29.12.2025 maanantai
Eilenillalla ruokapöydän istuinpaikkoja miehittivät TM&I, F&E, P&N, G, P&minä.
G:n parturituolin viimeinen asiakas kävi klo 22 ja vasta sitten talo hieman hiljeni. Maanantaina menee uusi alokaskasti prikaatille ja hiusten täytyy olla kynityt.
Yöllä on tullut lunta parikymmentä senttiä. Minäkin jonkun kolallisn kävin tyrkkäämässä, mutta ei kestä selekä vielä. Antaa nuorempien urakoida tai jäädään juhannusta odottelemaan.
Poliittisen ohjauksen valloittamaa ajankuvaa: Hesarin itärajakolumnisti otsikoi kirjoituksensa näin: "Hoitajille potkut, konsulttiyhtiölle kolme miljoonaa euroa".
Nuillakin miljoonilla olisi voitu säästää jopa 120 työpaikkaa kolmestasadasta jotka potkaistiin maantielle. Lakipykäliä ei ole rikottu kun lait on säädetty tällaisen keinottelun sallivaksi.
"Tilanne on järjetön. Hoitajia irtisanotaan, ja rahaa valuu muutosturvan hoitavalle konsulttifirmalle."
Konsulttifirmoja/konsultteja ei voi edes haaskalintuihin verrata; korpit keräävät jätteet ja kuolleet kupuihinsa, mutta konsultit nokkivat ja raatelevat vaikka elävästä materiasta kaiken minkä irti saavat.
30.12.2025 tiistai
Eilisten lumikolallisten tyrkkiminen ei tehnyt leikatulle selälle hyvää. Lievää jomotusta koko pv.
1.1.2026 torstai
Raavaat raukat mönkijöissään ja maastureissaan pääsivät mielipuuhaansa murhaamaan metsän eläimistä yhtä uljainta lajia, sutta.
Ensimmäisenä lupapäivänä kotimaiset roistomme ampuivat 12 hukkaa sadasta!
Luonnosta erkaantuneen Homo Sapiens-lajin suhde juurilleen, siis luontoon, on kauttaaltaan epäonnistuneen hyödyntavoittelun jatkumo eikä sille stoppia enää saada. Ns. keikahduspisteitä on jo ylitetty liian monta.
Petopolitiikka on vain yksi epäonnistunut yritys hallita jotain, josta ei kyetä/haluta ymmärtää kaikkien eläinten kuulumista kokonaisuuteen jota muutenkin pirstotaan ja särjetään niin monella tasolla, että hallitsemisvälineet/keinot on hukattu jo kauan sitten.
Metsien hakkuut ovat riistäytyneet kaikkialla käsistä. Elintärkeät vanhat metsät ovat muisto vain. Nuoret metsät tulevat päätehakkuuikään aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Maanmarto myllätään, kannot ja risutkin rahdataan poltettavaksi tuhkana tuuleen. Tilalle kaivetaan kaukaa muualta kallioperästä raskasprosessoidut keinolannoitteet ja kuvitellaan sen puhdistavan ympäristörikoksesta saadut hyödyt.
Maankamaraa revitään mineraalien vuoksi aina vain enemmän ja enemmän. Pohjoiseen maaosaamme on jo asettunut kammottavan tulevaisuuden odotus.
Lentomatkailu (turismi) on turvonnut jo sellaisiin mittoihin, ettei turistivirtojen aiheuttamia vahinkoja ympäristölle enää kyetä hillitsemään eikä hallitsemaan. Eikä kukaan enää viitsikään. Vastustus on nolla.
Kaikelle elämälle tärkeät merien koralliriutat ovat pian menetetyt.
Keskilämpötilan noustessa ikijäitä ei enää voi sanoa ikijäiksi.
Sademetsät ovat mennyttä tärkeyttä ilmastolle.
Viimeisen vapaan viidakkoheimon päivät ovat pian luetut (siitä surullinen juttu äskettäisessä Hesarissa).
Sotimisten keinovalikoimat käyvät ympäristölle aina vain hirveimmiksi. Suuremmat ja suuremmat öljyroihut ovat vakituisia sotiin osallistuvien maiden ja merien alueilla. Siperia palaa. Mustameri palaa.
Voimattoman voiman uudenvuoden toive: Moskovan ylitäyteen buukattu kaatopaikka-aikapommi räjähtää kasaajiensa syliin, tulvii kaduille, metroon, Kremliin ja Moskovan Zaatanan bunkkeriin.
2.1.2026 perjantai
F&E lähtivät Ouluun aamupäivällä. Aikoivat tehdä alkumatkanmutkan mummilaan. Kireää on pakkanen, mutta aika hyvin niiden täyssähkö Skoda (lainassa) on pelittänyt, mitä nyt piti laturinpoistokkeen kantta lämpöpuhallelle auki.
Yritin osallistua susikeskusteluun kommentillani, mutta ei se HS:n moderaattorien vasemmalle-oikealle-valinnassa pärjännyt. Kommenttini kuului jotensakin näin (en tallentanut):
Totaaliaseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen (1905-1941) yksi kieltäytymisen peruste oli, että "miksi tappaisin ihmistä kun se ei kelpaa edes syötäväksi". Sama pohdinta sopisi susia vihaavillekin kun ei niitäkään pataan panna, eikä edes niiden turkit lämmikkeeksi talvipakkasilla enää kelpaa."
Olen erittäin murheellinen luonnon puolesta, tuhannennen kerran.
Kun pikkurilli on lainvastaisesti pirulle uhrattu, se raatelee koko sivistymään alkaneen raajan ja aukkohakkuut metsäneläinten joukoissa vakiintuvat.
Jos hallitsisin "kiihottamistoimet", panisin susien massateurastuksen laittomuutta ja ääliömäisyyttä toitottaen Suomi-maaprändin uhatuksi kuin mitä taannoiset poliitikkojen naamojenväännöt aiheuttivat Aasian suunnalla.
Sveitsissä tapahtui kamalia, mutta otsikoikoot yleisestä typeryydestä alkaneesta yökerhopalosta jotkut muut. Minä en kärsi nyt ajatella elossaselvinneitä nuoria palovammatuskissaan yhtään kun mielikuvitus loihtii niiden paikalle omia lapsia...
3.1.2026 lauantai
Mieltäni on liikuttanut Heta Tuppuraisen hyvälukuinen, kiinnostavasti kirjoitettu elämäkerta "Isäni Rölli" jonka e-kirjana laitteelleni hankin.
Minun tätini mies on ollut "kirvesmies Tuppurainen Maaningalta" kuten perukirjoista ja sukulaisten testamenteista olen viime aikoina saanut lukea. Röllin, eli Allun isä on ollut hyvänahkainen Martti Tuppurainen, mutta 120 sivua elämäkertaa luettuani ei sukunsa juurista ole vielä kerrottu kuten äidin suvusta on selvinnyt. Sotien jälkeisen ajan kuopiolainen on ollut, että voi samaa sukuhuaroo ollakin. Tilaston mukaan Tuppurais-sukunimisiä ei koko maassa ole nytkään kuin 1050 joten voivat olla vaikka veljeksiä Siiri Mirjamin miehen kanssa kun saman seudun asukkaita ja liki ikätovereita ovat olleet.
Muttaettä ei Allun lapsuus mitään ruusuilla tanssimista ole ollut vaikka varsinainen köyhyys ei ole paikkoja vaatteisiin pakottanutkaan ompelemaan. Viinapiru on kopeloinut pahansisuista äiti Ainoa rosoisin kourin ja hän sitten humalassa ympäristöään. Isä Martti ei rähinäviinaa ole juonut, mutta ei ongelmitta ryypiskely hänelläkään ole sujunut. Äidin puolen sukusaaga kertoo muitakin ikäviä asioita tapahtuneen, että ihan pahalta niistä lukeminen tuntuu.
Alterego Rölli on saanut olla eräänä purkautumistienä Allun elämässä. Kaikesta päätellen hienosti hän on tytärtään Hetaa karikoissaankin elämää päin ohjaillut. Ja ehkä loppu hyvin kaikki hyvin kunhan kirjan päätellyksi saan. Tai ainakin niin hyvin kuin mahdollista.
"Trump on sotakiimassa" otsikoi HS kun usan erikoisjoukot pätpättivät helikoptereillaan pommittamaan Caracasia ja sieppasivat Venezuelan diktaattorin vaimoineen kyytiinsä kiidättäen pariskon lentotukialukselle.
Ehkä pariskunta on jo jossain pidätyskeskuksessa odottamassa jatkoa elämänsaagalleen. Voi olla, että heidänkin kohtalonsa olisi ollut romanian diktaattoripariskunnan kaltainen.
Lainvastaisesti, kuin Suomessa pienet vihreät miehet susijahtiin, kävivät amerikkalaiset ihmismetsästäjät kuitenkin.
Paskapuhetta ja silmänlumetta se, että huumeet olisivat tämän imperialistisen hyökkäyksen syy. Öljy ja elintilapuskuriajatukset ne ovat niitä, jotka tätäkin sodanalkua voitelevat.
Samankaltaiset primitiiviset mielenvoimat primusmotoreina kaikissa väkivaltaisissa atakeissa. Susien teurastamisissakin.
4.1.2026 sunnuntai
Vossikkakuski Ville Lappalainen, kuva Jaakko Julkunen 1980-luku (Museovirasto)Mustavalkea olo. Klo on viisi aamulla ja olen jo kahvit hörpännyt.
Näin unta Röllin perheestä ja kaikenmaailman tuppuraisista.
Tätituppurainenkin äitini näköisenä vilahteli norttisätkä suussaan. Mustavalkean unen areena oli joko Tampereella tai Kuopiossa tai niiden lomittumisissa samaksi vanhojen puutalojen ja kapeiden kujien infraksi, ja oli siellä ainakin yksi hevonen. Ehkä se 70-80-lukujen Poju-heppa toriparkissa jota "Vossikka Ville" ohjasti. Villen mustahiuksinen, hieman kuivakkapuheinen, laihanluinen tytär, jonka kanssa joskus humpalsin Ruplalla ja Iso Valkeisella, istui Kauppahallin vieressä puupenkillä lehmuksen alla ja vilkutti. Oli kesä.
Selkä ärtyy helposti yhä edelleen. Eilen järjestelin yläkerran alkovin kun se on ollut viime vuosina tavaroiden jättöpaikkana vaan. Nyt alkoviin voisi vaikka vieraita majoittaa jos tarvetta tulee. Kirjalaatikotkin sain joten kuten järjestettyä niin, että ei niistä haittaa pitäisi olla. FE:n akuankka-kansiotkin vievät aika paljon tilaa vaikka laatikoissa ovatkin.
Puutarhuri paukutti viime päivinä kesken olleen maton (tilaus) kangaspuillaan ja purki sitten ne kasaan, että G saa tuunattua parturihommallensa isommat tilat yläaulaan parvekkeelle antavien, isojen ikkunoiden ääreen. Parturointi on tähän mennessä tapahtunut pienissä pesuhuone-vessatiloissa taustalla. Nyt porukkaa liikkuu siihen malliin, että on se hyvä saada odotustilakin istuimineen sun muine juttuineen kunnolliseksi.
Tulipahan mieleen, että AlluRöllin äiti on ollut parturikampaaja, ja että minun ukki, Adam on sitä tointa myös harrastanut aikoinaan kirvesmiehen ammattinsa ohessa.
Sen aikaisia "lippuukoneita" oli muutenkin siellä sun täällä kyläläisten pirteissä. Letus Einari klipsutteli meidän päihin monet kesätukat jos ei äiti kotona milloin joutanut tai jaksanut. Vieläkin muistan lippuukoneitten kliksutuksen ja miltä kylmä metalli päälaella tuntui. Ja kun korvannipukka tai niskanahka joskus jäi terien väliin...(K)lippuukone nimitys tuli ehkä juuri sen äänestä: "Klips, klips, klips, klips..."
Onnistuin tällä kommentilla Hesarissa päivittyvään susien teurastuskeskusteluun:
Susijahti
Sinä juokset, sinä verta tiput,
sillä maailma on muuttumaton.
sinut saartavat nuo punaiset liput,
lumihangella loppusi on.
Varmistimen, voit kuulla sen vedon,
joku ampuu varjosta tuon kuusikon.
Nään lumella kierivän verisen pedon,
se maalitauluksi muuttunut on.
On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.
Nuo metsästäjät ampuvat takaa,
ne reilun pelin unohtavat.
Ne meidät tappavat, käsi on vakaa,
ne vapautemme lipuin rajaavat.
Miksi rikkoa emme voi perinteitä,
emme sääntöjä kumota saa?
Jo susiemomme neuvoivat meitä:
me emme saa mennä lippujen taa.
On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.
Meit aina joku johtaja johti,
vaan olen nopea, miksen karata saa.
Vaan kuljen suoraan kuolemaa kohti,
kohti piippua kuolettavaa.
Me sudet toimimme juuri kuin lampaat,
mikä on meidän tulevaisuus.
Näin ampujan välkkyvät hampaat,
hän nosti pyssyn ja riemusta huus:
On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.
Vanhat perinteet hylkään ja kaavat,
sillä rakastan niin elämää.
Nuo saalistajat katsoa saavat,
kun mulle vapaus jo häämöttää.
Minä susikin voin vapautua, kun
juoksen lippu siimojen taa,
vielä eilen ne ampuivat mua, tänään
saalista eivät he saa.
On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.Vysotski/Mika ja Turkka Mali
https://www.youtube.com/watch?v=OhGDZ79jXxk
