tiistai 20. tammikuuta 2026

Zaatana tulee, oletko valmis?


11.1.2026 sunnuntai

Yllä olevat kuvat kertovat, kuinka alempi, kullitettuun pronssiin muotoiltu äidinpoikasotilas aiheuttaa ylemmälle, vaaleaan puetulle äitihahmolle suurta surua aina vaan.

Sotaan joutumisen pelko on mielentäyttävä. 

En itse rintamalle joutuisi, mutta siviilinä tapettavien listalle valmiiksi jo merkattuna omaisineni ja kaikkineni. Idän Zaatanan suursaapas kun kerran yllemme astuu, liiskaannumme jokainen erottelematta lannoitteeksi isän- ja äidinmaamme kiveliöille kunnaille.

Pasifistinen mielenkoodistoni ei ole syntyperäinen. Myöhäsyntyinen vain, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut kun takkinsa piti kääntää viimeistään vuonna 2022 helemikuussa.

Nyt murhahimoni vain kasvaa. Sen kohteet ovat hyvin suppea otos lajimme raaimmista edustajista. 

Scifiä: Jos viimeistään nyt syntyisi kerralla kaikkien maailman rauhaa haluavien miljardien päihin pandemian tavoin yhtäaikaisesti murhaava yhteistuuma, joka käskisi panna parikymmentä diktaattoria multiin niin säästyiskö maailma seuraavalta suursodalta? 

Ja mihin se säästyisi?

Alkaisiko tosissaan töiden teot ilmastonmuutoksen torjunnassa joka oikeasti on se kavalin ja tappavin, kaikentuhoon kykenevä, lajimme itsensä rakentama, mykkä ja sokea, ääntä pitämätön diktaattori?

Pakkasta vain -15. Kaukavedessä kuudesta kahdeksaan. 

Golden Globe-palkintogaalassa puvut, perseet ja tissit pääosissa. Kaikki esiintyjät (uroksetkin) ovat niin helvetin kauniiksi pakkeloitu, vahattu, kiillotettu ja garderoopattu viimeisen päälle silmiä häikäiseviin asuihin (tai paljon paljastaen), että oikeastaan nuo kaikki järestään ovat valtavan rumia ihmisotuksia.

Kirjoittamisen haluni ovat melko lailla nollassa. 

Mitä sitä tällaista avaruudenpalloa ihmiskeksinnöllä, kirjoitetuilla tai sanotuilla sanoilla, pommittamaan? Tätä törkyähän vyöryy jarruja vailla olevana kirjain/puhemattona kaiken ylitse 24/7. Kuvituksetkin käyvät yhä räikeämmiksi ja toivoisi jo niitä tuottavan välineistön kertakaikkista tuhoa, että mustavalkeaakin seasta erottaisi.

16.1.2026 lauantai

Hesarin yli 10 vuotta vanhassa uutiskuvassa uhanalaisten lajien joukossa on myös susi, mutta ei lehti muista edes omia "luonnossa" dallaillujaan joten se on päättänyt olla ottamatta reilusti kantaa tämänkään päivän susien murhaamiselle, joka on ollut aivan hirvittävä vääryys puolustautumaan kykenemättömälle lajille.

Susiin kohdistunut Teurastustalvisotamme vertautuu Israelin ja Venäjän etnisiin murhaamisiin Gazassa ja Ukrainassa. "Susioperaatio" käynnistettiin vaikka laitkin sen tiimoilta jäivät viimeistä sinettiä vaille leimaamatta.

Ja kuka uskoo, että asiassa palataan terveempään käytäntöön koskaan kun susiverisammion kansi on avattu?

Entä kun yhteiskunnalliset olot tästään eriarvoistuvat ja annetaan itsellemme lupa toistemme jahtaamiseen mihinkään rikoksiin syyllistymättömien susien lailla? 

Noiden samojen kiväärien piiput kääntyvät metsäautoteillä tapahtuvien eläinten jahtausoperaatioiden jälkeen aina vain helpommin mitä tahansa liikkuvaa maalia kohti. Kuultu sellaisia ääntelyjä odininsotureiden suunnista jo, että mielellään erivärisen ihon omaavia päin.

Katsokaa USA:n Suurmöliskön ja kätyreidensä johtamaa, entistä demokratiaa jossa jo kauan sitten maahan muuttaneita on alettu jahtaamaan ja poistamaan juurtumissijoiltaan. Ei se ilman voimainsa tunnossa uhoavaa massaa tapahdu. Minnesotassa on jo täysi rähinä päällä.

18.1.2026 sunnuntai

Rahantekijät, sen kanssa naimisiin kytkeytyneet ovat mielensä biodiversiteetiltä köyhiä kuin porojen paljaaksi kaluamat tunturienkupeet. Ajatustensa arot ovat kuivia kuin arabien hiekkaerämaat ja puheensa tunnottoman väkeviä kuin kaktusmehuun tislattu teguila. Niiden mielikuvitus on laatikkomaisia neliöitä ja suorakaiteita joiden kylkiin on painettuina dollarinkuvia ja kansiin pörssikurssien käyriä. Ehkä joukossa vilahtaa jokunen luksusjahdin kuva ja kännykästä juuri näytetty, leuastaan revennyt nelikiloinen valtamerikala jonka tuskissaan tempoileva, kärsivä hahmo pian videoinnin päätteeksi takaisin aaltoihin kitumaan loiskautetaan.

Siksi oli pienen toivon pilkahduksen herättävää lukea lehdestä, kuinka erään pörssisuvun perijä lahjoittaa rahoistaan suuren osan (450 000€) pois ja sanoo: "En ole ansainnut tulojani" 

Ingressissä tarkennetaan, kuinka Emilia Takanen (ko. perijä) sanoo pitävänsä vääränä sitä, että hän saa kerätä mittavan hyödyn muiden ihmisten työstä(?).

Monia varmaan karsastuttaa se, että nuo sadattuhannet eurot menevät puoluepolitiikan tukemiseen, ja vieläpä että vasemmistoliitolle.

Kahtia omatkin mielikuvani tässä asiassa jakaantuvat.

Olisihan Emilia voinut silitellä maailmantuuliin tuon rahan muutenkin. Kuusikymmentä (60) nykypolitiikan köyhdyttämää perhettä olisi hän voinut auttaa ainakin yhdellä arkikuukaudella huomista päin jos kullekin olisi 7,5 tuhannen verottomana lahjana sen antanut. (Tänne kans sillä en edes sairastelumaksujani ole saanut maksettua!)

Ehkä hän mitään kenellekään sanomatta niin tekeekin tuon politiikan tukemiseen jakamansa rahan lisäksi?

Mutta mistä näitä köyhiä lahjoitukselleen äkkiä ja odottamatta anteliaan polvien notkahduksen kokeva rikas juuri sillä oivalluksensa hetkellä löytäisi?

Hurstin ruokajonoistako?

Joku helläsydäminen rikas yritti joulun alla jakaa seteleitä Orivedellä Kitumarketin tuulikaapissa lähinnä eläkeläisasiakkaille, mutta kovasydäminen, rikkauksilla leimattu kauppias kävi passittamassa almujenjakajan matkoihinsa. 

Hellämielisyyspuuskan saanut rikas taisi haastattelussa sanoa, että se oli viimeinen kerta kun moista hyväntekeväisyyttä yrittää.

Olisi kysynyt edustaja Juho Eerolalta, että kannattaisiko Tuomiokirkon rappusilla kerjäävien kasvoja sivellä mieluummin satasen seteleillä kuin räkäisellä klimpillä.

20.1.2026 tiistai

Nuoleskelut on nuoltu. Kieli karheana valmistautuu Eurooppa seuraavaan siirtoon. Pelinappula on jäästä muovailtu Grönlanti.

Maailmankatolla tapahtuu nyt niin kammottavia asioita, etten luota huomiseen enään yhtään.

Grönlantilaisena olisin vieläkin pessimistisempi vaikka Moskovan Zaatanan naapurina ei ole yhtään sen turvallisempaa aamuunsa nousta.

Uuskoloanilismin ja suurvaltojen imperialististen etupiirijakojen uhan alla lienee paikallaan uusintalukea Sven Linqvistin Tappakaa ne saatanat teos, että mieliala siirtyisi kokonaan toivottomuuden tilaan ja olisi helpompi tässä verenmakuisessa uutisvirrassa uiskentelu.

USA:n Suur Möliskö on tvittuillut (äxäillyt), ettei hän enään rauhaa ajattele. Elikä se Perkele on luopunut jo idioottimaisesta Nobelunelmastaankin. 

Tuo kurja ihmiskuvatus on päättänyt ryhtyä suureksi sotapäälliköksi joka pommittaa tämän planeetan paskaksi kun kerta Norja (Norja ei sitä jaa vaan erillinen Nobelkomitea) ei mitallia ja kunniakirjaa jo tähänastisista "rauhantöistä" hänelle antanut.

Tuskaillen: Miksi se pennsylvanialainen poikanen kiväärinsä kanssa ei 13.7.2024 onnistunut!

Miten pitkään kuolleen Suur Möliskön "marttyyrius" olisi kestänyt? Vai olisiko tilalle pongahtanut heti välittömästi joku vielä hurjempi, järjeltään kirkkaampi tyranni joka olisi vienyt maataan ja maailmaa nopeampaakin tahtia perikatoon?

Ristikää kätenne ja valmistautukaa veisaamaan jumala onpi linnamme. Ehkä siinä "linnassa" ovat jo konekiväärit asemissa ja drooniverkot kaiken ylle viritettyinä sillä niin monet biljoonat eurot ja dollarit ovat jo Zaatanan saapumista odotellessa jonnekin kerätyt.

lauantai 10. tammikuuta 2026

Moskovan Zaatanan pommimuraalit Kiovan kerrostalojen seinillä

6.1.2026 tiistai

Pahenemaan päin tämäkin vaiva: Korvien välinen tila on yhtä äänien kakofoniaa. Vasemmalla sekalaisempaa, oikealla matalaa tuubaa. Vasemmalla kyljellä maatessa äänet ovat kuin junaraiteilla; hitsaussaumojen kohdalla kuuluu sydämenlyönnin tahtiin ryystävä dyyb dyyb dyyb dyyb.

Vituttaa se välillä. Jotkut masentuvat korviensoinneista, pitäisikö minunkin?

Masentumisiensa julkisista lävitsekäymisistä hyötyvät vain julkkikset. Joka päivä joku aviisi kertoo jonkun seurapiirimopon käynnistysvaikeuksista ja tulppien kärkivälien nokeentumisista, vaikka vain klikkauksien määriin niillä vaikutuksensa lie.

Kovasti kulahtanut on jo fraasi "haluan kertoa kokemukseni, että joku toinen niistä oppisi".

Ei kertomiset muuten olisi turhia vertaistukiyrityksiä, mutta kun sitä tavaraa riittää näytön täydeltä vuorokaudet ympäri niin inflaatio syö tarkoituksen.

Luin loppuun Heta Tuppuraisen Isäni Rölli-elämäkerran. Kirjan konsepti toimii vaikka vierastuttikin näytelmälliset "plari"-rivit.

Alluröllin isän, Martin historiasta olisin halunnut tietää enämpi. Äiti Ainosta pääsee enämpi jyvälle. Lisäksi Ainon äidistä, "Mammasta", Vehmersalmen Myrttilaakson legendasta, voi lukea muualta lisää ken haluaa. Martin suvusta ei vihjettäkään.

Martti Tuppuraista ei löytynyt Kansallisarkiston "Sotapolultakaan" vaikka ikänsä puolesta taistoihin tiensä on varmaan vienytkin.

Tilasin Treen keskusarkistosta tätini Mirjam Tuppuraisesta mahdollisesti löytyvät viranomaistiedot aviopuolison ja lasten tiedoista hautapaikan sijaintiin. Rahastavat niilläkin. Tilaus taisi hinnaltaan olla 115€ per 1,5 h, siitä ylimenevät ajat laskutetaan arkiston kaivelussa kuluvien minuuttien mukaan.

Amerikkalaispohjaiseen sukututkimusmafiaan My Heritageen jos erehtyy jäseneksi liittymään niin sittä se vasta rahanjakaminen itsestä pois päin alkaisikin!

7.1.2026 keskiviikko

Tallustelin parinkymmenen pakkasasteen lumennarinassa Kaukaveteen jo kuudeksi aamulla. Kolme vartttia vesijuoksin ja vähän uiskentelin. Kun parin tunnin kuluttua tallustelin takaisin, olo oli kuin olisin umpihangessa uppuroinut, mutta selkään ei koske, nilkkoihin vain.

Siivosin kirjoituskammioni ja ripustin pari tunturi- ja petäjikköaiheista taulua seinille. Meinasin siirtää pöytäni tausseinältä Ulla Laitisen grafiikkavedoksen "Peru, Machu Pichu" (1983) toisaalle, mutta kun katselin sitä vähän aikaa, toi se mieleeni vaikka mitä, niin antaapi sen nyt olla hamaan määrättömyyteen tossa noin.

Mitähän Ullalle kuulunee? 

S&S tykkäsivät olla hänellä kylässä kun saivat sotkea mielinmäärin väreillä Kuopion Männistön puutalokorttelissa olevan ateljeensa lattialla (Lönnrotinkadulla tai Kalevankadulla). Tytöt olivat sitten vaikka minkä värisiä, kun kävin kotio hakemassa.

UL taiteili Kuuslahden uuden koulun päätyyn hienon muraalin, mutta sekin rakennus on pitänyt panna taideteoksineen jo matalaksi kun home sen kuulemma valtasi. Samantyylisen rakensivat sitten seuraavankin, mutta jospa olisivat oppineet betonin kuivauksen hoppuilemattomuudesta jotain.

Näitäkin mieleenjohtumien polkuja jos alkaisin seurailemaan, menisi monet tunnit eilisteni kirjoittamiseen jotka ennemmin tai myöhemmin päätyisivät muistojenpuutarhojen perillä odottaviin romahduksiin ja katastrofiryteikköihin.

8.1.2026 torstai 

Moskova räjäyttelee pommein muraalikuvioita Ukrainan siviiliväestön asujaimistoihin samaan aikaan kun eurooppalainen eliitti (sekä kyrvätön YK) kokoontuu päivittäin jahkailemaan, koska aletaan antaa takaisin samalla mitalla. Vai eikö aleta milloinkaan.

Globaalia kaaosta kun yrittää koota jonkinlaiseen ymmärrettävään järjestykseen, niin jo pelkästään suomenkielellä tuotetun uutisvirran seuraaminen aiheuttaa mielentuskaa. Jos tähän vielä yrittäisi lukea englanninkielisten (tai minkä kielisten tahansa) viestimien tyrskyt ja biljoonien sometuotosten ölähdykset, olisi valmis vietäväksi pakkohoitoon. Tai polettavaksi Siperian öljyiseen suohon.

Jo nettihesarin pahimmat otsikot huokuvat sellaista uhkaa ihmistoimien järjettönmyyksistä, että kaikesta tolkun ottamiseen menee artikkeleita lukiessa monet tunnit. Ja kun uutisvirta ei pysähdy enää koskaan, että jäisi odottelemaan vain seuraavan aamun painomusterokotusta.

Muttaettä sattuisi jotain huvittavaakin lehdessä olemaan, niin voin palata Helsinkiin suunnitellun keskustatunnelin 18 vuoden takaisiin stoppaamistunnelmiin tuoreesta Hesarista näin lukien: "Onko kokoomuksen lempilapsi, keskustatunneli nousemassa taas tuhkasta?"  

Olen piirtänyt 14.5.2008 tunnelintorppajaisten aikoihin kotikutoisen stripin.

Ajanhermolla politiikka siis rullaa: Keskustapuoluekin on nousemassa jälleen politiikan valtavirtaan ja tunnelihankkeita synnytetään aina vain uusia, Suomenlahden alitse Viroonkin. Oliko jokunen viikko sitten eräillä pöljäpäillä haaveilut tunneloida reitti Vaasan seudulta Uumajan rannikollekin?

Seuraavaksi semmoisen kautta pois Suomesta voisivat tunkea persupuolueen karvoineennahkoineen. Ja pelti kiinni perässä.

Sitten ovat nämä miljoonia maksavat (jo aikeet) tunninjuna-hankkeetkin suunnittelukakkujen kermassa kirsikkana samaan aikaan kun vanhuksia ja vammaisia häädetään kotiseuduiltaan yhä kauemmas hoitoon kun ei kotipaikkakunnilta muka petipaikkoja löydy.

Jälleen kerran yksi suomalaisperustainen römelikkö otti asiakseen soittaa ja haukkua siellä täällä kirjoittamani mielipiteet meneillään olevan susien teurastuksen liikekannallepanon vastustajana. 

Koetin jotain järkevää rähjäämisen lomaan tarjota, mutta eihän siitä mitään tullut. Tosahdin viimein, että vejä vaekka suen vittu piähäsi, mutta mullen elä murhanhimojasi esittele ja napsautin yhteyden kiinni. Klo oli 01.33.

Kun lopulta sain uudestaan unen päästä kiinni, samoja susia vihaavia röllyköitä ilmestyi painajaiseen uhkailemaan surmankiihko silmissänsä.

9.1.2026 perjantai

Kävin tänäkin aamuna Kaukavedessä. Uskalsin kokeilla sukeltamistakin ja yksi kerta sujahti melkein altaan päästä päähän.

Aamulla kolmenkymmenen asteen pakkasessa kiristeli nurkkipäissä pakkasukko hampaitaan. Savukoskella ylite 40 astetta, varmaan jotkut mittarit viidessäkympissä. Alakittilässä oli muuntaja poksahtanut ja koko kylä muutamaksi tunniksi sähköä vailla. Iso olisi siellä pakastin eikä kantta tarvitsisi.

Hankin kortinlukijan jossa oli vielä vanhemman malliselle muistikortille sija. Sain puretuksi Karjalapyöräilyni (2014) Suomen puoleiset valokuvat koneeni kiintolevylle ja ulkoiseen muistiin. Niitä oli 560 kappaletta. 

Miksikähän ne jäivät aikanaan siirtämättä? 

Ai niin, meni lukulaite särki. 

Stoppasi muutenkin sen polkupyöräretken muistelut kesken alkuperäiseen blogiini (Kouvolan seudulle) kun tuli niin paljon muuta tekemistä.

Kuvia oli mukava nyt katsella ja muistella. Viimeisimmät varsinkin ovat paljon kertovia (itselleni). Yksikin foto muistuttaa, kuinka pystytin Sammatissa teltan Elias Lönnrotin synnyinmökin, Paikkarintorpan pihamaalle ja luotin siihen, että kauemmaksi kallion päälle sijoitettu pronssinen Elias vartioi untani kun aloin olla jo likellä pitkähkön pyöräretkeni päätöstä joka tapahtui parin päivän päästä Raaseporissa.

En vaihtaisi senkään retken kokemuksia mihinkään toiseen.

sunnuntai 4. tammikuuta 2026

Miehet huutavat, pedot juoksevat, lumi verenpunaiseksi värjäytyy

29.12.2025 maanantai

Eilenillalla ruokapöydän istuinpaikkoja miehittivät TM&I, F&E, P&N, G, P&minä.

G:n parturituolin viimeinen asiakas kävi klo 22 ja vasta sitten talo hieman hiljeni. Viikon päästä menee uusi alokaskasti prikaatille ja hiusten täytyy olla kynityt.

Yöllä on tullut lunta parikymmentä senttiä. Minäkin jonkun kolallisn kävin tyrkkäämässä, mutta ei kestä selekä vielä. Antaa nuorempien urakoida tai jäädään juhannusta odottelemaan.

Poliittisen ohjauksen valloittamaa ajankuvaa: Hesarin itärajakolumnisti otsikoi kirjoituksensa näin: "Hoitajille potkut, konsulttiyhtiölle kolme miljoonaa euroa"

Nuillakin miljoonilla olisi voitu säästää jopa 120 työpaikkaa kolmestasadasta jotka potkaistiin maantielle. Lakipykäliä ei ole rikottu kun lait on säädetty tällaisen keinottelun sallivaksi.

"Tilanne on järjetön. Hoitajia irtisanotaan, ja rahaa valuu muutosturvan hoitavalle konsulttifirmalle."

Konsulttifirmoja/konsultteja ei voi edes haaskalintuihin verrata; korpit keräävät jätteet ja kuolleet kupuihinsa, mutta konsultit nokkivat ja raatelevat vaikka elävästä materiasta kaiken minkä irti saavat.

30.12.2025 tiistai

Eilisten lumikolallisten tyrkkiminen ei tehnyt leikatulle selälle hyvää. Lievää jomotusta koko pv.

1.1.2026 torstai

Raavaat raukat mönkijöissään ja maastureissaan pääsivät mielipuuhaansa murhaamaan metsän eläimistä yhtä uljainta lajia, sutta.

Ensimmäisenä lupapäivänä kotimaiset roistomme ampuivat 12 hukkaa sadasta!

Luonnosta erkaantuneen Homo Sapiens-lajin suhde juurilleen, siis luontoon, on kauttaaltaan epäonnistuneen hyödyntavoittelun jatkumo eikä sille stoppia enää saada. Ns. keikahduspisteitä on jo ylitetty liian monta.

Petopolitiikka on vain yksi epäonnistunut yritys hallita jotain, josta ei kyetä/haluta ymmärtää kaikkien eläinten kuulumista kokonaisuuteen jota muutenkin pirstotaan ja särjetään niin monella tasolla, että hallitsemisvälineet/keinot on hukattu jo kauan sitten.

Metsien hakkuut ovat riistäytyneet kaikkialla käsistä. Elintärkeät vanhat metsät ovat muisto vain. Nuoret metsät tulevat päätehakkuuikään aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Maanmarto myllätään, kannot ja risutkin rahdataan poltettavaksi tuhkana tuuleen. Tilalle kaivetaan kaukaa muualta kallioperästä raskasprosessoidut keinolannoitteet ja kuvitellaan sen puhdistavan ympäristörikoksesta saadut hyödyt.

Maankamaraa revitään mineraalien vuoksi aina vain enemmän ja enemmän. Pohjoiseen maaosaamme on jo asettunut kammottavan tulevaisuuden odotus.

Lentomatkailu (turismi) on turvonnut jo sellaisiin mittoihin, ettei turistivirtojen aiheuttamia vahinkoja ympäristölle enää kyetä hillitsemään eikä hallitsemaan. Eikä kukaan enää viitsikään. Vastustus on nolla.

Kaikelle elämälle tärkeät merien koralliriutat ovat pian menetetyt.

Keskilämpötilan noustessa ikijäitä ei enää voi sanoa ikijäiksi.

Sademetsät ovat mennyttä tärkeyttä ilmastolle.

Viimeisen vapaan viidakkoheimon päivät ovat pian luetut (siitä surullinen juttu äskettäisessä Hesarissa).

Sotimisten keinovalikoimat käyvät ympäristölle aina vain hirveimmiksi. Suuremmat ja suuremmat öljyroihut ovat vakituisia sotiin osallistuvien maiden ja merien alueilla. Siperia palaa. Mustameri palaa. 

Voimattoman voiman uudenvuoden toive: Moskovan ylitäyteen buukattu kaatopaikka-aikapommi räjähtää kasaajiensa syliin, tulvii kaduille, metroon, Kremliin ja Moskovan Zaatanan bunkkeriin.

2.1.2026 perjantai

F&E lähtivät Ouluun aamupäivällä. Aikoivat tehdä alkumatkanmutkan mummilaan. Kireää on pakkanen, mutta aika hyvin niiden täyssähkö Skoda (lainassa) on pelittänyt, mitä nyt piti laturinpoistokkeen kantta lämpöpuhallelle auki.

Yritin osallistua susikeskusteluun kommentillani, mutta ei se HS:n moderaattorien vasemmalle-oikealle-valinnassa pärjännyt. Kommenttini kuului jotensakin näin (en tallentanut):

Totaaliaseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen (1905-1941) yksi kieltäytymisen peruste oli, että "miksi tappaisin ihmistä kun  se ei kelpaa edes syötäväksi". Sama pohdinta sopisi susia vihaavillekin kun ei niitäkään pataan panna, eikä edes niiden turkit lämmikkeeksi talvipakkasilla enää kelpaa."

Olen erittäin murheellinen luonnon puolesta, tuhannennen kerran.

Kun pikkurilli on lainvastaisesti pirulle uhrattu, se raatelee koko sivistymään alkaneen raajan ja aukkohakkuut metsäneläinten joukoissa vakiintuvat.

Jos hallitsisin "kiihottamistoimet", panisin susien massateurastuksen laittomuutta ja ääliömäisyyttä toitottaen Suomi-maaprändin uhatuksi kuin mitä taannoiset poliitikkojen naamojenväännöt aiheuttivat Aasian suunnalla.

Sveitsissä tapahtui kamalia, mutta otsikoikoot yleisestä typeryydestä alkaneesta yökerhopalosta jotkut muut. Minä en kärsi nyt ajatella elossaselvinneitä nuoria palovammatuskissaan yhtään kun mielikuvitus loihtii niiden paikalle omia lapsia...

3.1.2026 lauantai

Mieltäni on liikuttanut Heta Tuppuraisen hyvälukuinen, kiinnostavasti kirjoitettu elämäkerta "Isäni Rölli" jonka e-kirjana laitteelleni hankin.

Minun tätini mies on ollut "kirvesmies Tuppurainen Maaningalta" kuten perukirjoista ja sukulaisten testamenteista olen viime aikoina saanut lukea. Röllin, eli Allun isä on ollut hyvänahkainen Martti Tuppurainen, mutta 120 sivua elämäkertaa luettuani ei sukunsa juurista ole vielä kerrottu kuten äidin suvusta on selvinnyt. Sotien jälkeisen ajan kuopiolainen on ollut, että voi samaa sukuhuaroo ollakin. Tilaston mukaan Tuppurais-sukunimisiä ei koko maassa ole nytkään kuin 1050 joten voivat olla vaikka veljeksiä Siiri Mirjamin miehen kanssa kun saman seudun asukkaita ja liki ikätovereita ovat olleet.

Muttaettä ei Allun lapsuus mitään ruusuilla tanssimista ole ollut vaikka varsinainen köyhyys ei ole paikkoja vaatteisiin pakottanutkaan ompelemaan. Viinapiru on kopeloinut pahansisuista äiti Ainoa rosoisin kourin ja hän sitten humalassa ympäristöään. Isä Martti ei rähinäviinaa ole juonut, mutta ei ongelmitta ryypiskely hänelläkään ole sujunut. Äidin puolen sukusaaga kertoo muitakin ikäviä asioita tapahtuneen, että ihan pahalta niistä lukeminen tuntuu.

Alterego Rölli on saanut olla eräänä purkautumistienä Allun elämässä. Kaikesta päätellen hienosti hän on tytärtään Hetaa karikoissaankin elämää päin ohjaillut. Ja ehkä loppu hyvin kaikki hyvin kunhan kirjan päätellyksi saan. Tai ainakin niin hyvin kuin mahdollista.

"Trump on sotakiimassa" otsikoi HS kun usan erikoisjoukot pätpättivät helikoptereillaan pommittamaan Caracasia ja sieppasivat Venezuelan diktaattorin vaimoineen kyytiinsä kiidättäen pariskon lentotukialukselle.

Ehkä pariskunta on jo jossain pidätyskeskuksessa odottamassa jatkoa elämänsaagalleen. Voi olla, että heidänkin kohtalonsa olisi ollut romanian diktaattoripariskunnan kaltainen.

Lainvastaisesti, kuin Suomessa pienet vihreät miehet susijahtiin, kävivät amerikkalaiset ihmismetsästäjät kuitenkin. 

Paskapuhetta ja silmänlumetta se, että huumeet olisivat tämän imperialistisen hyökkäyksen syy. Öljy ja elintilapuskuriajatukset ne ovat niitä, jotka tätäkin sodanalkua voitelevat.

Samankaltaiset primitiiviset mielenvoimat primusmotoreina kaikissa väkivaltaisissa atakeissa. Susien teurastamisissakin.

4.1.2026 sunnuntai

Vossikkakuski Ville Lappalainen, kuva Jaakko Julkunen 1980-luku (Museovirasto) 

Mustavalkea olo. Klo on viisi aamulla ja olen jo kahvit hörpännyt. 

Näin unta Röllin perheestä ja kaikenmaailman tuppuraisista. 

Tätituppurainenkin äitini näköisenä vilahteli norttisätkä suussaan. Mustavalkean unen areena oli joko Tampereella tai Kuopiossa tai niiden lomittumisissa samaksi vanhojen puutalojen ja kapeiden kujien infraksi, ja oli siellä ainakin yksi hevonen. Ehkä se 70-80-lukujen Poju-heppa toriparkissa jota "Vossikka Ville" ohjasti. Villen mustahiuksinen, hieman kuivakkapuheinen, laihanluinen tytär, jonka kanssa joskus humpalsin Ruplalla ja Iso Valkeisella, istui Kauppahallin vieressä puupenkillä lehmuksen alla ja vilkutti. Oli kesä.

Selkä ärtyy helposti yhä edelleen. Eilen järjestelin yläkerran alkovin kun se on ollut viime vuosina tavaroiden jättöpaikkana vaan. Nyt alkoviin voisi vaikka vieraita majoittaa jos tarvetta tulee. Kirjalaatikotkin sain joten kuten järjestettyä niin, että ei niistä haittaa pitäisi olla. FE:n akuankka-kansiotkin vievät aika paljon tilaa vaikka laatikoissa ovatkin. 

Puutarhuri paukutti viime päivinä kesken olleen maton (tilaus) kangaspuillaan ja purki sitten ne kasaan, että G saa tuunattua parturihommallensa isommat tilat yläaulaan parvekkeelle antavien, isojen ikkunoiden ääreen. Parturointi on tähän mennessä tapahtunut pienissä pesuhuone-vessatiloissa taustalla. Nyt porukkaa liikkuu siihen malliin, että on se hyvä saada odotustilakin istuimineen sun muine juttuineen kunnolliseksi. 

Tulipahan mieleen, että AlluRöllin äiti on ollut parturikampaaja, ja että minun ukki, Adam on sitä tointa myös harrastanut aikoinaan kirvesmiehen ammattinsa ohessa.

Sen aikaisia "lippuukoneita" oli muutenkin siellä sun täällä kyläläisten pirteissä. Letus Einari klipsutteli meidän päihin monet kesätukat jos ei äiti kotona milloin joutanut tai jaksanut. Vieläkin muistan lippuukoneitten kliksutuksen ja miltä kylmä metalli päälaella tuntui. Ja kun korvannipukka tai niskanahka joskus jäi terien väliin...

(K)lippuukone nimitys tuli ehkä juuri sen äänestä: "Klips, klips, klips, klips..."


Onnistuin tällä kommentilla Hesarissa päivittyvään susien teurastuskeskusteluun: 

"Eikö ketään pelota edes se yhtään, että Suomen onnellisuusväitteinen maabrändi kansainvälisessä katsannossa saa lyhyellä aikaa jo toisen kolauksen kunhan tämä susien joukkoteurastaminen maailman medioiden etusivuille läväytetään jo alunalkaenkin hätiköityine lainvalmisteluineen, käytännössä siis laittomana metsästyksenä?

Rinnastaisin tämän luonnossa tapahtuvan kauhean ajojahdin paljon pahemmaksi kuin muutaman kansanedustajan silmienvääntelystä aiheutuneen negatiivisen huomion Aasian suunnalla.

Susijahti        



Sinä juokset, sinä verta tiput,
sillä maailma on muuttumaton.
sinut saartavat nuo punaiset liput,
lumihangella loppusi on.

Varmistimen, voit kuulla sen vedon,
joku ampuu varjosta tuon kuusikon.
Nään lumella kierivän verisen pedon,
se maalitauluksi muuttunut on.

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Nuo metsästäjät ampuvat takaa,
ne reilun pelin unohtavat.
Ne meidät tappavat, käsi on vakaa,
ne vapautemme lipuin rajaavat.

Miksi rikkoa emme voi perinteitä,
emme sääntöjä kumota saa?
Jo susiemomme neuvoivat meitä:
me emme saa mennä lippujen taa.

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Meit aina joku johtaja johti,
vaan olen nopea, miksen karata saa.
Vaan kuljen suoraan kuolemaa kohti,
kohti piippua kuolettavaa.

Me sudet toimimme juuri kuin lampaat,
mikä on meidän tulevaisuus.
Näin ampujan välkkyvät hampaat,
hän nosti pyssyn ja riemusta huus:

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Vanhat perinteet hylkään ja kaavat,
sillä rakastan niin elämää.
Nuo saalistajat katsoa saavat,
kun mulle vapaus jo häämöttää.

Minä susikin voin vapautua, kun
juoksen lippu siimojen taa,
vielä eilen ne ampuivat mua, tänään
saalista eivät he saa.

On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa,
emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat,
lumi verenpunaiseksi värjäytyy.

Vysotski/Mika ja Turkka Mali

https://www.youtube.com/watch?v=OhGDZ79jXxk