perjantai 1. maaliskuuta 2019

Helmikuu 2019

 1.2.2019 perjantai

Muusikko Harri Marstio (61) ei enää kiirehdi mihinkään. Ehkä sairauskohtaus autoillessa.

2.2.2019 lauantai

Vinha oksenteli lattialle. Se söi eilen "ratusia" ja siksi. Muuten se raakaruualla elää. Tarjouksesta kanankoipia, sianluita ja jauhelihaa, joskus kananmuna. Nauta ei kelpaa missään muodossa.

Muutama rusakko pitäisi pihasta rihmastaa luonnolliseksi ravinnoksi (pihoissa kuljeskelevat kissatkin jos ne koirallekaan ruuaksi kelpaisivat). Tässä on liikuskellut myös yksi fasaani. Kauriitakin on nähty. Joutaisi niistäkin muutama syötäväksi. Luonnonkierto olisi normaalimpaa siten kuin kauppojen pakastimien kautta.

3.2.2019 sunnuntai

Skavlan-puheohjelmassa haastatateltavana 16 vuotias Greta Thunberg jota ilmastoahdistus on alkanut vaivata jo 8-9 ikäisenä. Hän on päättänyt vaikuttaa asiaan omalla aktivismillaan. Kyynisenä (vai vain alakuloisena?) ajattelen, ettei taida ehtiä vaikuttajaksi asiassa.

On ihmislaji alkanut jo liikahdella  ylisyönein kupeineen ilmastotekoihinkin, mutta nyt tekeminen ei enää auta.

Siittämiskehoitusten sijaan syntyvyys pitäisi saada liki nollaan ja ihmisikiä lyhenneltyä vähintään kymmenellä vuodella. Ruokamäärät ja -lajit 90% pienemmäksi, tekniikan rakentelu harrastelutasolle liitereiden perille, lentely maihin muihin rangaistavaksi teoksi ja autoilu seis! Akkuautoilukin. Metsien hakkuu 15%:n nykyisestä.

Konkreettinen esimerkki ympäristörikollisuudesta: Kun ihminen matkustaa turistina paikasta A paikkaan B hän tekee ympäristörikoksen. Kanssarikollisia ovat hänelle matkan myynyt taho, matkan mahdollistavat kuljetusyhtiöt ja perillä turistia laskuttavat yrittäjät.

Dieselinkatkuisten jäteautojen kyljissä näkee jätteidenkierrätyshihkuntaa josta uskosta kysyn vain kyynisesti, millaisessa harhassa elämme jos luulemme ylituottamamme roinan kierrätyksen pelastavan planeetan elinkelpoisuuden?

Ainoa asia, josta nopeasti hyötyä olisi, olisi maailman pysähtyminen tyystin. Tilaan, jossa kierrätettävää ei syntyisi lainkaan.

Ei onnistu ihmiseltä ennen kuin jokin kertakatastrofi tämän jäterallin pysäyttää.

Olemme jo pitkään lionneet kuin pahaa aavistamattomat sammakot hiljaksiin kuumenevassa vesikattilassa. Paitsi että ainakin vähän jo aavistamme, mitä tuleman pitää. Suurin osa ihmismassasta ei sitä tajua koskaan. Toinenkin vertaus tulee mieleen: Ollaan kuin juutalaiset Holokaustin porstuassa.

4.2.2019 maanantai

Ismo Kallio on kuollut 83 vuotiaana. Tarpeeksi vanhaksi eli hän.

"3. urheilu on pelkkää fasistista paskaa." Tämän lauseen luin juuri Laurent Binetin Heydrichin salamurhan jäljillä-kirjasta kun tuli tieto erään 54 vuotiaan mäkihyppääjän kuolemasta. Lakkasi huokumasta sopivan ikäisenä hän. Nyt iltaripulilehdet, seiskat ja annat kiirehtikää rahastamaan hänen jo ennestään kovasti rahastetuilla, mitättömillä tekemisillään!

Kaikki urheilu ei fasistista paskaa ole, mutta se, millä tavalla urheiluun on suhtauduttu aina antiikista alkaen, ja yhä edelleen suhtaudutaan, antaa kyllä olettaa, että näinkin on. Vähintään areenoille aidattua valintaa se toteuttaa (Darwin).

Maailmanluokan kisat, joita keppien heittelyn ja sauvomisten ympärille kehitellään on ilmastofasismia. Mitä Sotshissakin tapahtui ympäristölle sekunninsadasosista taistelun ja mitalienkilinän takia?

5.2.2019 tiistai

Ylen Tiedeykkönen-ohjelma vetäisi viimeisenkin toivonmaton ajattelevan ihmisen alta mitä ilmastonmuutokselle luullaan voitavan tehdä.

"Suo, kuokka ja Jussi" on myytti, jolla suomalaiset ovat sisunsa syntyä ja sen ylläpitoa  hehkuttaneet. Eikä se vieläkään suostu myöntämään, ettei suokuokkaa olisi koskaan pitänyt edes keksiä. Ainakin varsi siihen olisi pitänyt jättää veistämättä.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että aiheuttamamme "Ilmastonmuutos kuivaa (loputkin) suot ja purkaa niihin varastoituneen hiilen ilmastoa lämmittämään"

Jos suot olisivat saaneet olla ojittamatta ja niiden turvepeitto ihmiseltä nykäisemättä, olisi kunttakerros saanut paksuuntua rauhassa, emmekä ainakaan sen tuhotyön takia olisi tässä tilanteessa.

Jos ymmärtäisivät asian edes nyt perinjuurin, niin suoturpeen poltettavaksi rahtaaminen pysäytettäisiin heti välittämättä ihmisen arkeen vaikuttavista seurauksista.

Kun turvetuotannon lopettamista vatkutellaan, seuraukset kaatuvat aina vain monimuotoisemmin kaikkien eliölajien niskaan.

Syntyi aforismi: Luonto itse ei ole enää monimuotoinen, mutta sen tuhoamisen keinot kyllä.

Saksassa, Puolassa jne. hiilienergian kaivelussa ollaan jo aikoja sitten menty peruuttamattomasti rajan ylitse. Siellä ei toivonaurinko hiilenmustan taivaankannen lävitse enää tule paistamaan. Venäjä on ympäristönsuojelun näkökulmasta tarkasteltuna täydellinen fasistivaltio. Suuri isänmaallinen sota, sen muistojen kultaaminen ja muovikukittaminen on tärkeämpää kuin Moskovan jätekaaoksen hoitaminen.

6.2.2019 keskiviikko

Varsovan teurastajan Reinhard Heydrichin salamurhakirjan loppupuolella, tarkemmin ottaen sivut 332-336 ovat hämmentäviä. Kirkon kellarin murhaamistilanteen (tapahtumaketjun) keston "yhteenlaskettu" 8 tuntinen on vähintään laskuvirhe kun päiviäkin kuluu 12. Onko suomentajalla Taina Helkamolla lipsahtanut vai onko Laurent Piennetin alkupeäinenkin yhtälailla metsässä lopun kertomuksessaan jonka selvitys kuitenkin olisi kuin huutomerkki tarinan loppuun? Luinko itse nuo sivut jotenkin väärin? Ja moneen kertaan!

On tuo kirja vähintään hyppelevä lukukoemus muutenkin vaikka ydinasia käykin tarkkaavaiselle lukijalle selväksi.

Muutama pv sitten normaaliin, kyseenalaisten elämäntapojen jouduttamaan vanhuuteen kuolleelle mäkihyppääjälle ehdotellaan valtiollisia hautajaisia. Saavatko jatkossa kaikki muutkin vaimonhakkaajat ilmaisen kolon seurakuntien maaperästä? Toisaalta mies on tuomittu pahoinpitelyrikoksistaan ja tuomionsa kärsinyt, että onko niitä syytä muistella enää? Voisi kysyä niiltä hakatuilta naisilta vissiin.

Miksi hautajaisia eivät maksa IS ja 7? Niiden yritysten omistajien persesilmiähän tämän onnettoman toilauksilla on voideltukin. Valtio jää muutenkin saamapuolelle.

Jos ne, jotka idolinaan mäkihyppääjää ovat pitäneet jumalointiin saakka olisivat jättäneet hänestä juttuja tehtailleen journalismin kustantamatta (paskalehdet ostamatta), olisiko tämä alkoholisti jatkanut remuamistaan yhtä lailla? Olisiko hänen jumalointinsa ollut "puhtaampi" kokemus vaikka remunnut olisikin?

Kumpaako persoonaa lopulta jumaloidaankaan, kymmeniä vuosia viinanjuontia harjoitellutta alkoholisti-onnetonta vai lyhyen uran tehnyttä mäkihypyn maailmanmestaria?

Minulle minkään lajin voittamisilla ei ole merkitystä. Olen sillä tavalla vajaa. Lajimme kyhäilemät kulttuurit voisivat olla parempia paikkoja elää jos kilpailuviettiä ei olisi lainkaan.

Kirjin aiemmin ylös ajatuksiani elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanista. Keskustelu näyttää jatkuvan yhä, mutta aika hampaattomana. Päättäisivät jo, millä puolella ovat, keinotekoisen sivistyksen, elokuvin luomien illuusiomaailmojen vai primitiivisen käyttäytymisen? Jälkimmäinen on tietenkin sitä aidointa ihmistä itseään ja siksi "naiset aina rakastuvat renttuihin". Siksikö miehet sitten haluavat olla renttuja, äitiensä (naisten) synnyttämät?

Saamelaisveri telkkarissa. Tuli vähän surullinen olo siitä. Niin kuin kaikista tällaisista elokuvista.

7.2.2019 torstai

Yleuutisten otsikko: "Oulun kaupunki hakee valtiolta yli kahta miljoonaa seksuaalirikosten ehkäisyyn"

Oululla luulisi olevan aihettakin onhan se yksi uskonnollisten yhteisöjen (lestadiolaisuus) pääpaikoista eivätkä senkään yhteisön saalistuspaattien purjeet valkoisena hohka.

Seksuaalista hyväksikäyttöä on myös luvuton määrä synnytyksiä. Seksin tulosta sikkiöt ovat, sen tiesi Lars Leevikin.

Pyhän hengen siittämiskyvyistä voidaan nyt jo todeta, että se on vain mielikuvitusmeemi johon kukin pappissukupolvi uutta henkeä puhaltaa, eli antaa valheen jatkua.


Illalla elokuvissa Stan ja Ollie. Erilainen, hieman alakuloinen; koomikon kyyneleet ovat tosia.

Ei koomikoista kai iloista elämäkertaa eikä elokuvaa voine tehdä ellei se myös itkettäisi. Naurut on naurettu ja lopulta koittaa haikeuden aika.  

Jon S. Bairdin ohjaama elokuva ei kyllä kaikin puolin ollut onnistunut. Muutama kohtaus oli tehty silmiinpistävän huolimattomasti. Se taitaa olla elokuvien teon yleistrendi. Niin kuin alkaa olla kaikki taiteenteko kirjallisuudesta alkaen. Sanomalehdissäkin alkaa näkyä niin paljon kömmähdyksiä, että Suomen Kuvalehden voisi muuttaa Jyvät ja Akanat-lehdeksi. Meteli ja värit vain lisääntyvät kuin niiden tarkoituksena olisikin peittää kaikki osaamattomuus ja yleinen levottomuus. Ikään kuin kaikilla olisi kiire jonnekin katveeseen älyvehkeitään näpräämään, pelaamaan levottomia pelejä, höhöttämään typerinä hetken verran näkökentässä häilähtäville putoussketseille.

Sen haluaisin myös tietää, millaisen toimittajaksi ammattinsa ilmoittavan pokka kestää kertoa, että pääasiassa hän tehtailee iltalehdille lööppejä? Eivätkö nämä muutamat nolaa koko toimittajakunnan ammattiylpeyttä?

Onko hektisessä journalismissa enää tilaa ammattiylpeydelle?

8.2.2019 perjantai

Ihmiskaupasta järkyttävää dokumenttia televisiossa.

Kuka kustantaa seksiorjarallin syvältä Nigerian pienistä kylistä Eurooppaan? Sen tekevät kaikki perus-alkuiset miehet, perusitalialaiset, perussaksalaiset, perusruotsalaiset, perussuomalaiset.., ne, jotka seksiä ostavat.

9.2.2019 lauantai

Kävelyllä "ympäristörikoksen" kanssa. Eli lemmikin. Eli Vinha-koiran.

Lemmikin omistaminen on ympäristörikos. Olen tästä yhä samaa mieltä kuin ennenkin.

Kun 5,4 miljoonan kansalaisen maassa on pelkästään koiria paijattavana liki miljoona, niin ympäristövaikutukset tämän koiralauman ylläpitämiseksi on helppo kuutioida. Varsinkin järjettömän ahtaiksi kaavoitetuissa ja rakennetuissa kaupungeissa ja taajamissa.

Paskojen keräykseen käytettävien muovipussien määrä on järjetön. Kun teollisella ruualla hengissä pidettävän lemmikin sonta muoviin käärittynä joutuu kaatopaikalle niin vielä kymmenen tai sadan vuodenkin kuluttua se yhä vain on kuin juuri pakettiin olisi kääräisty. Ja niitä menee joka päivä pelkästään Suomessa polttomoottorein pyörivän logistiikkaketjun lävitse vähintään se miljoona kääröä. Kuukaudessa se tekee kolmekymmentä miljoonaa, vuodessa ....

Samalla tavalla täytyy osata kuvitella, mitä tapahtuu vauvojen kertakäyttövaipoille, tamponeille, terveyssiteille, kondomeille....

Maailmanmitoissa miljardeihin kiloihin paisunut lemmikkien ruuantuotantoteollisuuden merkitys ympäristörikoksena olisi jokaisen ymmärrettävä. Ja kaikki se täysin turha oheistuotekrääsä, jota musteissa ja mirreissä, tavarataloissa ja huoltoasemilla kaupataan.

Laki uusiksi: Koiran omistaminen olisi sallittua vain, jos sille kyetään varaamaan vapaata tilaa vähintään hehtaari metsänkatveessa, ja että sen ruokinta tapahtuisi niillä keinoin, mitä luonto tarjoaa. Itselläni se esimerkiksi onnistuisi mökilläni Unimäessä.

Psykologinen harha, että lemmikkiä paijaamalla verenpaine laskee, on kustannuksiltaan pahinta lajia.

Edellisten rivien kirjoituksen jälkeen minun pitäisi siis kaiken järjen mukaan mennä ja ampua Vinha joka vähintään talven ajan joutuu narunjatkona kaupunkitaajamassa räksymään.

10.2.2019 sunnuntai

"Totuuden jälkeinen aika on fasismia edeltävää aikaa." (Timothy Snyder)

Mitä aikaa nyt elämme? Missä porstuassa kolistellaan?

11.2.2019 maanantai

Tiedeuutisissa kerrotaan, että hyönteiset häviävät faunasta seuraavan 100:n vuoden aikana tyystin jos ihmislaji ei kykene suunnanmuutokseen.

Meinasivat tässä jopa hyönteisruualla ruveta elämään ja bisnestä tekemään eräät kouhot!

Itikat, joutavathan nuo!, huudahtelevat biologiaa ymmärtämättömät. Se on samalla hyvästihuuto itsellekin. Mutta joudammehan me jo!

Kommentoin Kemppisen blogissa (John Simon) virinneeseen keskusteluun SS-miestemme syyllisyyskysymykseen. Kommentti lyhyesti referoituna: syyttömiä vain aseista kieltäytyneet ja teloitetut.

André Swandströmin Hakaristin ritarit -kirja ja Wiesenthal-järjestön pyyntö Suomelle tutkia SS-miesten syllisyyskysymystä on pannut tämän härdellin nyt pyörimään. Ja luurangat alkavat kolinansa yhden jos toisenkin kaapissa. Se on hyvä asia. Tukee demokratiaa joka tahtoo olla kriisissä vähän väliä.

12.2.2019 tiistai

Viime yönä kuoli muusikko Olli Lindholm. Mitäs tähän sanoisi? Rakkaus ei lumivalkoisena säily edes haaveilijan muistoissa.

Nyt parahti puolustusministerimme Jussi Niinistö. Hesarin juttu on otsikoitu mahdollisimman epäpyhästi: "syylliset ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan." Heti oli ilmestynyt kymmeniä Niinistön tukijoiksi tulkittavia kommentaattoreita, vastavoimat ovat myös liikkeellä, mutta onko meitä tarpeeksi?

Aloitin tämän johdosta uusintaluennan Timothy Snyderin Tyranniasta-kirjasta. Heti alkupuolella on osio, joka kehottaa: "Älä tottele ennakkoon" Kirjassa on kauttaaltaan materiaalia, joka sopii oikein hyvin esimerkiksi nyt vellovaan suomalaisen SS-pataljoonasta käytävään keskusteluun. Se tukee myös minun yksityistä ajattelua siitä, ketkä ovat sodissa syyllisiä hirveyksiin. Toistan siis: Vain aseista kieltäytyneet ja teloitetut ovat aina syyttömiä.

13.2.2019 keskiviikko

Kommentoin eilen Niinistöjuttua:
SS-miehiämmehän on elossa vielä 8. Olisiko heistä yhdelläkään vielä järjenvaloa sen verran tallella, että kertoisivat, mihin ovat osallistuneet ja mitä ovat kokeneet kaameuksien marssillaan natsien komennossa?

Mitään menetettävää (tai saatavia) ei enää 100 vuotiailla luulisi olevan.
Ministeritason SS-tasoisia murharyhmiä koskeva puolustuspuhe ja samalla puolueettomia tutkimuksia teilaava kannanotto on vähintäänkin arveluttava. Ehdotan, että eroaa tehtävästään.

14.2.2019 torstai

Saunapilkkeet alkavat loppua. Reilu 4 kuutiota niitä talven mittaan savuksi on muuteltu. Takka- ja uunipuita on vielä, mutta ennen toukokuun loppua nekin pinot on silitelty.

Syksyn täydet pinot sisälsivät 15 kuutiota ilmastonmuutoksen mausteeksi, savukaasuiksi ja lämmöksi muutettavaa sekapuuta. Koivua enimmäkseen.


15.2.2019 perjantai

Työläs luettava John Simonin Mahdoton sota (Siltala 2017). Siinä kerrotaan suomalaisjuutalaisten sotimisesta saksalaisten rinnalla toisessa mualimansodassa.

16.2.2019 lauantai



17.2.2019 sunnuntai

SS-miehistä innostuin sen verran, että aloin penkoa erään Väinön taustoja. En onnistunut yhdistämään hallussani olevan valokuvan henkilöä suomalaisten ss-miesten matrikkelin kuviin. Muutama Väinö oli kirjassa ilman kuvaa.

Kiinnostavan asiasta tekee takapuolelle kirjoitettu tervehdys: Muistoksi menneestä Gunillalle Väinöltä 28.2.44.

Urpo-nimiseltä pojalta on myös kuva ja takana päiväys 28.5.44, mutta hänellä ei ole pääkallosuikkaa ja pusakkakakin on jokin lomapaita vain, armeijanharmaa kuitenkin. Arvomerkkejä tms ei ole. Kuva on otettu Juneksen studiossa Porvoossa.

Gunilla oli siis äitini.
18.2.2019 maanantai

SS-veteraani Pekurinen Arvo Nestori s.26.2.1923 Juva, k. 26.1.1969 Kouvola. Veturinkuljettaja.

Aseistakieltäytyjä Pekurinen Arndt Juho 29.8.1905 Juva, k. 5.11.1941 Kalevalan piiri, Neuvostoliitto.

Arvo Nestori löytyy SS-miesten matrikkelista ja Arndt Juho sotahistorian lehdiltä ja hautapaadesta Malmilla. Toinen on aseistakieltäytyjä, toinen aseeseen vapaaehtoisesti tarrautunut ja murhaamaan mielihyvin lähtenyt.

Lienevät saman seitsenhenkisen perheen veljeksiä Juvalta? Varmistusta en asiasta löytänyt, vielä.

19.2.2019 tiistai
 
Karjalan Sanomissa (Petroskoi) oli juttu:

Kemin Jumalansynnyttäjän Neitsyt
Marian kuolonuneen nukkumisen
katedraali on aikomus avata
seurakuntalaisten käyttöön ensi
vuonna.

Vittuettä minua huvittaa nämä jumalansynnyttäjänimitykset!

Tämänkin huuhaan ne aikoinaan siittivät mielipuolet ja synnyttivät samantien myös.

Miksi elämä ei kelpaa elämänä vaan nahkat pitää polttomerkitä kuparisilla krusifikseillä ja ähertää vielä ikonit suudeltavaksi. Rienauksen uskonnot ansaitsevat eivät mitään muuta. Niiden edustajat ovat aina ja iänkaiken vajaatoimisimmat kaluttavakseen kaapanneet kun niistä ei ole ollut vastaanpanijaksi.

Pistää  niin vihaksi nämä toistuvat lasten hyväksikäyttöuutiset katolisesta kirkostakin. Ja hymistelymessut piälle saatana!

20.2.2019 keskiviikko

John Simonin Mahdoton sota pitää jättää kesken. Lainakirjana sitä en ehdi nyt lukea, omistaa se pitäisi.

21.2.2019 torstai

Otin Hannah Arendtin Totalitarismin synnyn (2013 uudempi suomennos) luvun alle. Heti tuli tunne sujuvammasta luettavasta kuin tuo Mahdoton sota.

22.2.2019 perjantai

Elokuvissa Destroyer. Oli vähän outo juttu ja jälleen sellaisia teknisisä ja aikajänteisiin liittyviä virheitä, että kai elokuva-urakkalaiset katsojia tyhminä pitävät.

23.2.2019

Tarkastaja tulee! Hyvin näyteltyä teatteria tänä iltana. Miestarkastajaa esittämään oli valikoitunut naisnäyttelijä, mutta ratkaisu toimi hyvin.

25.2.2019 maanantai

Kommentoin Hämeen-Anttilan Hesarin kolumnia joka käsitteli puolustusministeri Jussi Niinistön "taleban"-sutkausta.

Osa kommentistani: "Onko huomioitu, että puolustusministeri Jussi Niinistön viimeaikaisista kannanotoista (myös suomalaisia SS-miehiä koskevista tutkimuksista) voi lukea tietynlaisen käänteisjärjestyksen?

Hänhän itseasiassa kannattaa demokratian sijaan diktatuuria, elikä juuri "talebanien" kaltaisia vallanpitäjiä, jotka takuuvarmasti ensimmäisenä taluttaisivat "kaikenmaailman tosentit", tiedemiehet ja tutkijat -periaatteessa jokaikisen erimieltä olevan- teloituskomppanioiden eteen. Minutkin vaikka merkittäviä titteleitä ei cv:stäni löydykään."

 

26.2.2019 tiistai

Olen kirjoittanut mielipiteitäni lehtien lisäksi vähän sinne ja tänne, mutta nyt alkaa jälleen tuntua siltä, että mölyämiseni saa riittää koska ei siitä minkään valtakunnan elämänalueet pysty hyötymään. Olen kai tosikko koska jos ei ole muuta, kuin sanomisen tarve, niin se on äänensä tuhlausta.

Täyttää maa lauseilla on sama kuin maa olisi täysin mykkä. Molemmat aiheuttavat liikakäytettynä vain tuhoa. Molempia käytetään hyväksi. Amerikassa ollaan jo niin pitkällä, että mölyapina (loukkaus apinaa kohtaan, mutta kun en nyt muuta keksi) on päässyt presidentiksi.

Kun Suomessa pelkästään Jussi Niinistöä koskevan lehtikirjoituksen jälkeen tulee kommentteja päivässä neljäsataa ja siteeraukset päälle, ei ole järkevyyden rajoissakaan, että sillä olisi sen enempää vaikutusta kuin äänettömyydellä, joka vielä lehtien lukijoiden joukoissa oli, kun internetistä ei edes osattu uneksua.

Molempien Jussien (Halla-aho/Niinistö) kohdalla eritotenkin äänettömyys heidän edustamansa politiikan vastustamisessa tehoaisi paremmin kuin ääneen ajattelu. Selvennys: Olen yksi ääripolitiikan vastustajista enkä siitä rivistä lipeä.

Suomikakkosnelosta koko Suomalainen osuus internetistä! Hirvittää ajatellakaan tämän lietelantalan maailmanlaajuisuutta.

Sana lakkaa satuttamasta kun sitä on ilmassa pehmikkeeksi asti mille tahansa loukkaukselle saatika, että sanalla enää sijaa oikeiden asioiden esilletuomisessa olisi.

Karavaanin ei tarvitse enää välittää louskuttavista hurtista koska ne louskuttavat vain toisilleen.

Mölyn seasta asioita ei konkretisoidu uiskentelipa minkä kielisessä virtuaalissa tahansa.

Venäjällä voivat muskelimiehet kyllä lähteä homoja hakkaamaan, mutta arvoitus on mitä ne sitten tekevät jos Putinin uhkaus irroittaa kaapelit muun maailman internetistä toteutuu.

Jos irtiotto tehtäisiinkin ensiksi "lännestä" päin? Sehän olisi vain uusi kybersodan muoto kokeilla, kummalta semmoinen ensiksi onnistuu.

27.2.2019 keskiviikko

Nuohooja kävi, 63€.

Katsoin dokumentin Syyrian al-Assadin tiestä diktatuurin huipulle. Julma on ollut tapahtumien ketju ja yhä vain jatkuu. Putinia näytettiin lopussa kun se liiteli taivaalta "pelastamaan" julmuriystävänsä. Suuteluihin ja halauksiin johtanut välähdys Idän tyrannista hammaslääkärin syleilyssä riitti vakuuttamaan, että pahat ovat aina keskuudessamme ja aina niistä uusi "Mengelekin" huipulta lopulta tavataan.

Ettäkö planeetallamme heille hallitsijoina jokin merkitys olisi? Ei pätkän vertaa. Eivät nämä ilmaston muuttumiselle korvaansa lotkauta niin, että tekoja tekisivät. Vain sotien voittaminen on tärkeää. Mahtavana oleminen kiihottaa.

Luen Hannah Arendtin lasien lävitse Syyriankin tilannetta. Hänen ajatuksistaan suurimman osan voisi siirtää editoimatta tähän päivään, niin kirkkaasti hän on asiat nähnyt.

Lukisivatpa vielä kirjoja muutkin ihmispolot. Asioihin vaikuttamaan kykenevätkin.

Mitähän kahdelle vallantavoitteluun viehtyneelle äärilaidan Jussille vaikkapa Arendtin kirjojen opiskelu aiheuttaisi? Ei mitään. Ei ne ole lukeneet eivätkä tule lukemaan.

28.2.2019 torstai

Laskin aamulla ensimmäiseksi vettä hanoista lasiin, kahvipannuun, tiskialtaaseen ja suihkussa munilleni ja käsilleni.

Vietnamilaisesta Hanoista lorahteli vain radioaktiivinen pettymys maailman jo ennestään täyteen ydinasekuuppaan.

Kim ja Don kävivät hörppäämässä kalliit tsajut ja suutelemassa toisiaan poskille, mutta siinä se.

Toivoa eivät tällaiset maailmanjohtajat ole jakamassa.

"Vallan muotojen ja hahmojen perspektiivi on kääntynyt ylösalaisin, niin kuin kaukoputki, joka tuo jättiläisten sijasta ihmeteltäväksemme kömpelön kääpiölauman." (Matti Wuori)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti