siihen asentaa. Entisen oven lukko on jo sellaisessa kunnossa, etteipä sitä varten kannate koloja uuteen kovertaa.

Eilen Southportissa, Luoteis Englannissa 17-vuotias poikanen on puukottanut tanssitunnilla olleita lapsia. Mikä mekanismi pojan aivoissa petti, että kykeni toteuttamaan karmean fantasiansa?

Miettikö hän, luettuaan tiedeartikkelin maapallon liikakansoittumisen aiheuttamista uhkakuvista, että hänpä tekee nyt voitavansa lajimme pienentämisen suhteen, vai pelkkä harhainen väkivallan haluko hänet tekoon ryöpsäytti?

Totta on se, että 8 miljardia homosapiensia maapallolla on liikaa. Pentti Linkola päätteli, että 3 miljoonaa yksilöä maapallo olisi kestänyt, ja luin jostakin uudemman, tutkimuksiin perustuvan artikkelin, että jos puoletkin, eli 4 miljardia ihmistä häviäisi maapallolta olisi planeetallamme jatkoonkin vielä mahdollisuudet.

Luin myös sen artikkelin, jossa väitettiin nykyisten keinovalikoimien täyshyödyntämisen kykenevän ruokkimaan enemmänkin ihmisiä kuin mitä meitä nyt on. Mutta ei siinäkään artikkelissa kerrottu, mitä kaikelle paskalle, jota ihminen hedonismiharrastuksissaan päästelee, tehdään.

Kemppiseen kirjoitti joku anonyymi kommentin joka loppui sanoihin: "...ajattelen omilla aivoillani". Kimmokehan sekin oli ja se sattui aamuni siihen nikamaan jossa herkästi tartun sanailuvälineisiin minäkin.

Kommentoin siis kommentoijalle:

Me ajattelemme omilla aivoillamme, mutta tapauksessasikin aivojesi ajatuksiin vaikuttaa perehtyneisyytesi Antiikin Kreikan mytologiaan. 

Hurmion jumala Dionysos siis kuiskii korviisi viettelevästi ja kertoo, mitä sinun kuuluu omilla aivoillasi ajatella.

Aivot omat, mutta ajatukset vuosituhansien kuluttamia johdannaisia, muualta luettuja. Opittuja. Edellä käyneiden ja rinnallasi tälläkin hetkellä kulkevien aivoihisi syöttämiä. Opettajiesi kädestä pitäen niitä sinne tunkemia.

Tyystin omin ajatuksin ei yksikään lajimme edustaja vauvasta vaariin/mummiin-väliä kulje. Itsestäni vähiten sellaista uskon.

Syntymässä saatujen aivojen kapasiteetti määrittelee myöhemmin, kuinka laajalti ajatuksia sinne mahtuu ja esille saakka tursuaa. Sitäkään et ole voinut itse itsellesi omin aivoin ajatellen suunnitella ja määrätä.

Luultavasti kehitysvammaiset veljeni (4) omaavat ihan omiakin ajatuksia, mutta niitä emme kykene me "vammattomat" ihmiset ymmärtämään.

Hyvä esimerkki aiheeseen päivän Hesarissa on Marku Ruostilan haastattelu. Yhtään omaa, itse kehiteltyä ajatusta joka kattaisi kaiken syy-seuraussuhteen sisältämän maailman ei häneltäkään ilmene. Älyä pakrollaan olevissa sivoissansa hänelläkin on aikalailla vain yksi asento jonka hänen sivistyssukunsa sinne jo syntymässä sääti.

Oikeutetusti ihailemamme blogisti Jukka Kemppinekin lukee ensin kirjan ja sitten kertoo, mitä hän siitä nerokkailla aivoillaan ajattelee, mutta niihinkin ajatuksiin vaikuttaa tuhannet jo juuri nyt luettua kirjaa ennen luetut kirjat.

Missä ovat Jukka Kemppisen ihka omat ajatukset? Mitä ne voisivat edes olla?

Tyhjää taulua ei voi olla olemassa ominkaan aivoin ajattelijoilla. Ja mitä tyhjä taulu voisi kenellekään  kertoa? 

Olen kyllä sellaisenkin ihan nimettynä taidenäyttelyssä nähnyt, mutta ei se sittenkään ollut tyhjä. Luetteloon laiteun nimensä "Tyhjä taulu" lisäksi siinä oli jonkun ajatuksen kanssa leikkaama taustakangas jonkun toisen ajatuksen kansa leikkaamissa raameissa ja mikä kummallisinta myös signeeraus ja vuosiluku alareunassa.

Taustakangaskin oli tietenkin jonkun  ajattelijan suunnittelema, tekemä, tehtaan linjastolla prosessinvalvojan tarkkaama, monen muun ajattelevan ihmisen käsissään pitämä, eivätkä puiset listatkaan metsästä tarkoitukseensa saakka ilman ajatustenkin voimaa ollut paikoillensa kulkeutunut.

Missään emme pakoon pääse toisten vaikutuksista omien aivojen ajatteluun. 

Minäkin tarvitsin tämän kökön kommentin laatimiseen anonyymin omilla aivoillaan ajattelun sysäyksen.

Sivistymättömien sukujen kuusenjuurilta teitä tervehtien V-EK"

Kävin ennen sateen saapumista keräämässä kanttarellit kuusikosta. Parikymmentä litraa niitä sieltä irtosi. Jos myisin torihintaan olisi taskussani nyt 140 €.

Kantarellini ovat nyt kuitenkin lähdössä Matkahuollon kautta Kittilään enkä niistä mitään peri. Kittilän korkeudelta ei kanttarelleja löydy (vielä).

Iltapalaksi hunajalettukääryleitä ja päivällä keittelemääni mustikka-herukka-vattumehua.

Sataa reippaanlaisesti vettä. Päänsärkyä on ollut jälleen päivittäin. Helpotti hieman saunassa ja nyt alan kuulostelemaan petille, pääsenkö uneen ennen sen alkamista uudelleen.

Israel iskenyt Beirutiin.

31.7.2028 keskiviikko

Olisin mennyt mustikkamehtään, mutta vettä satoi siksi ajelin aamupäivällä tänne Kniin, pakkasin kantarellit styroxlaukkuun (Äetin neulomat villasukat P:lle samaan pakettiin) ja lähetin ne Matkahuollon kuljetettavaksi.

Matkahuollon systeeminkin ne sähköisten palvelujen jumaloijat ovat panneet kertakaikkisen pilalle. Nyt kun viet paketin ärrälle tai marketin postitiskille, eivät asiakaspalvelijat tiedä tuon taivaallista bussien aikatauluista jotka elintarvikkeiden lähettäjille olisivat todella tärkeitä tietää. Ja jos ärrälle jätä, paketti saattaa käydeä sen jälkeen mutkan vaikkapa Kuopiossa kun ei se vauhditta osaa nousta seuraavaan Oulun suuntaan lähtevään bussiin.

Vielä vuosi sitten kun paketin Kittilään lähetin, vein sen MH:n palvelupisteeseen Sammonkadulle ja tiesin tasan tarkkaan mihin bussiin se hyppäytetään ja monenko aikaan se jo huomenna vastaanottajalle Kittilässä luovutetaan.

Nyt kännykän seurantadatassa lukee, että perillesaapumisen ajankohta tarkentuu kuljetuksen edistyessä.

Puutarhurin EMU teki jykkelin Teppanaan Gaiuksen ajellessa. Hinautin sen korjaamolle jossa sen latausongelmia talvella korjailtiin tolokuttomasti. Nytkin siinä latauksen valo oli ensin syttynyt. Onneksi ei Kittiläreissullani tuota tehnyt.

Satatuhatta ajettu kampe ja paljon epävarmempi kuin minun puoli miljoonaa maanteitä niellyt Tojotanrotteloni!

1.8.2024 torstai

En lähtenyt vielä Um kun sataa vettä eikä siellä juuri viitsi mitään ulkona puuhastella kun mikääm pakko ei ole.

Kävin asioilla. Motosta hommasin lukon aitan oveen, ostin leveän marjanpoimurin ja karhunkieliäkin muistin ostoskoriin nostaa.

2.8.2024 perjantai

Puutarhuri lähti Tiinan kanssa Joensuuhun. G meni viimeisen kesätyöpäivän aherrukseen Paltaniemelle ja minä&Vinha läksimme ajelemaan Unimäkeen. 

Matkalla pysähdyin katsastamaan tutun kantarellipaikan, niitäkin löytyi, mutta kankaalla oli myös runsas mustikkaesiintymä, joten uusi poimuri neitsytlennolle ja kolmessa vartissa sanko oli kukkuroillaan. Ajoinpa sitten takaisin Sivukadulle, imuroin mustikoista roskat ja vein ne sekä sienet Anelmalle kadun toiselle puolelle. Olipa naapurin vanhus hyvillään kun tilauksensa näin sukkelaan joutui. "Ja vielä kanttarellejakin, sussiunakkoon!"

Joensuun kävijät ajoivat tätä kautta poispäin. Klo oli jo ½23 kun tulivat. Laitoin teetä ja heidän tuomisiaan pöytään. Rupateltiin jonkin aikaa ja sitten lähtivät jatkamaan Kniin. Vinha volisee nyt heidän peräänsä pihalla. Tai mistäpä tuonkin volinan tarkoituksen ihminen tietäisi.

On jo melkein pimeää. Laitan tabletille lukusivut auki ja pianpa uinahdan siihen.

4.8.2024 sunnuntai

Aamukusta huussintakusessa lorotellessani seurakseni purkutiilikasan päälle lennähti tuttu tikkupyrsö (puukiipijä). Sille siis kelpaa aamiaiseksi ampianenkin! Näppärästi pikkuinen lintu nappasi hiukopalasensa koiranputkenkukasta, nipsaisi juovikkaan myrkkysäiliön pois. Siivetkin leijahtelivat irti kun se ritusteli ampparintorsoa nokassaan ja nielaisi.

Lieköhän lintututkijatkaan nähneet tikkupyrstöä ampiaisaterialla?

Eipä se luonnossa mikään ihmetapahtuma liene. Kaikki kelepaa kun näläkä nohevalla on.

Iltasella

Koko päivä meni herukoita pensaista riipiessä ja mehustaessa. Kävin hakemassa Sonjalta omenia sekaan. Pikku Kervisen ojan pientareilta leikkelin saksilla vadelmanippuja lehtineen päivineen sankkoihin. Kyllä niistä oma makunsa mehuun irtosi.

Vielä on monta pensasta mustaa nykäisemättä. Yhdessä on enää punaista. Pakastuspullot loppuivat. Nuorempi S toi muutamia lisää. Ne olivat hankkineet sekarotuisen koiranpennun. Se pelkäsi alkuun Vinhaa joka sen mahanalusta alkoi tutkimaan.

Niiltä oli Wv-Touran hajonnut ja olivat ostaneet vanhan diesel Passatin.

S&M olivat hakeneet penskoja Kiuruvedeltä ja samalla käyneet S:n vanhoilla mustatorvisienipaikoilla joita löytäneet tuhdit tuomiset. Ko. sienien myyntihinta hipoo taivaita vaikka minä en ymmärrä kyllä, että miksi. Ei nekään maistu ilman kermanlotrausta, suolaa ja mausteita juuri miltään.

Pariisissa haluaisivat kurkata eräänkin algerialaisen nyrkkeilijänaisen housuihin kun on mokoma niin miesmäinen ulkomuodoltaan. Isäkin on kutsuttu todistamaan lapsuudenkuvien kera, että kyllä nainen on nainen vaikka parta kasvaisi. Kromosomeille ja muille sukupuolta määritteleville asioille valokuvista ei todistajiksi ole, märsyää nyt juuri tätä urheilijaa naiskehässä vastustava mölyapinalauma.

Eikö tuo lie yxlysti ketkä siellä toisiaan turpiin laukovat.

Biden sanonut Netanjahulle, että herkeäpä kusettamasta (gazalaisten kustannuksella). Suluissa oleva vain niin, ettei media sitä kuullut.

Ukraina saanut mutamia F-16 sotahävittäjää taivaallensa kaartelemaan, mutta ei niillä sotaa voiteta. Muutamia satoja sotilaita ne sodan lihamyllyssä veriseksi mössöksi jauhavat, mutta Moskovan Zaatana siitä öljyiset siperiat välittää. Laittaa uusia nuoria miehiä linjaan ja irvistelee arojen takana nousevan kuun tavoin kuin se mennyt esikuvansa isäaurinkoinen.

Tappaminen ei lopu ennen kuin ruumiiden tukkimien joenuomien tulvavesi punaiseksi Moskovankin liepeillä värjäytyy.

Iltapalaksi päivällä savustamaani lohta ruisleivän päällä, ja piimää.

Puutarhuri soitti. Tuli puheeksi, että Anelma on sanonut olevansa hyvillään kun sen entinen vävy muuttaa Ouluun siitä parin talon päästä. Aika pirullisesti se onkin käyttäytynyt vanhaa anoppiaan kohtaan. Riipii mitä irti saa, mutta avita ei kuin väkinäisesti vaikka niin monta asiaa vanhus talossaan pärjätäkseen tarvitsisi jonkun hoitamaan. Vävy ei oikeastaan ole mikään "entinen" sillä Anelman tytärhän kuoli syöpään ja pitäisi puhua leskestä jonka lapsille (aikuisia jo) A on kuitenkin läheinen isoäiti. Ja appiukko Arvohan sen niiden talonkin aikoinaan oli kustantanut niin kuin pojallensakin toiselle puolen kaupunkia.

Kiittämätön on ihminen kun se kaiken ilmaiseksi saa.

5.8.2024 maanantai

Klon viisarit kohta kolmea osoittavat. Heräsin noin tunti sitten sotauneen enkä saanut uudelleen unen päästä kiinni.

Unen tapahtumat sijoittuivat uhkia turvoksissa olevaan, pimeään yöhön. Pyssyjä ja kranaatteja jaettiin, ja sotilastamineita. Sodan piti alkaa tietyllä kellonlymömällä, mutta kukaan ei uskonut hyökkääjän sitä noudattavan vaan että jytäkkä alkaa jo aiemmin.

Se oli oikeasti paha uni jonka syntyä ryyditti ottamani sirdalud-tabletti, tai ylejään tästä vuorokaudet läpeensä jatkuvasta päänsärystä joka on alkanut jo elämänhaluakin nakertaa. Vähintään vituttaa kuin Andersonin pikkuista elävää.

Aamun Hesari otsikoi isosti: "Suojellaanko Suomen luontoa liikaa vai liian vähän?"

Kumpaakin tarkoittava kysymys menee sivu metsän koska se alkaa suojelu-sanalla.

Suojelulla ei ole mitään tekemistä luonnon kanssa kun ihmisestä on kyse. On vain luonnonmuokkausta homosapiensin pohjattomiin tarpeisiin. 

Jos suojelusanaa käytetään tässä yhteydessä, pitää se sijoittaa oikeaan kontekstiin niille riveille, jossa puhutaan nettotarpeesta jonka ihminen luonnosta riistää ja josta se ei haluakaan luonnolle veroa maksaa jättämällä osan luonnosta mieleisekseen muokkaamatta.

Kysymys on siis täysin turha ja artikkeli samoin. Näitä on nähty eikä ne ole mihinkään luonnon itsensä kanssa myönteiseen kehitykseen koskaan johtaneet. Mieltään (ja "elokapinallisia") rauhoitellakseen lajimme niitä vain laatii laatimisesta päästyäänkin.

Kun yhteiskunnat pitäisi ajaa STOP-tilaan vuosikymmeniksi-sadoiksi ja jopa tuhansiksi, että ns. ennallistaminen lajimme jäljiltä saisi kunnolla alkaa, niin sitä näkökohtaa vasten tarkasteltuna kaikki muu on näpertelyä.

STOP-tilaan maailman saattaminen on utopiaa, sen ymmärrän ja siksi ahdistavat ajatukst elämän jatkumisen mahdottomuudesta maapallolla on kylmää realismia. 

Lastemme ja lastemmelasten loppu tule olemaan kaamea ja sen hitaalta piinavuudelta "pelastaa" vain äkkiä tapahtuva kuolema, eli ydinkatastrofi.

Ihmiselle hyödyllisistä auringonkukkapelloista ja niiden ruokaisasta, mustasta mullasta "vain" on kyse Ukrainankin täystuhoamisessa.

Ihmisen pettävän katalaa ominaisuutta, loputonta Toivoa, en ainakaan minä suostu jakelemaan.