Synkistä ajatuksista tähän aamuun: Kunhan valostuu, lastaan halot katokseen vaikka oikeastaan pitäisi komentaa pojat se tekemään, mutta tuskin onnistuisi kun tulivat vasta kyliltä kun minä nousin kahvin keittoon. P:kin on vkonloppulomalla.
Entisaikaan komento olisi ollut kovempi, mutta koska komentaminenkin käypi komentelijan hermoille niin olen lopettanut. Ja mitä edellisiin eilisteni miettimisiini tulee, niin ehkä entisenmallinen ankara komento on ollut joillekin pojille liikaa...
Puutarhurikin on päivätöistään niin väsy, ettei se muuta kuin kireällä piukkuvaa pinnaansa höllentääkseen kutoo, kutoo, ompelee, ompelee, tekee ristikoita tai lukee. Jos on hyvä ilma, se kitkee perennan alati uusituvaa vuohenputkijuurakkoa josta se taitaa jopa nauttia. Kasvihuoneellakin se viihtyy ja tänä vuonna tomaatteja ja kurkkuja taisikin tulla ihan syödä asti. Yrtitkin kukoistivat. Ja kun katsoo perennaa, niin kyllä sen kukkaloisto kertoo, etten turhaan Puutarhuriksi häntä kutsu.
Hän sanoo käsiaskareiden helpottavan päässä pyörivien työasioiden lemppaamista ulkokehälle. Sen on todettu tutkimuksissakin auttavan. Olisivatpa entisaikojen äidit ja vaimot saaneet samalla tavalla ajatella ja tehdä, jotka hellan ja nyrkin välissä vuosikymmenet kotiasioita toimittivat.
Mutta ehkä minunkin kuuluisi saada joskus sanoa, että jäseniä särkee, voisiko joku muu nyt tehdä nämä hommat. Purkaa vaikka tuon saatanan halakokuorman!
Tänne Unimäkeen tultuani kirjoitin kommentin uutiseen, joka kertoo Suomen olevan hajoamispisteessä. Tiet ja rakennukset reportaasissa olivat kohteena. Sen mukaan olemme pian yksi pohjoinen kehitysmaa idän tyrannivaltion ja aina hyvinvoivan Ruotsin välissä. Öljyvaltio Norjassakin natokoneet nousevat ja laskeutuvat kiiltävää kaljuamme ilkkuen ilmaan ja takaisin.
Ainoat, mitkä Suomessa kaljumme lisäksi kiiltävät, ovat sotaherrojen prenikat, Stubbin hampaat ja hornetien and telaketjurunnojien kovan kylmät panssarit. Hornetien kiitoteille levitetään nekin asvaltit, jotka kuuluisi tieverkostoille litistellä.
Kommenttini:
Nyt, kun elinaikanani isänmaan parturit ovat jälleen niittämässä metsiä jo kolmannen kerran "kaaheen aakeiksi laakeiksi", olisi tiestön korjausvelkaa syytä kohdentaa niille toimijoille, jotka tieverkostoa kaikkein raskaammin kuluttavatkin.
Metsäteollisuus, koneyrittäjät ja rekkafirmat alkakoot yhdessä siis kerätä korotettuja kilometrikorvauksia kunnostusrahastoon sillä heillehän metsistä paras tuottokin menee.
Eikä olisi pahitteeksi, jos metsiämme omistukseensa hankkineet ulkomaiset sijoitusyhtiötkin joutuisivat kunnostusrahaston kasvattamiseen sillä he ne vasta kermankuorijoita ovatkin kun eivät edes veroja alkuperämaahan tarvitse maksaa. Ja maksavatko siellä jossain Luxenburgissakaan?
Oululainen psykiatri Matti Isohanni on naputellut selkeänhyvän esseen aamun Hesariin: "Vanhat miehet ovat vaarallisia vallassa". Kirjoituksen ydinasioita natustellessa sujunevatkin sitten päivän hommat sutjakkaasti. Paitsiettä kun saisi ne muutamat maailmaa parhaillaan monella tasolla järjestelmällisesti tuhoavat vanhat tyrannit sylkäistyksi hevonvittuun!
Sykäisin kommettiketjuun oman mielipiteeni:
"Naisten roolia historiassa ei pidä vähätellä."
Näinhän se tietenkin on, sillä naiset joutuvat tahtomattaan rooliin jossa he uutta elämää synnyttävät ja lapsuuden hoivan antavat aavistamattakaan, millaisia hirviöitä lapsista voi aikuistuttuaan kasvaa; Hitlerillä ja Stalinillakin olivat äitinsä.
Muuten naisten osuus tyrannien joukoissa on kovasti vähäinen. Rautarouva Margaret Thatcheriakaan ei ihan tyranniksi voida sanoa vaikka lähellä sitä monen mielipide hänestä olisikin.
Veera Jääskeläinen on kirjoittanut kirjan "Rouva diktaattori -Naisia itsevaltiaiden rinnalla", mutta ei senkään kirjan sisältö vahvista joidenkin tyrkyttämiä käsityksiä, että naisilla erityisesti olisi maailmanrauhaan miestensä taustavoimana tai itse sotia synnyttämällä kovastikin merkitystä. Atomipommin keksijöistäkin J.Robert Oppenheimerin lisäksi kaikki muutkin olivat miehiä eikä heidän taustavaikuttajistaan naisia äitiensä lisäksi voine nimetä.
Diktaattorien pauloihin lankeavat naiset joutuvat kyllä kärsimään ja usein käy kuten Ceausescuille diktaattorimiehen vallassaolon lopussa.
Iltasella
Yläkolokkero on niiltä osin valmis mihin tarpeet riittivät. Listat ja maalit jäävät jälleen johonkin tulevaisuuden historiaan kirjoitettavaksi.
On sinne nyt parempi roju- ja vaatelaatikot sijoittaa.
Pakkasta aamulla klo 05 miinus viis. Aloittakaamme silti päivämme kahvilla, puurolla ja ruisleivällä. Piimää kostukkeeksi.
Iltasella
Kaivoin vähäisen syksynsatoni, potut, porkkanat, juurisellerit, nauriit ja sipulit penkeistään astioihin ja vein kellariin. Mylläsin jo naurispenkin, lannoittteksi lapioin maakompostia ja kalkitsin. Asensin sitten sopivin välein ja syvälle kuohkeaan multaan 28 valkosipulin kynttä edellisen istutuksen tapaan johon taisi tulla kuutisenkymmentä kynttä. Vielä on tämän kesän porkkanapenkki myllättävä. Jos siihenkin sitten saisin lisää kynsiä jostain. Tai jääkööt sillensä talven alle.
Parasta lienee näin syksyisin näissä vaatimattomissa oloissa syyssadosta valikoitujen tarpeiden ulkona pesu, puhtaaksi harjaaminen ja niistä ruuan valmistus.
Kävin Nimettömältä päin puolukoita raapimassa ja panin mehustimeen omppusilpun kanssa kaksi annosta. Vielä jäi rutkasti omppuja toiseen sankkoon, että ehkä joudun mätästämään vielä marjojakin, jos kehtoon.
30.9.2025 tiistai
Aamulla pakkasta 6 astetta. Näin se syys jälleen saa mutta minä en.
Palestiinaan pakotettu rauha. Pakottajina Nobelin rauhanpalkinnosta pakkomielteen saanut USA:n Suur Möliskö ja Israelin Hitler-inkarnaatio. Eurooppalaiset taputtavat natoisia käsiään eikä mikään milloinkaan muutu. Lähi-Idän hiekkaan ei vielä ole tarpeeksi verta imeytetty, että se alkaisi vihreään peittyä.
Perseellään ovat jälleen ajatelleet Ylen ohjelmistosuunnittelijat ja hallintojohtajat kun siirsivät Ykkösaamun Radio Suomen puolelle!
Minkään valtakunnan säästöä moisesta mulkkauksesta radioyhtiö ei saa. Ja mitä on tullut koetuksi aiemmin niiltä rintamilta, niin tilalle tuotettu uusi ohjelma sakkaa jo alussa eikä tule koskaan nousemaan yhtä suosituksi kuin alkuperäinen, hyvä asiaohjelma. Kun siirto tapahtuu vielä erilaisten kuuntelijakanavien kesken, niin notkahtaa lopullisesti koko ohjelmakonsepti koska kaikki, niin tekijät kuin kuuntelijatkin tuntevat olevansa oudossa karsinassa.
Hiljaista ollut kirjoittamisen rintamailla itselläni, paitsi että Hesariin muutamat kannanotot. Ja jonnekin muuallekin.
Elämä tiristää ihmisestä mehut kun tarpeeksi kauan täällä huokuu ja siksi ällistyttää eräiden diktaattoreiden ja megarikkaiden ikuisen elämän haaveet; Ei pelkkä hengittäminen mitään ole.
Podin migreeniä muiden särkyjen mausteeksi. Se ajelehti kalloni sisälle varkain yöllä joten en asperiinia sen salamoinnin alkuun herännyt ottamaan ja sen jälkeen kaikenlainen lääkitys on turhaa.
Muokkasin silti valkosipuleille lisää alaa ja laitoin entisten 75:n kynnen lisäksi 54 ristijärvellä kasvatettua. Talikoin myös viikonlopun aikana mantsikkapenkeille kuudenkymmenen rönsytaimen jatkon, latvoin marjapensaat ja puristin lainavehkeillä omppumehua. Kaikenlaista muutakin käpälilläni hipelöin, jotta unohtelisin edes hetkiksi saatananmoisen kivun joka pääluiden sisällä kimpoili.
Sitten vielä nämä jäläkitaatipäevät lievine masennuksineen ja ankarine vitutuksineen. Esiintyy myös tahdottomuutta yrittääkään yhtään mitään, mutta sinnillä vain ulos ja minkä tahansa käsillätekemisen kimppuun, saatana!
Ostin ad Librikseltä tabletille uutta luettavaa: Neil Hardwick, Poistetut kohtaukset (omaelämäkertomus). Tuntuu hyvältä lukea sitä, ja samaistua vaikka niin kaukana elämänkoemuksinemme olemmekin. Tai miten sen nyt ottaa kun ajattelen omia itsemurha- ja mielensairausaiheisia ajattelujani ja kirjoitusrivejäni.
Julkkiksille muuten arkojen aiheiden käsittelyt sallitaan, mutta ei-julkimo kun niistä kirjoittaa, tulee aina joku joka yrittää potkaista.
Iltasella
Koko päivä meni harmaassa ja kosteassa syyssäässä puuhasteluissa. Sain tehdyksi kaivon päälle pakkassuojankin ettei keväällä tarvitsisi jäitä poltella vettä saadakseen.
Metsäkoneen toivat Kyntöläisen suunnalle. Sieltä kuulu raakaa repimisen ääntä kun puu kerrallaan jälleen kaatuu ja kuoriutuu sen teräskynsissä ja puuruumis nakataan sekunneissa hatelikkoon. Onkohan aukkohakkuu vai harvennus? Missähän tuolla vielä hakattavaa tälle maapallon kuorintakierrokselle vielä on löytynyt? Pitää käydä katsomassa, jos viitsii.
Paistoin lettuja iltapalaksi kun tämän metsämökin "viihdepuoli" ei muuta mahdollista. Paitsi tietysti lukemista ja monipuolisia unenkuvia.
.jpg)