Valkoista savua tuprahteli eilen peltisestä torvesta Vatikaanin katolla, ja näin on jälleen yksi valkokaapu nostettu ylitse muiden katkokävelemään loppuelämänsä silitetyillä polulla jonka vierustoja alamaiset nöyrin niskoin hartailla päillään koristelevat.
Ihmeenä ei tarvitse pitää miksi realismi ei maailmaa hallitse koska mielikuvitustarinoille edustajat suurin valtuuksin välitystehtäviin valitaan.
Suomi-nimisenkin pikkukylän heimopäällikkö noudattaa sanojensa mukaan johtajuudessaan arvopohjaista realismia, ja kun siihen liittyvät teesinsä on lausunut, menee hän uskontojen lentohiekalle rakennettuun pyhättöön rukoilemaan koskaan reaalitodellisuuteen kättelemään saapumattomia henkiolentoja.
Piintyneisiin tapoihin nojaava uskonajattelija hänkin.
Sille hiekalle kun on alettu joskus uskontoja pykäämään, niin peruuttaminen todellisuuteen ja arvopohjaiseen realismiin on mahdotonta. Kuten kaikesta tästä "edistyksen" tuomasta harhastakin. Siksi maailmat aina romahtavat. Siksi Moskovan Zaatana, USA:n Suuri Möliskö ja heidän peesaajansa mahdollistuvat. Prikulleen kuten Hitler ym. aiemmin.
Ihmisaivot koukuttuvat olemaan tyhjästä hyvillään helposti. Internetin loputon, virtuaaliin rakennettu, kätevästi aurinkotuulenpyörteen mukana nurin kaatuva unimaailma on erittäin vaarallinen illuusio jolle itsemme, omaisemme ja omaisuutemme olemme ilman mitään takeita ilmaiseksi antaneet, mtta jonka raaka hinta tulee olemaan mielikuvituksen ylitävä.
Nämäkin kuvitellut reaalimaailmat sortuvat, särkyvät, hajoavat kuin pikselit aurinkomyrskyn silmässä koska niitä ei tueta eikä rakenneta reaalimaailman reaaliopein.
Kun älylaite putoaa kerroksista alas, sen omistaja ei tiedä, miten sen kymmentä kerrosta alempaa nurmelta ehkä takaisin voisi saada koska ovi ei aukea ilman sitä; Kun ei ole älyvehjettä kourassa jolta neuvoa kysyisi.
10.5.2025 lauantai
Heräsin olkapää- ja jalkakipuihin klo 02. Suonellakin veteli nilkasta. Rupesin kyllä aikasten nukkumaankin, että eiköhän se riitä.
On pimeää vielä. Vinhan haudalla valototeemin väripisteet erottuvat nuoren puuston takaa. Ne muistuttavat vielä vuosi sitten pihalla haukahtelevasta eläinkaverista.
Tänään menen Kniin. E on tullut Oulusta, P lomalle kasarmilta ja G on muutenkin kotona. Huomenna on äitienpäivä, että siksi kaikki koolla.
Eilen ajattelin muiden lasteni äitejä. Olisiko minun kuulunut pitää jonkinlaista yhteydenottotraditiota heidänkin suhteensa? Lähettää välityspalvelun kautta jokainen äitienpäivä kukkia heille? Tärkeitä he ovat lapsilleen olleet, sairastunut äiti etenkin vaikka huolenpito hänen suhteensa onkin kääntynyt päälaelleen.
Isien linkoamat ihmissiemenet löytävät itämispaikan milloin mistäkin jos niikseen tulee. On harhaa kuitenkin kuvitella, etteikö isätkin pistoja sydämissään tunne, jollei ole voinut, saanut tai osannut kaikista lapsistaan tasaveroisesti olla huolehtimassa. Vastuunpakoilemisesta on turha jälkikäteen tuomita. Tapaukset ovat yhtä moninaiset kuin ovat ihmisetkin.
Kaikki me silminhavaisemattomista siimahännistä olemme alkumme saaneet, mutta miten niiden kroolaamaan lähettäminen joskus onkaan ylivoimaista ollut estää.
Joka päivä syntyy miljardi uutta ihmistä miljardin samaan aikaan kuollessa, että revi siitä sinä kivillä heittelijä jolla jälleen oli aihetta survoa elämää elänyttä pahansuopaisuudensuohon sanoillaan.
Ajelin aamulla varhain tänne Sivullistenkadulle. Kaikki nukkuvat vielä. Laitoin pojille puuron isompaan termokseen hautumaan. Lähden rautakauppaan kun ne oviaan alkavat availemaan.
Puutarhuri on sairastellut helmikuusta lähtien. Välillä jo näytti helpottavan, mutta vaivat alkoivat uudestaan. Nyt yskiä ryskää aamusta iltaan, illasta aamuun. Etätöissä viime ja edellisen viikon, mutta eihän se asiaa auta.
Iltasella
On haettu lautaa peräkärry täytteen ja rassattu G;n auton jarruputkia kuntoon. Kävin Eliaksen "mailapoikana" Impilinnan pari-kolme tuntia kestävän frisbeegolfradan kiertämässä. Oli ihan tarpeellinen kierros minullekin ja nyt tiedän, mitä kyseinen "golf"-peli sisältää.
Kylmästi tuullut koko päivän.
G perusti yrityksen. Pani sen nimeksi G-room, elikäs G-huone. En tarkkaa kirjoitusasua kysynyt, mutta letkautin, ettet G-pistettä laittanut. Ei tiennyt letkautukseni sisältöä enkä alkanut selvittää.
Nuori on yrittäjä. Juhannuksena täyttää 18. Asiakaspiiri on kertynyt jo nyt täystyöllistäjäksi, mutta aikoi silti vielä muutakin kesätöikseen hommata. Kunhan ei väsytä itseään liian varhain.
E ei ole saanut kesätöitä alalta, jota opiskelee. Edelliskesien tapaan samoihin hommiin ei ainakaan vielä aikonut. Ehkä elää nyt sitä ensimmäistä rakkaudenkauttaan johon yksi vapaa kesäkin saisi sisältyä. Tuntuu kummalta tuo itsevarmuus ihmissuhteissakin kun omat "rakkaudenkesät" olivat aikanaan semmoista hösellystä...
P saanut ekan ylennyksen. Olisi päässyt Haminaankin (RUK), mutta ei halunnut. Kesäkuun alussa ylenee sitten alikessuksi ja valmistautuu kouluttamaan heinäkuussa saapuvia alokkaita. P kyllä siinä hommassa tulee olemaan asiallinen. Kuten oli isoveljensäkin.
Millaisellahan asenteella G lähtee vuoden päästä armeijaan? Kaikki poikaseni ovat niin erilaisesti suhtautuvia asioihin, ettei verrata voi. Kuten ovat olleet tyttärenikin. Nekin lapseni varmasti, joiden suhteen en kasvatuksesta vastuuta ole jakanut.
Heräsin siivoamaan keittiötä jo varhain.
Asettelin liinan, ruusun, kortit ja lahjan pöydän päähän ja 5 ruusukuppia pöydän sivuille. E ei juo kahvia, mutta eivät ne toisetkaan pojat heräjä ennen kuin puolilta päivin, että aamulla eivät kaikki ole läsnä kun kakkua siivutetaan. Jospa Äiti itse jaksaisi nousta. Taisi kuumekin jälleen nousta.
Laitoin Mirrelle ensimmäisen äitienpäivän onnittelut.
Iltasella Um. Klo ½-yö. Sytkäisin vielä saunan lämpiämään.
Äitienpäivä sujui varsin mukavasti. Äitikin jaksoi olla tolpillaan aamupäivän vaikka tauti ravistelee. Jospa hän huomenna saa lääkärille ajan.
Tiällä Unimäessä oli kaikki kohillaan kun tulin. Nukahdin sohvalle pariksi tunniksi ja sitten läksin tavanomaiselle, keväiselle kierrokselleni vuosikymmenten aikoina suoritettujen metsänraiskausten täplittämiin maisemiin. Ensin Villelään, siitä Vanhan Toimilan raunioiden sivuitse pusikossa kompastellen Mummolaan ja sitten Nimettömän rannan läheltä koukaten Ruunarinteelle, Ruatosuon ylitse Rajapolulle ja takaisin Um.
Illan jo pimetessä Kuu nousi etelän taivaalle täysin pyöreänä ja ajattelin, ettenpä muista äitienpäivää jolloin sen täyteneminen olisi näin komeana pisteenä juuri tällen päivällen esiintynyt.
Ehkä se oli se kevät, kun Satun kanssa mentiin hänen viimeisenä, suurin piirtein terveenä keväänään Luikkokankaan metsonsoitimelle ja istuttiin sylikkäin tuuhean kuusen juurella ja seurattiin, kun kaksi isoa ukkoa yhteen otti. Silloin oli vielä lunta varjoisissa paikoissa ja vettä meni kumikenkiin Karisuolla jonka teeriensoidinkin aloitti sen aamun konserttiaan.
Antaisin ajan kullata tuonkin muiston, mutta kun todellisuus oli, että kohtausten sarjat siinä jo Satua ravistelivat ja olivat kuin aurana täyssairastumiselle josta ei tähän päivään ole terveeksi tullut.
Entinen mummolan taloremontti oli jäänyt Juhanilan porukalta kesken, mutta eivätköhän ne jatka sitä joskus. Tiijäpä heistä. Vesikatto olisi kyllä pitänyt uusia seuraavina töinä hirsirakenteiden kengitysten ja piipunmuurauksen jälkeen jotka oli jykevästi tehty.
Olivat harventaneet rajusti ilmeisesti koko mummolan entisille pelloille ja laidunmaille kasvaneen uudismetsän. Katselin kiviraunioiden loputonta jatkumoa ympäri entisiä elonmaita ja ajattelin, kuinka hullua ihmiselo on: Käsipelissä raivataan korpeen peltoja ja laitumia valtavat alat elämänliekin ylläpitämiseksi ja yht'äkkiä kaikki sen leivän tarvitsijat ovat poissa. Mummolanmäeltäkin lähteneistä jo Heimo-setää vaille kaikki kuolleita eivätkä heidän jälkeläiset enää vanhempiensa lähtökohtia juurikaan ajattele maailmalla cruisailessaan.
Tuli aikasten surullinen olo jälleen.
Minun ei pitäisi näitä kierroksia enää tehdä kun ei muutkaan. Vai juuri minunko ne pitää tehdä joka muisteluja ei pakoon osaa mennä?
Puimurikin jäänyt puimaan piikkiensä väliin kasvavia puita.... Tuo ei kyllä mummolan kalustoa ole ollut, olisiko Juhanilasta roudattu...
Koko päivän rakensin. Mokomaakin pikkuhönnää, mutta miten paljon siihen täytyy työpanosta uhrata että se kattonsa päälle saa. Mukava tehdä ei sen puoleen. Koskee vain niin juuttaasti olkapäihin ja käsiin, ja varsinkin kun liike lakkaa. Eikä se kovasti notkeata enää matalillakaan telineillä kiikkuminen tällä iällä ole. Kattoruoteita naulatessa huomaa, kuinka sitä jäykistyy polvistaan helposti eikä uskalla liikkua niin rivakasti kuin joskus on pitänyt.
Tänään klon ollessa19 sain pilikehönnän siihen asentoon, että huomenna kun kaivelen vanhoja peltejä katteeksi, niin on siänsuojassa. Sitten vain lattian laitto -koolausniskat ovat jo valmiita-, ympäristön siivoaminen, tasaiseksi lapioiminen ja kivien asettelu sokkelinjuurille ym.
Nyt sauna kuumaksi ja muate! Sitä ootellessa paistan iltapalaksi räiskäleitä. Piätä särkee.
Puutarhuri oli käynyt lääkärissä, sairaslomaa, kovasti lääkkeitä ja lepoa oli miärännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti