Kuolemaa täytyy kätellä eläessään

17.7.2025 torstai

Hellettä uhkuu itäinen taivaankansi. Piäskin poikanen katseli harjan alta pesän reunalta ja emo syöksyili päälakea hipoen käskemässä minua pois. Elikäs elossa poikulainen tänne lentoon lähtöään jääpi ootteleen -jos ei pudottaudu taas. Kuuma sillä päivällä pesässä on. Eilenkin läähätti nokka levällään pesän reunalla, mutta onhan siihen emon helppo paarmaa toisensa jälkeen sulloa.

Pajuraidan haarukan räkätin pesä oli jo tyhjä. Ne pitivät kiirettä elolle turpoamisessaan.

Kujalintu taasen istuu munien päällä ja hautoo hautomistaan. Pitäisi sieltä kyllä alkaa kuulua jo riks' ja raks' tai muuten ne eivät muuttomatkalle tomeudu. Riippuu syksyä päin kallistuvan kesän ilmoistakin.

Kun naulasin takaseinän viimeisiä lomalautoja ja vasaran pauke oli kova, kirvisemo ei välittänyt pätkääkään vaan jutkotti pesässä koko ajan, että kyllä siellä viimeisiä päiviä haudotaan. Luin jostain, että lintuemo "juttelee" ennen kuoriutumista munissa piipittävien jälkeläistensä kanssa.

On se systeemi sekin saada uutta jatkoa lintujen suvuille. Ja tällaisia ihmeitä meidän rosvolajimme panee surutta kaiken aikaa tuhokourillaan liiskaksi.

Aamun Hesarissa toimittaja käyskentelee Oriveden Sinivuoren luonnonpuistossa jonne ihmisellä ei luvatta ole asiaa. Hieno juttu, mutta kuinka pieni maa-alan sipare menetettyjen kaikkien muiden, ihan vähän aikaa sitten olemassa olleiden vanhojen metsien rinnalla!

Eilen kävin hakemassa peräkärryn. Siinä kahvitellessamme ja Elisabethia liekutellessani käytiin lävitse S:n äidin, ensimmäisen vaimoni sairastumisen aikoja ja mitä kaikkea silloin tapahtui. Sonja on unohtanut paljon asioita. Soila taitaisi muistaa enemmän vaikka oli nuorempi, mutta ei hän nyt paikalla ollut.

Sittenpä ne ajat jälleen tulivat uniini erilaisin versioin, mutta pohjavire niissä aina on täsmälleen sama. Olisiko kuvaavaa sanoa, että hukkumisen tunne; ei saa henkeä vaikka kuinka keuhkojaan käskisi.

Nyt laitan loput kamat kasaan ja lähden Sivullistenkadulle. Huomenna varhain Oulua kohti.

21.7.2025 maanantai

Kun tulin nyt illasta tänne Um, niin ensiksi tarkistin piäskin ja kirvisen pesien tilanteen. Harjan alla ei liikettä näkynyt eikä emolintuakaan kaartamassa päätäni kohti, samoin oli kujalinnun laita. Siellä oli koko pesä myllätty nurin ja höyheniä oli lautakasojen päällä, että lie pesän munat tai jo kuoriutuneet poikaset joutuneet nälkäisiin suihin. Orava, harakka tai jokin muu kujassa oli illastanut. Pitkiä linnunpaska roiskeita oli lankuilla ja maalattialla lojuvan muun  tavaran päällä, että ihan on kunnolla asetuttu ruokapöytään.

Harmittaa vietävästi, mutta luonnossa näin usein käy.

Keräsin kypsät mantsikat. Niitä tuli viiden litran sankollinen. Kun vein ne kellariin, sain silmäluomeen, korvanlehteen ja peukalontyveen pistävät terveiset ampiaisilta. Niillä on pesä kellarin oven vieressä harkkomuurauksen kulman takana multapenkassa. Jonkin aikaa kestänyttä korvanlehden kirvelyä lukuunottamatta ampiaismyrkky ei minuun juurikaan jälkeä tee. Edes silmäluomi ei turvonnut, vain vähän punoittaa. On se silti selkärankaa värisyttävää kun amppariparvi alkaa ympärillä surista ja pöristä.

23.7.2025 keskiiikko

Heräsin tavalliseen tapaan kipuihin neljältä. Heräämistä siivittivät luotien viuhunnat, pauke ja räiske ja helvetinmoinen vihan tunne joka kaiken taustalla haamotti kuin musta usva taistelukenttien yllä. Reijo Tuovinen, sukulainen ja lapsuuden koulukaveri -intissäkin oltiin samoihin aikoihin- oli "vastapuolella" ja halusi ampua selkääni rynnärillä niin, että kuula kulkee repun ja nahkan  välistä ja kyntää samanlaisen haavan lihakseeni kuin isällä oli. 

Miksikähän juuri Reijo? Eihän minulla häntä vastaan mitään pitäisi olla. Joskus hän kyllä tönäisi minua jäällä niin kovasti selkään, että kaatuessani löin takaraivoni ja menin atjuttomaksi. Heräsin vasta luokkahuoneessa jonne vihaamani opettaja, Pär Olle Lilieros ("Lillukka") minut oli kantanut. Kotimatka koululta Unimäkeen sujui kamalassa päänsäryssä ja vasta sauna luona hankeen oksentamani verinen oksennus laukaisi sen pois. Tapauksesta jäi joitain pitkävaikutteisia häiriöitä kognitiivisiin toimintoihini mm. koulunkäynnissä. Tai sitten olen ollut jo syntymäpöljä.

Kun heräsin em. uneen, ajattelin, että voi perkele, taas se isän arpi!

Vitutti aivan helvetisti ja kirosin kuin isä vuonna 1962 syksyllä kun Kuuban kriisi uhkasi maailman rauhaa ja isä pelkäsi joutuvansa taas rintamalle. Pelkäsikö isä oikeasti niin sitä en tiedä, mutta sodan päättymisestähän oli tuolloin kulunut vasta 17 vuotta ja isän selkää kuulan kyntämä arpi vielä kuumotti. Ja tietenkin kaikki ne kauhun vuosien lävitse käymättömät kokemukset.

Tänne saakka ne muistot yhäkin yltävät vaikka sodan kokenut itse on jo lahonnut mullassa maan 43 vuotta.

Yht'äkkiä mieleen tulvahti surullisen lämmin ajatus: Äitiä on ikävä.

24.7.2025 torstai

On se palokärkikin voinut kirvisen pesän tyhjentää. Se kävi aamulla poikasensa kanssa koputtelemassa lintujen ruokintapaikalla puupökkelöiden kylkiä ja liikuskeli kuin kotoreviirillään olisi. Ehkä tämä senkin reviiriä lienee, itse olen muukalainen muualta.

Alla valokuva nälkään kuolleitten muistolaatasta Piippolan hautausmaalta, läheltä kirjailija Pentti Haanpään multamonttua ja hautakiveä. Sen kuvan jatkoksi otin kuvakaappauksen Hesarin jutusta, jossa kuviuskuvissa kaameita, nälkään kuolevia lapsia riutuneiden äitiensä sylissä.

Passaisi päiviräsästen ja sariessayhien pysähtyä näiden ääerelle ajattelemaan musertavaa totuutta, jonka messinkilaatan teksti paljastaa: Mikään heidän kuvittelemansa jumalan tapainenkaan ei tule lapsia ja äitejä auttamaan kun fundamentalistit ja elintilaansa turvottavat diktaattorit maailmaa pääsevät hallitsemaan.

"Anna meille tänä päivänä meidän joka päiväinen leipämme" ; Miten julmetun irvokas koko rukous!

25.7.2027 perjantai

Tällekin aamulle Hesarissa ihmisen ainaisesta julmuudesta kertova, uskonnolla maustettu juttu Irlannin katolisen kirkon aikoinaan ylläpitämästä laitoksesta jossa "luvatta" raskaaksi tulleilta naisilta on otettu syntyneet vauvat ja pidetty niitä miten kuten ja annettu monien nääntyä nälkään ja tauteihin. Sitten osa lasten ruumiista on mulskautettu jätevesisäilöön josta niitä nyt kaivellaan tutkittavaksi. Kymmeniä vuosia, jopa ehkä sata, jatkunut toiminta on loppunut vasta 1961.

Jutun otsikko kysyy, "Mitä 796 lapselle tapahtui?"

Kirjoitin hankalan ja pitkän kommentin joka ei moderaattorirobotin seulasta lävitse mennyt. Kopioin sen siis itselleni tänne vaikka vitunkos vaikutusta kummassakaan tapauksessa mielipiteelläni on.

Onko kunnollista tutkimustietoa siitäkään, mitä on tapahtunut menneisyydessä ja yhä tapahtuu erittäinkin fundamentalistisin keinoin uskontokulttuurejaan ylläpitävien, suomalaisten kirkkojen ja lahkojen sisällä? 

Maahanmuuttoon liittyvät uskontokäsitykset ovat kasvava luku sinänsä ja niistä tiedetään vielä vähemmän.

Muutamia uskontoryhmistään irtautuneiden ulostuloja (kirjat) on esimerkiksi lestadiolaisuuden ja jehovalaisuuden sisältä hetkeksi pinnalle ponnahtanut kertomaan, mitä niiden sisällä puuhaillaan, mutta siinä se.

Kysyä siis sopinee, miksi Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa, tarvitaan järjestö nimeltä Uskontojen uhrit ry?

Mieltäni aina askarruttanut tapaus on se, kun omassa suvussani 1920-luvulla luterilainen, jyrkästi raamatun oppeihin nojannut ukkini (äitini puolelta) on laittanut 16 vuotiaan tyttärensä mierontielle  kun tämä oli piikomisreissulla tullut raskaaksi työpaikkansa isännän toimesta. Enkä usko, että tätini julma kohtalo on yksittäistapaus kun uskonoppeihin kirjaimellisesti suhtautuneen yhteiskunnan yleiskäytäntöjä on tullut itsekin elämänsä varrella kohdatuksi eri muodoissaan.

Satoja vuosia ennen ja edelleen itsenäisyytemme aikaiset käytännön kohtalot ns. ei toivottujen raskauksien osapuolille, eritotenkin naisille, on ollut, ja monille edelleen on, kamalan raskas taival kulkea.

Kielteinen suhtautuminen abortteihin on aivan käsittämättömän laajasti kannatettu jopa eräillä terveydenhoitoalan ammattilaisilla, poliittisilla päättäjillä ja kirkon sekä muiden uskontokuntien edustajilla, että siitä on lyhyt taantuman polku jos poliittiset ja uskonnolliset suhdanteet täälläkin muuttuvat.

Nyt vanhoillisia raamatunoppeja peitellään seurakunnissa ja lahkolaisuuksienkin piireissä mukavuuden huntuun, mutta jyrkät asenteet istuvat hyvin edustettuina ja tiukassa niiden vaikuttajaportaissa.

Pitäisi jaksaa paneutua paremmin kommenttiensa kirjoittamiseenkin, mutta mietipä viikko jonkin hektisen uutisen äärellä niin ehtii juttu jo väljähtyä aloillensa eikä niitä kukaan sen jälkeen tavaa. "Keskustelu" loppuu kuin seinään kommentoijien siirtyessä seuraavan kammotuksen tai urheilusivujen pariin.

Oulun ja Iin reissulla ei juuri muistiinpanoja tullut tehtyä. Levosta koetin minäkin matkan ottaa sillä isäntäväki piti huolen ruokapuolesta ja muusta kaikesta.

Nyt Elias asuu Oulun Saarelan kaupunginosassa tyttönsä kanssa ja sydämestäänhän sitä toivoo, että heillä elämä opiskeluineen ja muun arjen osalta mukavasti sujuisi. Maailman tilanne vain ei anna totuuksia silmiin katselevalle paljoakaan toivoa.

Ylen Uutisissa oli haastateltu Suomessa lomailevaa, Venäjältä maanpaossa elävää kirjailijaa Mihail Siskiniä ja hänellä oli kovaa sanottavaa siitä, kuinka Suomi voi hetkessä menettää paratiisimaiset olosuhteensa jos naapurin diktaattori pääsee Ukrainassa tavoitteeseensa. Ja vaikka ei pääsisikään, sillä niin hullua Venäjällä meno loppuun saakka sen historiassakin on ollut.

Näitä kauhukuvia ajatellessa omat lihaskivut, jotka ovat yhä vain yltyneet, tuntuvat pieniltä murheilta vaikka ne jo kuolemaakin saattaisiavat henkilökohtaisella tasolla ennustella.

Mantsikkasato lienee pääosin jo Soilan pakastimessa välivarastossa. Parikymmentä puolen litran rasiaa niitä lakkojen seuraksi vein. Lopuista marjoista keittelen vaikka hilloja kunhan kypsyvät.

Toissapäivän aamuna kävin Pohjoislampien suolla keräämässä hillat ja eilen Unilammin suolla. Ei ne vielä talven tarpeiksi riitä, mutta jotenkin tuntuu, ettei marjahommiin jaksa edes yön viileydessä jaksaa lähteä.

Kunhan mustikat kypsyy, niin pitää niitä raapia pakastimiin sitten senkin edestä, ja puolukoita. Nekin siinä tapauksessa, ettei kuntoni romahda täysin nuiden kipujen takia. Viime yökin oli aivan perkeleellinen...

Maalasin eilen kahteen kertaan kujan molemmat ovet sinertävään vivahtavalla harmaalla. Aitan ovi täytyy vielä värjätä samalla sävyllä, ja vaikka saunankin, ehkä joskus mökistäkin ulko-ovi.

26.7.2025 lauantai

Ennen viittä heräsin hartioiden viiltävään kipuun. Nukuin muuten paremmin kun maate pannessa otin 2 kuussatasta buranaa. Lääkkeestä elimistön kautta suuhun uuttuva maku näin aamulla on inhottava.

Unessa oli kuolema läsnä eikä ensimmäistä kertaa. Pohdin muka järkevästi, että on aloitettava järjestelmällinen valmistautuminen poistumiseensa. Kirjoitettava kuolema-ajatuksistaan joka päivä ja mietittävä, kuinka järjestää kaikki materiaaliset asiat järjissään ollessa. Niitä ei onneksi kovasti paljoa ole. Ainoa isompi, rahassa mitattava omistus on tämä Unimäen 8,36:n hehtaarin maapokale kivineen, kantoineen ja muutamine puineen. Itse mökki muiden piharakennusten kera ei ole juuri minkään arvoinen. Eikä maapohja näillä kulmilla ole listattavissa pörssikurssien mukaan. Olisiko se edelleen edes vajaat 2000 € per hehtaari? Myymistä en edes ajattele, siirrän tämän yhdelle lähimmälle ajatusteni ihmiselle niin selviävät isommitta tappeluitta sitten perinnönjaossa kaikkien raskaaksi panemieni naisten lapset. 

Sekin voisi olla hyvä ratkaisu, että lahjoitan tämän Puutarhurille kuten tein Sivullistenkadun talon osuuteni kanssa niin saavat sitten yhteiset poikamme aikanaan tapella jykältää häneltä jäävistä "hyödyistä" yhdessä köntässä kerralla. Muiden äitien kohduissa alkunsa saaneilla lapsillani sitä harmia ja käteen jäävän olemattoman osuuden odotusvaivaa ei tulisi olemaan.

Avioehtopykälät ehkäisevät senkin, ettei minulla eläessäni ollutta, Puutarhurille lahjoittamiani omistuksia oletetustikaan voi häneltä muut saada kuin vain omat rintaperilliset.

Jokainen osannee laskea, että jos rahaksi muutettuna omaisuus olisi vain noin 40-50 tuhatta euroa, niin ei siitä lasteni lukumäärällä jaettuna jää edes perinnönjakokulujen ja verojen maksua varten tarpeeksi yhdellekään.

Rahaa ei pankkitililtä tule löytymään edes hautajaiskuluja vastaavaa summaa. Jos nyt tuhkatuksi saavat, niin pakasterasioissa voi krematorion arinalta kolatut tuhkat tuoda tänne Unimäkeen kukin omansa verran ja pöläyttää puiden juurille kuten itse tulisijojen tuhkat olen niin kauan kuin muistan täällä pöläytellyt.

Muistotilaisuuden voivat pitää nuotiolla tuossa pihamaalla ja käristää makkarat tai porkkanat kukanenkin makunsa mukaan.

Pappeja paikalle ei saa edes kahville kutsua.

Perinnönjakotilaisuudessa lähtökohta tulee siis olemaan kuin sen entisen miniän, josta sanottiin, että se tuli akaksi rintamaiden isännälle tuomisinaan pelkkä tuulenhuuhtoma perse. 

Minusta voi sanoa niin pois lähtöni aikoina sillä erotuksella, että tuulet, jotka persettäni ovat elämäni varrella huuhtoneet, ovat tehneet toisinaan aika kipeää joten rangaistukseni olen eläessäni pahoista teoistani jo saanut. Ajatelkaa vain kenties hyviä tekojani, joita jokunen voi löytyä kun oikein tikun kanssa kaivelee.

En minä näillä näkymin heti huomenna ole kuolemassa. Diagnoosi näistä vakavilta tuntuvista kipuiluista on vain omaa tekoani ja nukkumisten aikaista tuskaa sillä lääkäriin ei edes helpolla pääse. Kuoleman odotuksesta kannattaa silti tehdä mielenkiintoinen kokemus mielikuvituksensa avulla mieluummin kuin että odottaa, että eräänä aamuna et enää petiltäsi herääkään.

Vaikka mitäpä väliä silläkään olisi, itselle.

Jos kuoleman hetki onkin "vasta" vuoden-viiden-kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä (Heimo setä täyttää elokuussa 91), niin sen ajattelu ja siihen valmistautuminenhan tuntuvat vain hidastavan sen saapumista; odottavan aika on pitkä, sanotaan.

Pahinta on varmasti kituminen ja se, kun alkaa kuin setä Oskari huokailla, että loppuisipa tämä huokuminen jo! Ainakin kaksikymmentä vuotta Oskari huokaili vaikka ei siitä aina selvää saanut, oliko se edes tosissaan.

Heimo setä ei huokaile, mutta aina kun soitan, kuoleman kutsu on läsnä puheissa.

Taivasten valtakuntaan en usko enkä siten kuoleman jälkeiseen tulevaisuuteenkaan. Jos joku hengenhenkilö tontilleni astelee siinä toivossa, että hän se saa minut seurakunnan jäseneksi liittymään näiden ajatusten kauhistuttavan lopullisuuden äärellä, niin kehotan kyllä nykimään sellaisista orgastisista ajatuksista hekumaa hakeviin nyrkkeihinsä kirkkonsa sakastissa.

Jumalaton ja uskonnoton on polkuni ollut enkä siitä ajatuksesta luovu jos järjissäni pysyn.

Sukujani olen jatkanut sen verran, että geenien kierto kaukaa menneisyydestä, aina niistä Afrikan sarven oloista saakka jatkuu minkä jatkuu sekoittuen yhä laimenevin kierroksin niin kauan kuin tämän planeetan itsensä elämän yksittäisine ja joukkokuolemineen antaa ahnas homosapiens-lajimme jatkua.

Kun aamupuuron olen syönyt, lähden Kuopion torille munkkikahville. Jospa siellä jonkun kanssa saisi huastella jälleen. Ehkä käyn asioilla muillakin, mutta mitään tärkeää ei ole mielessä.

Tämän aamuiset kirjoitin yhdeltä istumalta kuolema-sanalla otsikoitujen unieni jälkilöylyissä joten editoinnin ja oikomiset suoritan sitten illalla.

Mukavaa kuoleman odottelun päivää teillekin, jotka kenties ehätätte jo tämänkin lukemaan.

Mukavia eivät ole eilenkin helteisiin vesiin hukkuneiden nuorten vanhempien ajatukset puhumattakaan muista, sotatantereilta kantautuvista kuolemista kuvineen.

Nämä minun kuolemalla maustetut ajatukseni kuuluisivat olla aivan normaaleja ikäisteni ihmisten aivojen päivittäisiä kynsimisiä.

Otetaan niiden kunniaksi vaikka muutama mantsikka suuhumme.

Arpi selässäni

4.7.2025 perjantai

Tampereella joku jo lapsena janahusta mielenrunkoonsa saanut nuori mies on puukottanut vastaantulijoita. Nyt etusivut revittelevät otsikoitaan ja toimittajat paikan päällä selostavat tapahtumaa kuin maatalousnäyttelyä jossa vuoroon tulee näytös, kuinka teuraseläimestä veret lasketaan.

Ukrainassa kaikkialla, erityisesti Kiovassa ,Moskovan Zaatanan ehtymättömistä ruutilähteistä lähetetyt, kiinalaisosista kootut droonit ja muut infran- ja elävän elämän murskaimet ovat tehneet tuhojaan. Pääkaupungissa viime yön katastrofissa 500 pommilähetystä on räjähdellyt siviilien keskuudessa.

Kaiken taustalla Moskovan Zaatana ja Usan Suuri Möliskö ovat jutelleet niitä näitä puhelimessa keskenään kuin silmänlumeeksi, että kyllä tässä rauhaa kohti kehitystä ollaan pommittamassa.

Mitä ajattelisi siitäkin, kun Ranskan Macron oli soitellut Moskovaan vaikka kaikki puhelinlinjat itään pitäisi tuhota ja jättää se maanosa kokonaan oman luomansa pimeyden kouriin.

Sateen tihkuillessa niittelin polut auki ja saunan ympärystän. Eilen listin kasvimaalle ohdakkeiden alut silpuksi. Vain pienet puskat jätin auringonkukkaa. Ohdakkeen juuret tuskin yhden kesän kesannoinnista hätkähtänevät, mutta onpahan yritetty edes.

Maanviljelijät ja tehopuutarhurit olisivat ruiskuttaneet jo monina vuosina rikkamyrkyt kasvimaalle ja lannoitteiden voimin kasvattaneet porkkanansa. Matoja, kuoriaisia, toukkia eikä hyönteisiä muitakaan olisi yhtä ainutta, eikä lintuja ruokaa etsimässä.

Trimmailun jälkeen siivekkäitä jos jonkinlaisia pelmahti hakemaan matoa nokkaansa ja poikasilleen. Järjestys on selvä: Ruohosilppua nakertamaan kaivautuvat madot mullan pintaan ja linnut syöksyvät napsimaan niitä nokkiinsa.

Nyt illasta lykkää jonkin verran vettä rajuimpina kuuroina ja tuuli taivuttelee metsäpuskia, mutta muuten myrsky-sanaa ei säätä kuvaamaan tarvitse käyttää. 

Yhden hennon, juureltaan vioittuneen rauduskoivun jokin tuulenpyörre otti tanssikaverikseen huilauttaen sen ketoon. Toinen pyörre humpallutti raunioyrtin korkeiksi kasvaneita varsia niin, että koko komeus rojottaa levällään talon nurkalla ja tuskin omin avuin jaloilleen siitä puistelusta toipuu. 

Kimalaiset tykkäävät raunioyrtin siniviolettien kukkien sisällöstä ja näin myös muutaman vihervarpusen niistä jotain kaivelevan. Muuten koko kasvi on turhan kova leviämään niin juuristonsa kuin siemennyksensäkin kautta, ettei oikein vartioimattomana puutarhoihin sovi.

5.7.2025 lauantai

Neljältä nousin haistelemaan kolakkaa ulkoilmaa: +5

Punakylkirastas on tuonut koko poikueparttinsa, 5-6, ulos syömään. Kun emo löytää madon, ne piirittävät sen nokat ammollaan.

"Iso, kaunis laki" on nyt USAn kongressissa suurimpana ilonaiheena samalla kun liittovaltion köyhät yksi toisensa jälkeen lyyhistyvät nälkään ja puutteeseen suurkaupunkien kaduille.

Jos järki (?) joskus amerikoihinkin palaa, niin mitä tulevatkaan vakavasti otettavat historioitsijat Möliskön diiliaatralla syväkyntämästä yhteiskunnasta sanomaan.

Aika sanomisille ja erityisesti teoille olisi välittömästi, mutta kansallisten, tässä tapauksessa globaalin, maailman katastrofeista perusteellisen analyysin paikka on aina ollut vasta jälkikäteen.

Voi olla, että kaikesta tästä jälkeä ei jää edes käteen.

Lommoiset ja reikäiset pellit ovat nytten ruuvattu viimeiseen tehtäväänsä liiterin katolle. Lähden ajelemaan kohti Jyväskylää.

Iltasella Vaajakoskelta päin katsoen Kanavuoren lähellä olevan, pohjoispuolisen järven takana saunamökissä. Muu porukka öitsii ylärinteen lukaalissa. Huomenna on Puutarhurin sukujuhlat Jyväskylän eteläpuolisessa taajamassa. Elias tuli tyttönsä kanssa Oulusta omine aikoinensa ja Puutarhuri G:n ja mummin kanssa omillaan. Minä tulin Tojonrottelollani, että pääsen huomenna lähtemään takaisin Um silloin kun huvittaa. Muu porukka jää vielä pariksi päiväksi. Paulus ei päässyt tulemaan koska viikonloppuvapaa ei ollut tarpeeksi pitkä.

Tullessa kävin Kuopion torilla pullakahvella. Jututin vanhempaa pariskuntaa. Kahdeksaakymmentä lähentyvä mies sanoi urapolkunsa kulkeneen Keskon palveluksessa. Tunsimme samoja henkilöitä monia kun aikamme raatattiin. Pahka-Erkkikin oli hänelle tuttu Päivärannan Konepuolen traktorinmyyjänä. Hyttisen tunsi, ja Siilinjärveltä kyläkauppias Pantzarinkin vaikka ei se varsinaisesti Keskoketjun kauppa tainnut ollakaan.

6.7.2025 sunnuntai

Kurvasin juuri pihaan, puolessa yö. Lämmintä vain 5 astetta. Levittelin harsot potunvarsikoille ja mansikkapuskille jos se hallaksi äityy. 

Viikonlopun tapahtumien ja liki 300 km ajaminen takana Jyväskylästä päivän muiden juttujen päälle niin enköhän uinahda ihan rapistelemati tämän kummemmin.

7.7.2025 maanantai

Onneton lienee se poikanen joka Mikkelissä murhaan syyllistyi. On ollut varusmiehenä prikaatilla jossa Paulus alkaa opettaa uusia alokkaita talon tavoille, ja kohta jo osoittelemaan kuvitteellisia vihollisnuorukaisia rynnäreillä...

Yhtä tappamista maailman tila. Siihen päälle elokuvien ruumiit ja loppumattomat mysteerimurhatrillerit.....

Tänään ruuvailin viimeisetkin peltien jatkot katolle. Harjalle leikkasin ja taivuttelin samoista pelleistä suojan. Maalasin kujan ovenrungon mustalla metallimaalilla ja tein naulausraamit, ja mitähän muuta sitä kerkesikään tekemään ennen kuin alkoi sen verran ropistelemaan märkää, että piti lopettaa.

Kivakujaan, nojallaan olevien lautojen ja aitanikkunan väliseen koloon on metsäkirvinen rakennellut huomaamattani pesän ja nyt se siellä hautoo kuin minua ei olisikaan vasaroimassa. Laudat saavat odottaa pesintäpuuhien ja poikasten kotoa lähdön jälkeisen aikaan vaikka meinasin ne seuraavaksi sovittaa niille sijoilleen joista ne irti revin kun liitin uuden jatkon nurkkalankut ja ovenpielet.

Paistoin keitonlisukkeeksi sipuleita leikkelin mesiangervon kukannuppuja mausteeksi. Millaistahan kalaruuasta tulisi jos ahvenfileen marinoisi ennen paistamista sillä?

12.7.2025 lauantai

Neljän huitteilla heräsin sateen kohinaan.

Siinä viikko taas mennä hujahti joka päivä töitä tehden ja yöt kipuillen. Yläruumiin lisäksi ovat nilkatkin alkaneet olla aamuisin kipeät. Jokin sairaus se lienee tulossa runtelemaan koko ukon, mutta eiköstä tästä pian jo joudakin musertumaan hautaansa tämäkin homosapienspolo.

Rakoliiteri ja sen aittaan liittävä kujarakennelma alkaa olla valmis muuten, mutta lattiat puuttuvat ja sisäänkäyntien edustojen korotukset. Mualiakin jos rötväisi aitan 30 vuotta vanhan Panun kirkastukseksi. Pääoven edessä on niin suuri kivikin, että pitäisi kaivinkonetta käyttää, tai sitten porata reikiä sen kylkeen ja etanadynamiitilla murennella käsin siirreltäviksi palasiksi.

Pääskyjen pesintä onnistui. Sinne kantavat evästä emot. Yksi istuu joutoaikoina vahdissa ikkuna edusnurmeen tökkäämäni, pari-kolme metriä pitkän porakangen nokassa. Räkätit saavat välillä kyytiä. Oravia ei onneksi ole pitkilleen näkynyt nurkissa ramuamassa, mutta kohta nekin hoksaavat huussikuusien violetit käpyniput joista pihka tippuu. Ampiaisiakin ne kiinnostavat, mutta sitten ne joutuvat hankaamaan pihkaisia koipiaan huussinseinän laudoituksessa. Eivät varmaan kaikki selviä elävänä siitä tahmasta.

Muutenkin ampiaisia, joita alkukesästä oli valtavasti esimerkiksi tuomenkukissa, vaivaa jokin uuvuttava sairaus tai sitten kylmyys, sillä kuolleina niitä löytyy sieltä täältä ja pesät ovat järjestään jääneet keskentekoisiksi rakennusten sisäkatoissa.

Käärmeitä olen laskenut eri kohdista seutua kymmeniä. Ehkä joku samakin on laskuihin kertautunut. Saunan sokkelin lämmössä oli pieniä,15 senttisiä kyitä viisi ja yksi iso luikertelija. Rajalla Äetin vanhan pottukuopan reunamilla majailee toisistaan poikkeavan värisiä kyitä muutama ja yksi ihan musta siitä vähän alempana. Ne tapaa aurinkoa ottamasta yleensä aamupäivällä ja kun paikalla alkaa olla liian kuuma, ne vetäytyvät risukkoon viilentelemään.

Alinalle, joka tänään täyttää 7 vuotta kävin näyttämässä käärmeitä ja sanoin, että pitää varoa niiden turhaa häiritsemistä. Kimppuun ne eivät käy ellet hännälle tallo.

Eilen kävin Elisabethia katsomassa. Tyttö ryömii jo lattialla vinhaa vauhtia, mutta kun ottaa syliin, niin mielellään istuu vaikka kuinka kauan. Parrasta se tykkää ottaa lujia otteita, mutta nyt on niin lyhyt jouhi, ettei siitä kipeää otetta saa.

Aamupäivä meni Iisalmessa. 

Iltapäivällä ajoi kaksi moottoripyörää pihaan: E ja V joutenajelivat kahville. Ei ne kauaa viipyneet ja sain jatkaa ladon päädyn laudoittamista paarmojen haukkoessa ihoa koloille. 

Kujalintu hautoo vielä, mutta päädyn huarapiäskyillä lienevät munat jo kuoriutuneet kun toinen emoista syöksyilee päälakea hipoen hätistelemään alla kulkijaa kauemmas.

Käärmeitä näin tänään neljä. Yksi oli auton vieressä matalassa valkoapilaheinässä enkä meinannut sitä huomata. Ei kuiten autoon mennyt vaikka ovet olivat auki, alle sujalti kun lähestyin.

Viikon päästä Oulun reissu. Saan vävyltä kuomullisen kärryn lainaan jolla tuodaan Eliaksen kämpän ylijäämä tavaraa Kniin tullessa. Arkkitehtiopiskelijamme muuttaa tyttöystävänsä kanssa saman katon alle joten muuten mieluinen ensi asunto Linnainmaalla saa nyt sitten jäädä muiden vuokrattavaksi. Käymme samalla reissulla Iissä.

Klo on kuusi. Aurinko alkoi paistamisensa, mutta toiselta laidalta vettä lujasti ropsauttelee. Tikka paukuttaa lintupöntön kylkeä. Yksi päivä siinä kävi palokärki. Siepon poikaset lienevät jo lennossa.

Hesarissa juttu Suomen järvien tummumisesta. Nyt vasta! Ne ovat mönjääntyneet ruskeaksi ja mustaksi ja hiutaleiseksi muuallakin kuin Lievestuoreen liepeälampi jo 1960-luvulta lähtien hurjaa vauhtia. 

Kaikki suo-ojat tulisi tukkia takaisin luonnontilaansa ja turvetuotanto lopettaa tyystin kävi ihmisvarpaiden lämmittelyn kansa miten tahansa. Ennalistuneeko vesistöt koskaan enää, niin sitä ei minun sukupolveni, eikä nuorempikaan, ole näkemässä.

Minkä mittavan ja törkeän ympäristörikoksen Suomen valtio antoikaan metsäyhtiöiden ja metsän"hoito"yhdistysten tehdä, että koneyrityksille, jotka välineellistivät tuon rikoksen, bisnesten teko kätevästi luonnistui. 

Ja kaivosteollisuuden rikokset saavat edelleen siunauksensa kaikilta politiikoilta vaikka samaan, jopa pahempaan ympäristön turmelemiseen metsänraiskausfirmojen rinnalla syyllistyvätkin. Puhumattakaan tuulivoima"puistoista" ja valtavista aurinkokennokatteista kaikkialla.

Voi saatana, parahtaa näiden näkymien aikalaistodistaja, tämä ilmiselvien rikosten äärellä avuttomuutta tunteva kansalainen.

Nyt illasta saunan jälkeen luin vielä jutun Koitereen järven lohduttomasta tilanteesta. Vesistön säännöstelyn aiheuttaman eroosion ja suo-ojitusten jäljiltä tuo "helmi Karjalanmaan" on niin huonossa kunnossa, että elohopeapitoisuuksien takia vesialtaan kaloja ei saa syödä!

Keitin ensimmäiset uudet potut iltapalaksi. Njam!

Kaivon luona villimintun tuoksu on huomattava ja Vinhan haudalla kukkaistutukset kukoistavat vaikka niitä en ole sen koommin hoitanut kun ne keväällä istutettiin.

13.7.2025 sunnuntai

Kuuteen nukuin. Levottomasti osan yöstä, mutta kuitenkin. Olkapääsäryt eivät nyt ihan niin pahoja olleet kuin monena yönä aiemmin.

Ihminen pystyy kyllä ympäristönsä tilaa helpostikin säätelemään muillekin eliölajeille sopivaksi jos vain viitsii. Trimmerillä kun nurmikot leikkaa siten, että pitkän heinän aikaan pitää leikkaavaa päätä yli kymmenen sentin korkeudessa, niin mm. matalalla kasvava valkoapila puskee seuraavaksi mesilähteeksi pörriäisille. Joissain kohden tarvitsee heinikoilta katkoa vain tähkäpäitä jotta ailakit ja päivänkakkarat työntyvät kukkimaan yläpuolelle. Esimerkkinä on tämä minun kevyen vasemmankäden hoito-ohjelmalla toteutettu pihanhoito.

Synnyinkotini kohoumalla kasvoi melkein pelkkää heinää joten niitin sen ja hankosin haasiariu'uille kuivumaan. Tuleneeko sitten kuivat heinät huolehdittua latoon suojaan talven jäniksiä varten, niin näkkyypähän.

Wagner-sotilas loikkasi Kiteen seutuvilta Venäjältä Suomeen ja nyt media tahkoaa sitä keissiä päivityksissään. Aisantuntija toisensa perään avaa maksusta suunsa AA-studioissa ja haastatteluissa vaikka kaikki on silkkaa spekulaatiota kun asiasta ei mitään kuitenkaan tiedetä. Ja vaikka tiedettäisiinkin, niin ei siinä hirvittävästi kerrottavaa ole. 

Ihan hyvin riittäisi yksi musta otsikko: Joku sotahullu venäläinen kyllästyi tappamiseen Ukrainassa ja halusi päästä pois hinnalla millä hyvänsä.

Ihmisten sanotaan kaipaavan selityksiä, mutta kenen intressejä sellainen väite edustaa?

14.7.2025 maanantai

Kivakujan ovenylitykseen pätkin laudat ja maalasin kahteen kertaan irtaallaan. Kun olivat kuivia, naulasin paikoillensa. Oli hellepäivä, ei paljoa jaksanut rehkiä, mutta aina sitä jotain saa kynsityksi. Pyykkiäkin pesin.

Olin sikeässä unessa kun puolenyön jälkeen kännykkä alkoi rallatella. Jätin vastaamatta, mutta kohta se parahteli uudestaan joten ynähdin luuriin jotain. NN soitti ja pyyteli kovasti anteeksi, muttaettä olisiko tuvassa kyljen paikkaa muutamaksi tunniksi kun ei hän jaksa pidemmälle ajaakaan. Oli tulossa Outokummun ja Kuavin reittiä Etelä- ja Itä-Suomen kierrokseltaan ja menossa Pohjoiseen kotiinsa. Lupasin tietenkin. Petasin tuvan sängyn ja laitoin syötävää ja teetä pöytään. Vaikka saunalla oli vielä melkoisen lämmintä omilta jäljiltäni, kävin laittamassa kiukaan pesään popat jotta jos yön kulkija haluaa käydä löylyissä. Halusihan se.

Jutteluksi meinasi sitten mennä. Viimenäkemisestä on vuosia kulunut. Ei meillä sen kummempaa yhteyttä eikä yhdyntöjä ole ollut, mutta dialogi on äkistelemätöntä. On hän ennenkin reissullaan tässä yöpynyt, että ihan luonteva homma.

NN lähti jo kahdeksan aikoihin tien päälle kun loma on loppu ja kiire iltavuoroon Rovaniemelle.

Olipa hellepävä. En jaksanut juuri mitään tehdä vaikka aikomus oli maalata aitasta julkipuolen seinä. Illan hieman viiletessä tunkkasin viimeisenkin sivuseinän tukitolpan paikoilleen ja sain lievän räystäsmutkan oikenemaan. Sitten kaivoin seinänjuuren sepelille kasvaneen nurmikerroksen pois ja harasin tasaiseksi. Nyt se on kuin isommankin remontin jäljiltä. Jos huomenna saisin maalatuksi.

NN soitti kahden paikkeilla, että Korkalovaaralle ongelmitta pääsi ja kiitokset kyljen paikasta. Sovitteli jo työtakkia yllensä, että tipoille oli mennyt. Oli ajanut suorinta Kajaani-Pudasjärvi-Ranua reittiä, mutta silti liki 500 km, että en enää minä jaksaisi töihin heti tarttua semmoisen ratin pitelyn jälkeen.

15.7.2025 tiistai

Ovat vittumaisia nämä käsieni säryt! Nukuin kyllä monet tunnit, mutta heräilyt häiritsevät. 

Katsoin ennen nukahtamistani dokumentin Leni Riefensthalista ja sitten näytti unia Hitleristä ja keskitysleiriruumiiden kaivannoista. Liiteli ja riiteli se Lenikin niissä, mutta ei se oikein paikkaansa unessa löytänyt.

Ristiriitaista oli Lenin elämä vaikka naisena näytti uroksillekin kaapin paikan monasti. Jälkikasvua ei hänelle syntynyt. Elettävänä ollut aika huomioon ottaen ja jalkovälissä kävijöiden määrää ajatellen, osasiko hän itse säädellä lapsettomuutensa vai oliko vain niin, että jokin biologinen juttu sen esti.

Just olin alkamassa aamupuuron nielentään kun ikkunan alla tapahtui jotain katastrofaalista. Menin katsomaan ja nokkospuskassa kyyhötti pesästään pudonnut, lentokyvytön piäskinpoikanen. Äkkiä jatkotikkaat seinää vasten ja eikun poloinen takaisin pesäkupuran turvaan. Muita lapsia ei piäskyille ollut syntynytkään, en ainakaan maassa enkä pesässä nähnyt. Ja aikasten rääpäleeltä vaikutti tuo ainoakin, mutta ehkä se siitä virkoaa.

Käviköhän jokin munat jossain vaiheessa nappaamassa? 

Epäonnista on ollut viime vuosina piäskyjen pesintä tällä tontilla.

Puhjenneen renkaan uusimiseen meni 70€!

Aamuviileällä ehdin tehdä viimeistelyhommia, mutta päivä piti elellä hissunkissun kun niin tulisena aurinko porotti. Illan viiletessä maalasin varjonpuolen seinän ja siivosin pihamaan. Nytten aitta-liiterin julkisivu näyttää ihan siistiltä.

Kirvisen munat eivät ole vielä haljenneet. 12-14 vuorokautta haudonta kestää, että taitaa vielä muutama päivä mennä, sitten saman verran pesään ruokintaa, että aika kauan se kujaa airnb-asunnoksi vuokrasi. Muutenkin linnun pesintä on myöhässä kun sen olisi pitänyt alkaa jo toukokuussa. Mutta ehkä se oli sama kirvinen joka postilaatikkopönttöön ensi kertaa yritti ja rakentamishommani takia joutui hylkäämään munat.

16.7.2025 keskiviikko

Ennen neljää nousin ylös kun päähän ja lihaksiin koski. Unessa maapallon kokoisia murheita ja pieniä lapsia äiteineen pommien runteleman infran keskellä.

Näkevätköhän muutkin tämän päivän rauhanoloissa elelevät homosapiensit sotaunia? Miksi ne minun öitäni vaivaavat?

Euroopassa on nyt todellisen, laajamittaisen sodan uhka päällä ja yhteiskuntien milirarisoituminen tosi asia. Yhtäkään päivää ei mene niin, ettivätkö tykkien räjähtelevät ammukset ja pommein lastatut droonit kotiisikin olisi tunkeutumassa.

Pahinta on taustakuorojen sota-aiheinen ilakointi ja vallassaolevien vaatimukset sotakaluston lisäämisestä kaiken muun kustannuksella.

Sota talloo allensa heikomman väestön tarpeet ja turvan vaikka sota ei olisi käytäntöä. Sodan uhka riittää ja jo se antaa luvan riistää perheiltä yhteiskunnan tuet ja turva ensimmäisenä.

Empatian ajat ovat tosiaan ohitse. 

1980-90-lukujen pehmoisätarinat aikakausilehtien sivuilta luettuina näyttävät nyt naurettavilta kun niin isät kuin äiditkin ollaan valmiita aseistamaan hampaisiin asti.

"Minne lapset sijoiteaan jos äiti lähtee sotaan" otsikoitiin yksikin juttu.

Ruotsiin ei lapsia voida lähettää sillä ollaan saman "sateenvarjon" alla toimiva sotamahti. Rikkaampien suvun jäsenten hoiviin? Hah. Eiväthän ne nytkään muusta huolehdi kuin että rikkautensa turvassa ovat. Paskat sisarusten penakoille!

Luin jostain, että sotakokemukset ovat ylisukupolvisia. Jos isä on kokenut sodan niin ne kokemukset voivat kertautua kuultujen juttujen ja sodassa traumatisoituneiden vanhempien sodan jälkeen syntyneiden lasten elämässä.

Minun isäni ei ainakaan näyttänyt traumatisoituneensa Rukajärvireissullaan ellei sitten toistuvat, hillittömät viinajuontikuurit sitä edustaneet.

Viime öisessä unenkohtauksessa uusiutui jälleen isän selässä olleen leveän, rukajärveläisen sota-arven näkeminen jota kokeilin pienen lapsen sormellani. Samalla se oli kuitenkin omaa selkääni kuumottamassa.

Hups! Taas ikkunan takana tapahtuu.

Ei se piäskin poikanen pesässä yksin viihdy, tulla tupsahti nokkospuskaan jälleen. Kävin nostamassa sen räystään alle, mutta joko huomenna putoaa taas? Jos sen tekee, niin hyvästi sille pitää sanoa, sillä en ole paikalla kiipelemässä sitä takaisin eikä se maassa mitenkään selviä vaikka emot sen sinnekin syöttäisivät. Räkättikin voi sen piestä hengiltä.

Kamala on luonto, mutta näin pystyy ajattelemaan vain yksi sieltä irtautunut laji, ja se yksi sarjakuvapiirtäjä.

Käärmeitten valtakunnassa asiat olisivat toisin

20.6.2025 perjantai

Unimäestä lähtiessäni oli tiellä mustia pökäleitä kuin Tampereen kauppahallin tiskin alumiinifolioissa. Karhu siitä oli tallustellut. Ehkä jopa tietä pitkin mökin ohitse. Riistakameran paikka olisi ollut tienvarren rauniossa josta se aiemmin on kuvannut mm. suden (tai koiran) hännän ja aiemmin ilveksen ja ahman.

Tyhjensin PP:n kanssa käymäni tyhjänpäiväiset sananvaihdot. Alkoi aivastuttaa "keskustelu" kun riveille tippuu jeesuksiin johdatteluja vaikka olen antanut ymmärtää, että psalmeilla suuntaani sivaltelut ovat turhaa energian tuhlausta.

Tojonrottelon keskuslukitusta rassasin. Lukon johdot ja liittimet olivat ok. Etuovessa oleva ohjainyksikkö lie lakannut toimimasta. Jaksaahan tuon avaimellakin aukaista.

Toista kesää käytössä oleva akkuruohonleikkurikin temppuilee. Halkaisin ruuveilla kiinni olevat akun kuoret ja paristojen päiväykset olivat viiden vuoden takaa; näin meitä akkuteollisuus huijaa.

Miljoonia myytyjä Brukce-merkkisiä ruohonleikkureita menee "vanhentuneesta" erästä kierrätykseen tai lojumaan pihojen perille. Näitä kaikenlaisia laaduttomia merkkejä välittämään on perustettu halpishalleja tuhansittain. Kajaaniinkin on tulossa yksi uusi krominkiiltoinen, kiinalaistehtaiden perseistä ympäristöä saastuttavaa massaa nurkkiimme änkeävä liike Biltema. Päättäjät ovat tontista kauppasopimuksen kirjoittaneet ja paikalla ollut ammattikoulurakennus on jo soraläjänä.

Piskuisessa Kajaanin (36 000 asukasta) kaupungissa krääsää välittäviä tavarahallimurheita on ainakin viisi. Kuinka ne voivat menestyä tällä asukaspohjalla? Samaa saa aprikoida kadunkulmissa ja lähiöissä toimivista roskaruokayksiköistä, mutta niiden menestyksen tuloksista on jo tutkitut pylväiköt tarkasteltavinamme; Vyötäröä ahdistaa kansakunnan joka toisella huokujalla.

Ja tällaisen lajin pitäisi saastuttamalleen elonkehän ilmastolle tehdä muutamassa vuodessa pelastava suunnitelma, ja jopa toteuttaa se!

Maapallon kokoisen Titanicin kannelle perustetussa hampurilaisbaarissa kolajuomaa ryystetään ja orkesterin sellot soittaa manalan säveliä.

21.6.2025 lauantai

Viileää on. Käytiin Salokylällä ja ajeltiin metsäautoteitä pois. Karhun jätöksiä, mehiläishaukka ja isolepinkäinen tuli nähtyä. Paljon paljaiksi puustoista koneilla pieksettyjä entisiä korpia. Taimikoita ja keskenkasvuisia selluliemitarpeita köyhämaan kankaat mielikuvituksettomaan kuntoon myllättyinä.

Perussuomalaiset-puolue kun karille ajoi irvailevalla politiikalla lastatut jollansa, niin agitaattoritkin ovat hiljenneet. Siellä täällä näkyy edelleen avuttomia tussahduksia vihervasemmistoa mollaavista kannanotoista, mutta sytytyslanka on kastunut, nallit eivät paukahtele. 

Paljastava esimerkki löytyy Kemppisen blogista jossa "Toipila" ja "Matias K." heilureiden alla vuosia voimansa tunnossa oksennelleet tyypit (em. nimimerkkien alla toiminut "aivo"klusteri) halla-aholaisia, tynkkysiä, purria, lokkia peesaamassa, mutta taisi palkanmaksu näille puolueen romahduksen myötä päättyä kun vuosia kestänyttä kakomista ei enää näy.

"Ääri"-liitteellä varustetuille porukoille tahtoo politiikassa aina käydä näin ennemmin tai myöhemmin. Vennamolaisuutta ei monikaan enää muista. Paitsi yksi, itse poliittisen romahduksen kärsinyt ääripoliitikko Timo Soini.

24.6.2025 tiistai

Ärsyttää joidenkin kavereitteni sortumiset rasististen meemijuttujen välittämiseen viesteissään. Mustalaisista tulee ihan eniten vaikka heitä on Suomessa rasismiin asti käyttäytymisten syiksi vähiten.

Tällen aamullen ärsytyskynnys ylittyi Hesarin klikkiotsikostakin jonka riveille toimittaja kirjoittaa rutaisi  mustalaishameen onkalosta ja siitä, että hovioikeus määräsi vaatekappaleen valtiolle kun se oli ollut toistuvasti rikostentekovälineenä. 

HS: "Oikeuden mukaan hameessa oli erityinen onkalo, joka soveltui anastuksiin."

Kommenttini:

Hesari kaipasi lukijoitten ilmoittavan, jos huomaavat klikkiotsokoista luopumisuutisensa jälkeen niitä lehdestä yhä löytyvän. Ehdotan tätä hameonkalojuttua otsikoineen klikkiotsikkogenreen kuuluvaksi.

Sitten odotan vastapainoksi tälle pienvarastamisesta kertovalle lieveilmiöuutiselle "tilaisuus tekee varkaan"-ingressin alle tutkivan journalismin kertomuksen liike-elämän harrastamasta vilungista mitä tulee hintojen nousutehtailuihin.

Lukemattomien muiden arkituotteiden ohella vuodenaikaan  sopiva esimerkki hintakikkailusta olisi nestekaasu ja helppo kohde tutkia, millaiseen onkaloon sitä välittävät kauppiaat siitä saamansa voitot tunkevat ilman, että kukaan asiaan huomiota kiinnittää. Ei edes kuluttajavirasto ole ottanut kantaa saatikka poliisi.

Nimittäin ennen koronapandemiaa ja Ukrainassa Venäjän toimesta käytävää sotaa tavallinen 11 kilon nestekaasupullo maksoi halvimmillaan 17-19 euroa ja korkeintaan 21 euroa, mutta koronaan ja sotaan vedoten hinta hivutettiin hyvin nopeasti reilusti yli kolmenkympin (erään kerran maksoin syrjäseudun kaupassa pullon vaihdosta 38€) eikä se siitään ole juurikaan laskenut vaikka kaiken tiedon valossa kaasusta ei ole minkäänmoista pulaa maailmanmarkkinoilla.

Minkä muun tuotteen hinta on näin rajun pomppauksen tehnyt laskematta sen jälkeen maailmanmarkkinoiden väliaikaisen tuotantonotkahduksen ja muiden hinnannousulle annettujen selitysten jälkeen maltillisemmalle tasolle?

Onhan se aikamoista kikkailua, jos ei peräti varastamista, sekin, että pakkausten sisältöjen painoja muutellaan pienemmiksi, mutta niiden hintoja ei.

Tänään on sadellut niin, etten paljoa telineillä viihtynyt. Kivakujan parioven päälle naulasin kuitenkin kunnon vinolauta-puupalkin ja kiristin metallisen yläkarmin siihen täkkipulteilla kiinni.

25.6.2025 keskiviikko

Kun Aleksis Kivi kuolinhetkensä huokaisuna päästi sanat "minä elän" niin Tuula-Liina tai Bernerin muija (en muista varmaksi kumpi, niin laitan molemmat) sai merkata muistiin Penan viimeisiksi sanoiksi "kiinalaiset tulevat".

Pena ennakoi tulevaa; Temu pitää huolen, kiinalaiset ovat jo kaikkialla.

Onko sillä väliä, ketä ja minkä värisen nahkan omaavia maapallon jokaisella kyljellä ähkii ja voivottelee elämänvastuksiaan reippaasti alkaneen loppumatkamme aikana? 

Nyt väitetään Kiinan ilmastotekojen parantaneen ilman laatua n. 1 %:n verran ja siitäkös riemu jo medioiden välityksellä repesi. Samaan aikaan Kiinan valtion alueesta on pian aurinkokennojen, voimalapatojen ja tuulivoimamyllyjen peitossa puolet ja loppujen neliökilometrien alueilla ollaan menossa yhä syvemmälle maan sisään metalleja kaivelemaan. Kiinan valtion 1,411 miljardia ihmistä taiteilee kapeilla kannaksilla kaiken rakentamisinfran seassa kuin maan vanhalla muurilla turistit.

26.6.2025 torstai

Liiteri jää odottamaan katteita katollensa, lähden tästä Sivullistenkadulle koska huomenna tulee viikonloppuvieraita kaukaa (ei kuitenkaan Arto Paasilinnan koikkalaisia). Amarith on tullut Treelle lastensa kanssa Usasta ja he ajelevat siskonsa ja äitinsä kanssa meille kyläilemään.

27.6.2025 perjantai

Aamupäivä rassattiin G:n Lanceria. Saatiin moottori käyntiin kun puhdistettiin polttoainejärjestelmä, mutta epäilen sen vielä täyttä kuntoa kun käyntiin lähtö takkuilee. Polttoainepumpussa saattaa vika olla. Puolaan vaihdettiin johdot ja pyörijä, virranjakajan kansi ei vielä ehtinyt tähän huoltoon.

Iltapäivä meni ruuan laitossa. (Pesin kädet huolella öljystä ja rasvasta puhtaaksi. Kaivelin kynsien alusetkin.) Vieraat tulivat iltapäivällä ja meni myöhään ennen kuin nukkumaan alettiin. Koko talon sängyt ovat nytten miehitetyt kun Eliaskin tuli Oulusta.

28.6.2025 lauantai

Oli mukava eilinen ilta sillä vieraiden kanssa kerrottavaa puolin ja toisin riitti. Lasten dialogi käytti hyvin G:n kanssa englanniksi. A on jonkin verran unohtanut suomenkielen, mutta siitä se elpyi kun suitamme auottiin.

Utelin Usan oloista, että miten he, kiinalaiskambodjalainen perhe sen poliittisessa myllerrykessä pärjäilee, niin A sanoi, hyvin menee kun ei sotkeudu politiikkaan eikä muutenkaan ääntä pidä. Tekee työnsä ja ahkeroi vaikka ylimääräistä, niin tasaisesti soljuu elon virta. Ovat muuttaneet New Jerseystä tuhannen asukkaan maaseutukylään josta matkaa on 40 minuutin ajomatka työpaikalle kaupunkiin.

Kanadalaisen omistaman vuokratalon pihamailla ja läheisissä metsissä on elämää. Kauriita käy pihan laidalla, maaoravia ja lintuja näkee ja jos kauemmaksi metsään menee, voi siellä tavata karhunkin. Ihan kuin Unimäessä minulla.

Kallista siellä elämä joka tapauksessa on. Palkat ovat hyvät, mutta kaikki maksaa. Vakuutukset, sairausvakuutukset eritoten, on uusittava jatkuvasti ja lasten koulunkäynnin hinta hirvittää. Bensa on Suomeen verrattuna erityisen halpaa.

Tänään käytiin torilla jäätelöllä ja roskaruokaa ahmimassa amerikkalaiseen tapaan Hesessä. TM oli töissä niin siksikin vaikka kävi hän eilen illalla jo vieraita tervehtimässä meillä.

A:n lapset ovat lautapelihirmuja. Pieninkin 7-vuotias tumma nappisilmä Rayn taisi olla porukan nohevin kun syrjäsilmillä pelaamisiaan seurasin. Ja tytär Abby selosti kuin urheilua siirrellessään pelinappuloita alustallaan. 

Lapsista parasta taisi olla kuitenkin mattojen kutomiset yläkerran aulassa Puutarhurin kanssa. Jyske kuului pitkän aikaa kun sukkula syöksi räsynauhaa loimien väleihin...

Ainakin viisi Eliaksen toveria Oulusta kävi excursiolla. Talomme olivat valinneet yhdeksi kohteeksi Knin kaupungin kierrokselleen, että oli hetken aikaa talossa tungosta.

Nyt väsyttää. Päätä on särkenyt ja hartioiden tulistelu ei ota laantuakseen.

30.6.2025 maanantai

Tulin eilen vaikka satoi kaatamalla. Piti laittaa kaminaan ja hellaan tulet oli niin kolakan tuntuista tuvassa. Huomenna ei pitäisi sataa niin pääsen oikomaan vanhoja peltejä liiterin ja kuilun katoille. Pitää kylläkin purkaa tuo aitan sivulla vuosia rohjottanut halkovarastopatti, että peltejä riittää. 

Nuo katteet ovatten ainakin kierrätetty kunnolla. Ensin ne purettiin 1994 uusien tieltä Äidin talosta Siilistä ja sen jälkeen ne ovat ajelehtineet halkopinon päältä toisen päälle täällä ja lopulta suojasin niillä tuon ruman kylkiäisen joka käy nyt tarpeettomaksi kun rakoliiteri valmistuu. Lommoja ja reikiä niissä on lukemattomia ylimääräisiä, mutta ei tippa eikä tuhatkaan rakennuksen sisältöä tapa. Kolokin on vain komiassa kaunistus. Jos katon maalaa joku joskus, niin siinä vaiheessa voisi reikä reiältä käydä pikimassalla ne tuikkaamassa umpeen, mutta kehtaako kukaan sitä tehdä. Kerran olen jossakin paikannut ja siitä tuli mieleen. Eri asia se, että kestääkö pikikään vuodenajan vaihteluja ja lumen hankausta miten. Maali ei ainakaan kauaa pikitäplissä pysy. Kumitiivisteinen ruuvi olisi paras paikka reikään kuin reikään.

Kysyin uusien peltien tarjouksia ja sinne 500-600 euron huitteille halvimmat kakkoslaatuiset menisivät ja hakureissut päälle. Eivätkä ruuvit ja otsapellitkään ilmaiseksi tontille hyppää mistään.

Rakentaminen olisi helppoa jos olisi rahantölömyä taskut turvoksissa ja vasaran käyttövoimana euroenergia.

1.7.2025 tiistai

Iisalmessa asioilla ja "asioilla" aamupäivä. Aamulla varhain mennessä eräällä juuri rehuksi ajellulla peltosängellä käyskenteli kaksi aikuista kurkea kahden tämän kesän poikasensa kanssa sammakoita etsimässä. Harmittaa kun en kääntynyt ottamaan kuvia. Olisin päässyt melkoisen liki kun pellonreunan traktoriuran varressa oli rehupaaleja joiden takana olisi voinut hiipiä kurkien luokse huomaamatta. 

Vänninmäen tienhaaran jälkeen avautuvilla peltoaukeilla liiteli hiiripöllö kuten edelliselläkin kerralla. Sitä jäin toviksi seuraamaan, mutta kuvaamisestahan ei levottomasti kaartelevan ja äkkileuhkaisuja tekevän linnun kyseessä ollen mitään kamerannysälläni tullut. Onkohan sillä pesä poikasineen jossain vanhan ladon uumenissa siinä lähellä?

Iltapäivällä kerkesin purkaa peltejä jonkin verran ja peittää kuilun katon kokonaan. Nyt saunan jälkeen särkee hartioita aivan älyttömästi. Alan epäillä, että voi olla jotain paskempaakin lihassairautta alkamassa... Buranaa otan ja painun petille. 

2.7.2025 keskiviikko

Näin unta, että pommikonelaivue lensi Kajaanin kaupungin ylle ja hätä oli suuri.

Telluksen  pinnalle alati uusiutuvien tyrannioiden aiheuttama verenkarvas taustakohina vaikuttaa elämään kaikkialla. Vähintään uniin ne perkeleet tunkevat! 

Demokratioiden sisältäpäin haurastumisen huomaa lehtiä lukiessa. Painostavan uhkan aistii niin poliitikkojen kuin kommentaattoreiden ja kolumnistien teksteistä kuin lappaisi aamupuuronsa sillinliemen kanssa.

Puolustuksen johtohenkilöiden ja sen pariin tyrkättyjen poliitikkojen, puolustusministeri kärjessä, rauhoittelevat lauseet ovat pahimpaan varautumisen uhkaa tulvillansa. Tuo "rauhoittelu" on oikeastaan pahinta heidän sananvalinnoissaan. 

Ja nyt, kun Naton jäsenmailta edellytetään viiden prosentin osallistumissiivua bruttokansantuotteesta sodan uhka käytännössä realisoitui kerta heitolla. Ei eletä enää rauhan oloissa vaan täysi rähinä voi alkaa millä hetkellä tahansa.

Yhden pienen lyijynpalasen luiskahtaminen pelkkään korvan hipaisuun "kristallisoi" kaiken tämän Moskovan Zaatanan aloittaman kaameuden joka sodan laajenemista Balttiaan ja Pohjoismaihinkin ounastelevalle ihmiselle näkymänä on täysin mahdollinen.

Kunhan on eletty tätä kaiken pirstaksi lyövää aikakautta kymmenen-kaksikymmentä vuotta, pystytetään Pennsylvaniaan 14 heinäkuuta 2024 tärkeän tehtävän eteen itsensä uhranneelle, tekoaikaan 20-vuotiaalle Thomas Michael Crooksille patsas myöhäisenä anteeksipyyntönä sille, että liittovaltion agentit murhasivat hänet vaikka kaikkien aseitten piiput olisi pitänyt suunnata sinne, minne Thomppakin osoitteli.

Jos olisi luoti osautunut kellertävästä otsaluusta sisään, olisi miljoonat muut otsaluut kenties säästyneet ja tärkeämmistä asioista esimerkiksi ilmastonmuutoksen eteen tehtävät välttämättömät toimet olisivat edelleen käynnissä, ja kenties jo edenneen siihen suuntaan, joka olisi välttämättömämpää kuin nyt tapahtuvien "suurilla, loistavillla diileillä" yhden ihmispaskiaisen ja samanlaisia sisällään pitävän taustaköörinsä egojen pönkittäminen siksi, että juuri heidät historia muistaisi.

Muistetaanhan heidät hyvinkin jos muistajia enää tulee olemaan.

Onko kiehtovampaa otusta maapallolla kuin jalattomat, kädettömät, pienipäiset käärmeet? 

Niiden tappavuus tiedetään, mutta niin ihmisenkin. Jälkimmäisen lajin tappavuus verhotaan kauniisiin sanoihin ja peitellään kosmetiikalla, kromilla ja röyhelöpuvuilla, mutta kun hirviö kuorrutuksensa sisältä irti päästetään, jälki on kammottavaa kuin Netanjahun ja Moskovan Zaatanan jäljiltä Gazassa ja Ukrainassa.

Käärmeen ei tappavuuttaan tarvitse peitellä, mutta tahallaan ja suunnitelmallisesti se ei pahaa kenellekään tee.

Parempi olisi, että evoluution kehityksen kärjessä olisivatkin käärmeet eivätkä homosapiensit.