Satiaispilli

29.3.2024 perljantai 

Ensimmäinen mustarastas tällen keväällen.

Kertaanpa jälleen tähän vuodenaikaan liittyen kuin uskonnot tarustojaan: Pääsiäisen(kään) uskonnolliset rituaalit eivät merkitse minulle mitään. Eilisen torstain eteen liitetty "kiiras" kuten tämänkin perjantain kynnykseksi liimattu "pitkä" sanat ovat vain sanoja joita voi käyttää milloin huvittaa ja millaisissa yhteyksissä hyvänsä, mahdollinen merkityksensä on siten tapauskohtainen.

Nuorempana käytiin yksillä pitkillä baarissa jota yleensä seurasi jonkinmoinen kiiras olipa päivä mikä tahansa. Yleensä se oli sunnuntai -tai muanantae jos lipsahti liian pitkäksi.

Ajattelevia leipäpappeja enimmäkseen vituttaa kun on tullut alennettua itsensä moisten, hiekalle rakennettujen kulttien saranoiden rasvaajiksi manalan oville. Ainostaaan markkinavoimalahkot  jäsenistöineen ovat aidosti sitä mitä ovat; rahaa palvovia, mammonaan uskovia. Niille piäsiäestenkin ajat ovat rahankerjuun kulta-aikoja mämmeineen, suklaisine munineen ja silmiä särkevine koristeineen, trulleineen ja trolleineen; Pahempia kuin minunlaiseni mihinkään uskomattomat, jumalattomat.

Iltapv jo. Lähen tästä Kniin ja sitten illalla tuas Napikselle. C:n ja M:n piti lähteä myös, mutta ei sittenkään. Vinhalle laitoin sen verran sapuskaa tarjolle, että se puoli vuorokautta taas selviää mökinvahtina.

30.3.2024 lauantai

Um kolmelta. Puutarhuri tuli myös. Napiksella oli vissiin 900 lipun ostanutta. Komiat esiintyivät komiasti eikä se toinenkaan, Yli-Sikkilän orkesteri toiseksi jäänyt. Tuli hypättyä kuin entivanhaan ja siksi alkoivat kovat koipien suonenvetokivut kun nukkumista yritin. Piti mennä karkealumiseen hankeen muniaan myöten tököttämään, että helepotti eka kohtaus. Toinen olikin sitten niin raju, että jätin nukkumisyritykset sikseen, laitoin aamupalan kahdelle: Keittelin kahvit, haudutin puuron, keitin munia; Kaksi 7:n minuutin ja kaksi 9:n.

Klo on ½7, Puutarhuri nukkuu takahuoneen kapeikossa vielä. Itse vääntelehdin nuo kivuliaat nukkumisenhetkeni tuvan sohvalla.

Iltasella

Eipä mitään hyödyllistä tullut tehtyä. Sateli räntää koko päivän. Sonjan porukka toi eilen 30 kiloa fileoinnista jääneitä lohiroippeita styroxlaatikoissa jotka hautasin hankeen. Laitoin jo Vinhalle uuniin padallisen hautumaan. Voisi niistä keittää itselleenkin lohiliemikeiton. Massaksi jauhettuna ne voisi pakastaa, mutta kun ei ole "jauhinkiviä". Eikä Unimäessä pakastinta kuin talvipakkasella ulkona.

Robinista loppui bensa. Piti vielä näin illasta käydä Torakorvelta hakemassa kun ei muuten kaivosta vesi nouse. Paitsi jos kaivelisi kannen näkyviin hangesta ja kapalla nostelisi.

31.3.2024 sunnuntai

Veivasin jälleen kelloja tunnilla eteen päin. Kaekkeen se tämä homodeukseksi evoluutioituva laji viisauttaan käytteleekin. Ohjatusta joukkosuggestiosta tämä esimerkkinä. 

Heräsin joka tapauksessa vielä vuoden vanhaan aikaan klo viisi, tein aamuaskareeni, join kahvit, tarjoilin Vinhalle pehmeäksi ruotoineen hautunutta lohta (vein padan yöllä ulos jähtymään) ja nytten istun tässä mökkini pöydän ääressä ja katson ulos nousevaan päivään, jossa pilvet kattavat taivaan ja tinttitiparvet levottoman näköisesti jyväateriaansa tuhoavat. Puutarhuri nukkuu hänelle tarpeellista unta, äsken kuului vieno kuorsaus.

Iltasella

Aamupäivästä kahlattiin lumentallustimilla pulkka perässä Ruunanrinteen tienhaarasta Nimettömälle Mummolanrantaan. Lammella oli hyvä jääkeli, ei vettä, ei sohjoa vain sentin kerros kohmeista lunta kohvan päällä. Jäätä oli kairan kierteitten verran (80cm). Reikiä tein varmaan 50 ja saalis oli 5 ahvenaa ja 1 vastarannan kiiski.

Tehtiin tulet Uotilanrannalle tuulen nuriman petäjänjuurakon sisään ja paisteltiin Kivikylän löylylenkkiä. Kerroin Puutarhurille kuinka matala, mutainen Uotilanranta oli syvemmän Mummolanrannan ohella uimarantojamme lapsena. Kun Kellomäen kylän kaikki penakat sattuivat samaan aikaan uimaan, oli koko lahti yhtenä mutaisena vellinä. Silloin ei hiekkarannóista osattu edes haaveilla.

1.4.2034 maanantai

Yksi vanhimmista tyttäristä kahlannut jälleen ajassa yhden vuoden eteen päin. 42 nyt. Laitoin onnittelutekstarin jo varhain.

Sataa rankasti vettä. Pitää lähtä Kniin ja yrittää huomenna saada hampilääkärille aika. Ja pitäähän se toi Puutarhuri kotiuttaa. Millaisiahan bileitä pojat ovat sillä aikaa hommailleet...

2.4.2024 tiistai

Sivukadulla oli siistiä, bileitä ei ole isommasti ollut. Tai sitten siivousvälineet ovat olleet ahkerassa käytössä. Tupasohvalla oli joku nukkunut: Sohvatyyny tuoksui naarasparfyymille ja keltainen torkkupeitto oli sylttääntynyt selkänojan ja istuinosan uomaan. Montakohan lie yläkerran huoneissa, patjoilla ja sängyissä nukkunutkaan?

Ei kantsi kysellä, ei ne asia aikuisille niin kauan kuulu, kun hommat muuten hanskassa.

En saanut mistään päivystysaikoja hammasasialleni. Vasta torstaiksi "Hohteelle" klo 11 (hyvä ettei Jack Nicholsonin "Hohto"...). Soten tarjoaman palvelusetelin avulla hampaan korjaus tulee maksamaan korkeintaan "vain" 88€. Kävin kaupassa ja ajelin takaisin tänne Um.

Kun starttasin Sivukadun pihasta, alkoivat uutiset ja siellä kerrottiin taas ikäviä asioita tapahtuneen: Vantaalaisessa koulussa 12 v poika ampunut kolmea luokkatoveriaan, yksi kuoli, kaksi vammautui vakavasti. Ampujan ovat saaneet heti kiinni.., ei tällaisiin osaa heti äännellä mitään. Mieleen nuljahti vain, kuinka omatkin pojat ihan äsken olivat 12 v.

Saunoin. Mielessä velloo Vantaan tapaus. Oma, joskus niin sekasortoiselta tuntunut lapsuuskin syöksyy ajatuksiin. Ajattelinko koskaan kiusaajistani, että niiltä olisi ollut oikeus ja kohtuus pamauttaa isän haulikolla sisälmykset hangelle? En muista. Luultavasti väkivaltafantasiat olivat "vain" nyrkillä nenään-tinttaamisia tai että "vihollisille" sattuisi jotain muuta kamalaa ilman, että itse tarvitsisi kättä pidempään tarttua.

Yhtä julmaa kansakoulunopettajaa Per Olle Lilierosia pelkäsin niin hirveästi, etten hänelle osannut, tai oikeastaan uskaltanut, kuvitella tapahtuvaksi mitään ikävää sillä se olisi kuitenkin kääntynyt itseäni vastaan.

Nyt, kymmeniä vuosia myöhemmin ymmärrän kuinka suurin osa syrjäisen pitäjän korpimökkien köyhistä lapsista perheineen voi erittäin pahoin. Monilla oli paha olla kotona ja koulussa. Itkua väännettiin siellä ja täällä, mutta enimmäkseen räkäisiin hihansuihin ja hirsisten mökinnurkkien takana useammassa mökissä olevan pystykorvakoiran turkkiin. Kouluun kuljettiin liasta mustiksi pinttyneet pikku kätöset nyrkissä, ja uhma kasvoi, tai mursi mielen.

Koulukuraattoreista ei ollut hajuakaan. Saatika että opettajilla lasten henkisen puolen ymmärrystä. Lapsuutta ylipäätään. Sodista ei ollut kulunut kuin huokauksen verran päiviä ja pahimmin niissä kolhiutuneet isät ja yhteiskunnan auktoriteetit mieleltään ja ruumiltaan yksiä perkeleitä.

Sotimaan joutuneet urokset tulisi kastroida, aniharvasta niistä isiksi arkeen on.

3.4.2024 keskiviikko

Näin Vantaan ampumistapauksen höystämää painajaista. Heräsin katsomaan "verisiä" käsiäni.

Aamulla varhain jäneksiä kahtapuolen mökkiä. En kerennyt kaikkia laskemaan, mutta viisi-kuusi ainakin.

Unipurolla olevaan kameraan on tallentunut monen jäniksen käynti pajunkuoria kiskomassa. Kun vein sinne pulkallisen myös M:n tuomia fileointitähteitä, ovat oravat ruvenneet käymään päivällä niitä repimässä jäisestä klimpistä. Tulipahan tietoon, että lohi kelepaa niillekin. Kunhan lohenroippeet alkavat kevään lämmössä haista enämpi, paikalle saattaa ilmaantua myös kettu, tai ahma. Riistakamerani on kyllä niin kehnolaatuinen, ettei sen videoilla voi isosti elvistellä.

Hakkasin halakoja aikasten läjän tänäänkin. Peukaloon ja vasempaan olkavarteen särki kovasti aamun aluksi.

Särki on kala, miksi se on otettu kuvaamaan myös kipuja?

Tai niin kuin yksi turkulainen "Ruoto" tapasi sanoa rikki menneestä kamppeesta: "Se on särki, sitä ei voi ehjätä." (Vanha vitsi, mutta kun kuulin sen eka kerran, nauratti oikeasti: Vuosi oli 1981 Rovaniemellä.)

4.4.2024 torstai

Mönkään meni tämänkin pvn hampikorjaus kun liäkäri oli sairastunut. Ehättäydyin aamulla varhain Kniin ja juuri kun olin perillä (klo 08) soi puhelin ja sairastumisesta tuli ilmoitus sekä ajan siirtämisestä ensi viikon tiistaiksi. No, tulipahan vietyä kuivaa takka-uunipuuta kärryllinen mennessä kun niistä alkaa tulla uupelo.

Lämmitin uunin ja laitoin porukalle vuokaan ruuan. Sovittelin G:n paistamaan kunhan koulusta tulee. Kirjoitin lähtiessä vielä muistilapun keittiöntasolle pilapiirroksen kanssa. Semmoinen tapa on ollut niin kauan kuin muistan.

Kävin Prismassa. Kun tulin sieltä pois, muistin unohtaneeni pari pientä asiaa joten kävin vielä Kitumarketissa. Siellä hörppäsin kahvionurkkauksessa kofeiinia paperimukillisen, söin jäätelötuutillisen aulan istuimella Sudanista karkuun lähteneen pojan vieressä joka ei osannut "kuin" ranskaa, englantia ja jotain Sudanin perän omaa murretta; Swahilia? Minä vain suomea savoksi murtaen ja "little english", ajoittain myös "någro ord svenska". 

Olin täällä Um takaisin jotain kahden maissa.

En jaksanut enää halakorantteelle astella vaan otin tunnin nokoset sohvalla ja käpsehdin muuta. Kirjoittelin Hesariin pari kommenttia jotka julkaisivat.

Aurinkoa on ollut sen verran näkyvillä, että akut latautuvat, mutta eivät aivan täyteen.

Otsikko-otsikolta, artikkeliartikkelilta jauhavat median myllynkivissä Vantaan tragediaa eikä se sen somemmaksi tule.

Syämiä jäytää kautta valtakunnan ainakin lasten vanhemmilla, mummoilla ja papoilla.

Toisaalla suuret valtiot siunaavat aseistamiensa pikkuvaltioiden kouluampumiset laidasta lukien. Ovat moittivinaan sormet selän takana ristissä.

Meillä valtionhallinnon päät veivaata gramofonistaan samaa leikkaussävelmää. Pienet edeltä, äidit eritotenkin leikkausjonoon mars. Paitsi sairaalan-.

Nyt valtionvarainministerin Purran purentaelinten jauhinkivissä krahisevat kansalaisten eläkemiljardit seulottavaksi. Suurinpiin ei tietenkään isketä lovea eikä veropakolaisille laskuja aiota lähetellä. 

5.4.2024 perjantai

Heräsin jo 04.23. Jäneksiä oli pajujen kuoria nyhtämässä lintujen ruokinnan luona. Näkyivät hyvin vaikka oli melkoisen hämärää vielä. Olisivat helppoja ampua, mutta eipä huvita vaikka Vinhalle olisivatkin tervetullutta vaihtelua ruokavalioon. Kevväinen kiimajänesuros ei oikein saaliina kiehdo ja naaraalla saattaa olla jo poikaset kohdussa.

Iltasella

Saatana kun pihapiirin erästä isoa leppää kaataessa se rymähti pihlajan oksanhuarukkaan ja tyvi kimposi naamaan! Olisi siinä leukaluut murskaantuneet jos leuan alle osui. Oli kypärä päässä ja sen visiiri ja etulippa suojasivat sen verran, että nyt on vain poskipäässä ammottava haava, vasemman silmän alla musta verimollukka ja silmässä itsessäänkin verenpurkaumia. Nenästäkin veri tursuaa. Löiköhän Muhammad Ali milloinkaan samalla momentilla Frazieria kanveesiin?

Oli niin kova tälli, että lensin selälleni ojaan ja kypärä kimposi kauas kuusikkoon. Tuntui, että koko naama halkesi. Verimäärästä päätellen niin  kävikin, mutta kun pyyhin enimmät pois, ei se niin paha ollutkaan. Soila toi kylältä liimalaastaria jolla saunan jälkeen paikkasin haavaa minkä pystyin.

Nyt jomottaa puolta päätä, mutta tajuntaa ei riivi, joten kaippa tästäkin elossa selvitään. Täältä ei ihan vähässä kummassa päivystykseen viitsi lähteä; Kuopion KYS 110 km.

Sähköpostiini tuli Trafilta myönteinen päätös Gaiuksen 17 v. ikäpoikkeuslupaan. Sittenpä on juhannuksen jälkeen nuorimmallakin lapsellani ajokortti eikä sellaisista tarvitse enää eläessään huolehtia.

6.4.2024 lauantai

Unessa särki päätä vallan perkeleesti (oikeastikin). Hakeuduin poppamiehen (oviaukon yläpuolella kyltissä luki niin vaikka nainehan sisällä nahkapäällysteisellä pallilla istui nahkarimpsuhameessaan) tiipiihin apua särkyihin hakemaan. 

Nainen käski paidan pois ja istutti minut poronvuodalla vuorattuun keinuun. Tyrkkäsi jalallaan sen hiljaiseen liikkeeseen ja alkoi kuljettaa lämpimiä sormiaan kasvoillani siirtyen sitten kaulalle ja rintakehälle johon piirsi laajan, sydämenmuotoisen kuvion aina napaan asti. Seuraavaksi tuo salaperäinen shamaaninainen kaivoi hameensa poimuista pillin joka oli kuin pieni, kirkasmetallinen huilu. Hän nosti sen huulilleen, puhalsi hiljaa ja majaan alkoi nousta taustan pimeydessä lymyävistä lapsuuden muistoista tuttu sävelmä. Katsoin keskitolppaan kiinnitetystä peilistä itseäni ja näin, kuinka  housunkauluksesta alkoi nousta vihertävänä mattona pikkiriikkisiä hyönteisiä. Satiaiaisia, meinasin parahtaa, mutta nainen sanoi hys hys jatkaen soitantaansa. 

Tuo satiaismatto levittäytyi keholleni piirretyn sydämenmuotoisen "aitauksen" sisään, ja kun se oli aivan tingaten täysi, soitto loppui pehmeään puhahdukseen johon heräsin.

Päätä ei särkenyt enää. Olo oli kuin pumpulissa. Sytytin taskulamppuun valon. Seinäkello raksautti taululle lukeman 03.23.

Hauska oli tuo unen pillipiipariparodia, mutta jos se kerran kaikotti päänsäryn, niin lisää sellaista.

Katsoin ikkunasta ulos lampun valokiilassa ja jänis oli kaivelemassa lintujen ruokinnalla tähteitä hangesta. Lunta häpsii pikkuhiljaa, pakkasta on vain 5,5 astetta (eilenaamulla 17).

Poski ja silmän seutu on turvoksissa, lievä värisilmä lienee odotettavissa. Punaisia verisuonenkatkeumia silmänvalkuaisessakin. Ja tosiaan; päätä ei särje lainkaan!

Iltasella

Kolotti vähän paikkoja, mutta hakkasin silti halkoja aimo läjän. Sitten kävin Vinhan kanssa hankikannolla ilman lumentallustimia Karisuon eteläpään teerien soidinpaikalla. Eivät ne vielä ole alkaneet teerenpelejään. Katkoin vesurilla ohuita mäntykeloja parin metrin mittaisiksi ja toin sylissäni pihaan. Niistä teen Eliakselle raamit peilille hänen eteiseensä Ouluun. Se lupaukseni muistui mieleen yöllisestä unenpeilistä.

7.4.2024 sunnuntai

Pakkasta 13¤

Pölkkypinojen lumi/jääkerroksiset hännät tuntuvat jatkuvan loputtomiin hangen alle.

Aamupv oli mukavan kuiva vaikkakin tuulinen. Iltapäivällä alkoi sataa lunta joka illan hämärtyessä muuttui vesisateeksi.

Piti lattiamatto pestä kun Vinha oli oksentanut yöllä sen päälle. Kun vanha, Satun1980-luvulla kutoma riepumatto oli lionnut päivän vesisaavissa, puhdistui se lopulta isommitta ongelmitta vaikka raskashan sitä on märkänä ahtaissa saunaoloissa nostella ja huuhdella. Ponnistelin sen vettä valuvana naruille tiputtelemaan ja lisäsin kiukaan tulipesän täyteen pilkkeitä että lämpöä riittää kuivattamiseen.

Tuulen käänsi etelään. Oli mukavan leppoisa ilma kun saunasta tullessa ilkosillani jäin sateeseen sitä tunnustelemaan. Ilma tuoksui nyt siltä, että kevät alkaa joutua vaikka puolestani sillä ei saisi mitään kiirettä olla. Kaikki on muutenkin aina liian pian ohitse. Niin kuin nyt viikon verran kestäneet hankikannotkin.

Helsingin Pitäjänmäellä kuoli jälleen nuori äiti (20) puukoniskuihin pikaruokaravintelissa. Naisella oli ollut vauva vaunuissa mukana. Puukottajan saivat melko pian kiinni. Nuori mies hänkin.

Mikähän pimeiden aivonosien liikkeelle sysäämä tapaus lie tuokin? Huumeet, viina ja vitutus, nykyisin myös annostelematon internetin sometulva ja väkivaltapelit maustavat keskeneräistä elämänkeitosta nuorten päissä.

8.4.2024 maanantai

Lie sadellut vettä koko yön, mutta ei rankasti.

Unessa yrittelin taivutella sanoja joita ei oppikirjoista löydy. Kotukselta toki voisi aina kysyä olivat sanat millaisia tahansa.

Itsetyydytyttää, masturboituttaa, käteenvedätyttää, nussituttaa ja kun ne eivät oikein tuntuneet luontevilta, murjaisin lopulta savoksi: runkkuututtaa!

Heräsin. Panetti!

Vinha kuorsasi isosti sängyn vieressä lattialla. Voikohan koirakin sairastaa uniapneaa jos se kuorsaa kuin ihminen?

Kävin kusella. Hankalaa sekin kun kusetin pystyssä tököttää. Äkkinäinen kullia omistamaton varmaan luulisi, että silloin kaari on komea, mutta erektiossa virtsaputki on verisuonten turvotuksesta niin ahtaalla, että katkostellen vain ruikkii. Ripeksi vettä paljaaseen nahkaan kylmästi, herkesi seisomasta, herkesi panettamasta. Klo oli viittä vaille viisi.

Romanien kansallispäivä. Liputtaako Suomi kun sitä suositellaan tällenkin päivällen? Saamelaisillekin liputetaan.

Iltasella

Hakkasin aamusta halkoja pari-kolme tuntia, lepäsin hetken ja sitten käynnistin saunalla Robinin ja teroitin rontelin virsikirjalaikalla pulkallisen kirveitä, vesureita ja puukkoja. Korjasin myös Robinista irronneen pakoputkensuojan. Sitten muistin, että saunallahan oli joku ilta piipussa nokipalo, että pitää torvi nuohota. Karstaa pölähteli hangelle niin paljon, että saunan ympärystä meni mustaksi.

Iltapalaksi paistoin munan jonka laitoin reissumiespyöreiden väliin raejuuston kanssa. Vinhalle kaadoin hankeen padasta loput jauheliha-riisi-lohipaistokset. Se söi jonkin verran ja peitteli loput.

Lohiroippeet ovat tinteille ja tikoille mieluisia nokittavia. Ripustelin niitä raitapajun huarukoihin useampia ahavoitumaan. Heti tuoreeltaan eivät oikein taho nokkia, mutta kun muutaman päivän ovat "kapakaloittuneet", alkaa ruodoissa kiinni olevat pehmytosat kupuihin kadota.

Eka peippo hangella.

9.4.2024 tiistai

Koko pv Knissa. Kävin hampiliäkärissä ja nyt kärsii leipää jälleen pureskella. On se arvokasta touhua. 15 minuutin homma ja pelkkä omavastuu 88 euroa. Se on vähintään yhtä arvokasta kuin Motonetissä myynnissä olleet hellanpilkkeet: 40 litran verkkokassi 11,90€ elikä 300€/kuutio. (Laskinko oikein?)

Minulla olisi siis tuossa mökkini pihamaalla koivuhalkoa  vähintään 6000 euron arvosta jos joku tulisi ostamaan Motonetin hinnalla.

Onko oikeasti hammaslääkäreiden ja lääkäreiden tienattava niin paljon, että he työtään viitsivät tehdä? 

Jos heidän yksityispraktiikkansa tuottaa yksittäiselle lääkärille satojen tuhansien vuosittaiset palkat ja yhtiönsä osingot päälle, niin ihan oikeasti onko se oikein?

Eivät ne mitään helppoja hommia ole, sen ymmärrän ja koulutus niihin hommiin kestää ja maksaa, mutta silti eettisesti ajatellen, kysyä voi joka setelin välissä, onko se oikein?

Kyllä rakennusmontussakin on raskasta vaikka koulutus ei niin kauaa siihen ammattiin viekään ja loput pitää oppia käytännössä, mutta koskaan ilman menestyvän rakennusfirman perustamista ei rakennusalalla lääkärien tienuiseen yllä kukaan.

Lääkärit jäänevät eläkkeellekin terveimpinä kuin luunsa ja lihansa pilalle kuluttanut rakennusmies joka eläkkeelle jäätyään kuolla kupsahtaa muutaman vuoden sisällä pois.

Lääkäreillä on se antiikinaikainen valansa, mutta moniko yksityisbusinekselle itsensä myynyt tohtori toimii sen periaatteen mukaisesti?

Jos useampi toimisi, ei pientenkään paikkakuntien terveyskeskuksissa lääkäripulaa olisi.

Onhan jo se lääkärietiikan vastaista toimintaa, että jos todella sairas köyhä kolkuttaa yksityispraktiikan ovea, mutta kun ei ole kynnysrahaa maksaa, hänet käännytetään sinne mistä paikalle pää kainalossa ryömikin. Tai nykyään jo silloin, kun yrittää aikaa varata ja hinnoista sekä maksamisesta puhe tulee.

Eikä tuo ole enää kaukana yhteiskunnan tuottamien terveyspalveluidenkaan kohdalla. Kun eläkkeistäkin uhataan leikata ja terveyskeskusmaksuja korotella, yhä useampi eläkeläinen kiihdyttää vain keinutuolinsa keinuntaa jotta tulisi kuolema nopeammin korjaamaan.

10.4.2024 keskiviikko

Tänään kiihdytin minä halkosouviani sellaiseksi, että melkein kaikki valmiit pölkyt ovatten "särki" hakattuina. Melkoisen sekaisen näköinen halkoauma kätteni jäljiltä tulikin.

Ja joka hemmetin kevät halkokasat ja -pinot ovat eri kohdassa!

Muutos on voimaa. Ei kyllästytä samalla lastukolla iäti työjely.

Pragmaatikoille moinen muuttelu olisi mielen päälle käyvää. Minä en edes ajattelisi asiaa jos en pragmaatikoihin lämityspuupinojenkin yhteydessä olisi tutustunut.

Kummanko mallisten ihmisten elämä sitten helpompaa lienee, niin siitä turha on kirveskättä vääntää. Ainakaan kirves kädessä. Molemmissa luonteissa on sekä hyvät että kielteiset puolensa. Ja silti nekin kielteiset saattavat olla oikeinkin hyvät. Riippuu siitä, keneltä kysyy.

Antipragmaatikko saa kyllä enämpi korvilleen hälläväliä tyylistään kun sen jäljiltä ei järjestelmällisyyttä tahdo silmiä hivelemään löytyä mistään.

Tiällä metän keskellä totuus on se, että mitä sekalaisempi ja hoitamattomampi luonto ympäriltä avautuu, sitä monipuolisempi on myös eläimistö. Kun en kerää nuita karsimiani lepikoiden alaoksia läjiin poltettaviksi, sitä enämpi niistä jää luonnon itsensä hyödynnettäväksi. Jos tämä hehtaarin mökin ympäristö olisi viisi milliseksi jyystettävälle nurmelle pyhitetty tanner, näkisinkö minäkään nyt tuossa parinkymmenen metrin päässä neljää oravaa, kolmea mustarastasta, sepelkyyhkyä ja kymmeniä pikkutinttejä, peippoja ja juttaurpilaisia hyppäämässä ruokinta-automaatin ympärillä hangella?

Eihän tuollaista ruokintasysteemiä saa kaupunkipihoihin edes asentaa siitä syntyvän rottaongelman vuoksi.

Maailmanpolitiikan arkipäivää: Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa jatkuu tauotta.

Kaikki järkevät ihmiset haluavat, että Moskovan Zaatanasta kätyreineen puristetaan ilmat pihalle, mutta yhdestäkään länsivaltojen pyhistä miehistä ja naisista ei sen järjestämiseen näytä olevan. Odottavat vain käden ristissä, että Venäjän omat kostonjumalat sen asian hoitavat. Turha odottaa, ne jumalat MZ murhasi jo ennen kuin aloitti erityisoperaationsa Kaukasuksella 1991. 

Moskovan Zaatanan presidentiksi virkaanastujaisissa olisi pommin pitänyt jo räjähtää, mutta tollukat Lännen eivät kovasti kehutuista tiedusteluelintensä olemassaolosta huolimatta sitä halunneet snaijata.

Netanjahun murhanyrkki eli Israelin armeija, jatkaa kouluampujaisiaan Gazassa. Ja korostan yhä edelleen, ettei mielessäni juutalaisuudella ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä koska homma on luisunut tavan ihmisen hallusta ihmisperkeleitten ja -saatanoitten päivätyöksi.

Amerikka on sairas mies (tai henkilö, ihan miten vain). Siellä ollaan valtioaivoja vaivaavan skitsofrenian kourissa. Kaksipuoluejärjestelmä panee tälle diagnoosille huutomerkin perään. Muuta ei asian todetessaan voikaan tehdä. Ei edes käsiä ristiä sillä senkin ne tekevät itse siunatessaan tilanteensa uudeksi normaaliksi.

Vituttaa vain, kun tuo sairaus ulottaa tartuttavat, kahlitsemattomat lonkeronsa tänne Pohjan perukoillekin.

Amerikoissa lääke kaikkeen on raha, täällä rahattomuus, ja molemmilla on sairautta vaikeuttava vaikutuksensa.

Kenelle pyllistät kun kumarrat Valkoista Taloa päin? Rajat ovat kiinni eikä Suomen persvako edes hajuaan Kremliin enää luovuta.

Yksityishenkilölle, olipa tämä jo julkisuuden kuluttama tai ei, terveysdiagnoosin tekeminen on uskaliasta eikä sitä sovi suositella. Mutta valtioiden sairauksia saa retostella ihan miten paljon haluttaa koska ne näkijöille näkyvät esimerkkienkin kohdalla. Siksi uskallan esittää näkemykseni niin amerikoiden kuin Venäjänkin umpihuulluuksista surutta. Jos joku pystyy sairauksien olemassaolot kieltämään, lienee itsekin psykoosin kourissa.

Tottakai valtioidenkin sairastumisten takana ovat valtioiden kansalaiset, mutta sitä massaa voi syyttää vain näköalattomuudesta ja kuvittelemikensa jumalien sekä lajitovereidensa katteettomasta palvonnasta joka sekin sairastuttaa.

Onnelliset pommittajat

10.3.2024 sunnuntai

Eilisiltaiset Napiksen humpat ok.

Tänään kävin lumentallustimilla Nimettömällä. Mummolanrantaan kurvasi vanha moottorikelkka jonka kuski hyppäsi kuselle petäjänjuureen. Huikkasin, elä suotta katkaise kultaista suihkua, minä tiällä vuan. Se olikin Iekkilän Sepe ja siinä tovi meni sittä jutellessa. 

Sport Tracerin mukaan tallustelukilometrejä tuli 5,5. Ilveksen, suden ja ahman jäljet näin ja lukemattomat jänisten. Lumikko kiipesi Rappurinteen alapuolella, putkilinjalle vaakaan kallistuneen koivun kylkeä puoleen väliin, loikkasi sitten pitkästi ja hävisi pienen kuusen alle. 

Se oli toinen lumikko vrk:n sisään. Yöllä Napikselta tullessa samanmoinen pikkuvalkoinen hyppäsi auton valokiilaan tienpenkalta, mutta ei onneksi alle jäänyt.

Puutarhurin EMUun on tullut jokin vika jälleen. Moottorin tuuletin jää huutamaan eikä vetoja ole.

Tojotan rottelo sentäs pelittää vaikka mittarissa pian ½miljoonaa kilometriä. EMUssa (Peugeot) vasta alle 100 000.

Flunssa tuntuisi kuiten olevan tiessään. Kävin äsken saunassa ja alan korsoomaan.

11.3.2024 maanantai

Ilma on frigidus, kylmä ja tunteeton. Kuin seksuaalisesti välinpitämätön nisäkäs. Päivän päällä mataa harmaa pilvipeitto ja vain idästä etelään se raottuu keltapunervaksi rannuksi, joka sekään ei lupaa mitään. Erittäin stabiili olotila siis, mitä tuosta vöyhkäämään roskalehdille ennusteita tehtailevat meteorologitkaan.

Lukutoistona jälleen kirja, jota toivoisi lukevan miljoonien muidenkin. 447-sivuisen teoksen keskeltä (s.280) veistän irralleen laillani uskonnottomaksi ja jumalattomaksi itsensä ääneen todenneen historiantutkijan/tietokirjailijan lauseen koska sen syvempi merkitys minuakin niin miellyttää:

"Uskonto ja teknologia tanssivat aina hyvin hienovaraista tangoa." 

Tuota lausetta ennen ja jälkeen asetellut pohdinnat perustelevat ajatuksen todeksi. Ja kun teknologia-sanan sijaan voi laittaa monia muitakin sanoja. Vaikkapa nyt markkinatalous tai politiikka.

Osaisipa itsekin. Tutkia. Ajatella. Perustella. Ja vieläpä kirjoittaa mitä milloinkin ajattelee.

(Yuval Hahrari, Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, 2017)

12.3.2024 tiistai

Aatteiltaan Suomen valtionvarainministeri Riikka Purran leikkaavat sakset uhkaavine leikkuulauta-aforismeineen edustaa samaa, julmaa politiikkaa kuin Israelin Netanjahun lapsia ja heikkoja teurastava pommituspolitiikka Gazassa.

Jos Purrasta puristuisi itsevaltias, hänkin vaihtaisi sakset omassa komennossa olevaksi Hornettilaivueeksi. Pommittaisi vaikka omiaan jos vinoilemaan alkaisivat. Kuten nyt on oikeutetusti vinoiltu hänen brutaalisti vihjaileville leikkuulaudoilleen ja saksilleen.

Ei se sen kummempaa vallanjanoisten tavoitteisiinsa pyrkimiset ole jos vastavoimia ei suohon sorrettujen puolesta nouse.

Säälimättömät ihmiset erottuvat näkijälle jo kaukaa. Persupuolueen näkyvimmistä edustajista näitä on jo yli puolet. Pahin ja vaarallisin JH-a ja edellä mainittu ministeri Purra. Lähimmät kätyrinsä Peltokangas, Junnila, Tynkkynen ja Rydman. Kellä tuntosarvet vielä propagandan puuduttamattomina ovat säilyneet, katsoo ja kuuntelee  näiden katseita ja suiden juonteita ("kehonkieltä") kun puhuvat, niin ymmärtää mitä tarkoitan. Näistä täytyisi olla varoitustekstit medioiden tarpeettomien tavaroiden mainosten paikoilla päivittäin.

13.3.2024 keskiviikko

Kirjoitin kommentin HS:n tietokirjaa koskevaan artikkeliin "Suomalaisen eliitin läpivalaisu".

Sitaatti: "Teoksen lopussa Ruostetsaari vetoaakin kansalaisiin, että he harjoittaisivat ahkerammin demokratiaan kuuluvaa vallanpitäjien systemaattista epäilyä: ”Suomessa tarvitaan aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita haastamaan ja valvomaan eliittejä.”"

Kommenttini: Kuinka tämä "epäily" toteutetaan niin, että sillä jokin vaikutus olisi?

Jos äänestämällä, niin perussuomalaiset-puoluehan pääsi juuri jatkuvalla, eliitiksi merkkaamiansa kohteita epäilevällä propagandallaan vaalivoittoon. Nyt, kun tämä populistipuolue keskeiselle päättävälle paikalle yhteiskunnassa hallitukseen nousi, alkoivat he peesaamaankin juuri niitä politiikantekijöitä ja rahavallan edustajia joita  kritisoimalla valtaan pääsivät.

Kansalaisliikkeet, kuten Elokapinako olisivat sitten vaikuttamisen vaihtoehto numero 2?

No, nyt niidenkin jäsenistöä on kutsuttu leivättömän pöydän ääreen kapinoinnistaan ilmaston puolesta. 

Vihreäliike (Vihreät-puolue) petti elokapinahenkiset ihmiset jo vuosia sitten kun liikkeen alkuperäisten nuorten Koijärvellä pullosta päästämä kapinahenki ja agenda suljettiin politiikassa vaikuttamisen syleilyyn. Elikkä ruvettiin maksamaan palkkaa Arkadianmäellä tasatahdissa vastapoolin kanssa ja tulokset ovat näkyvissä. Ne ovat plusmiinusnolla.

Ruostetsaaren tulisikin seuraavan tutkimuksensa aiheena yrittää löytää kanavia kansalaisten kriittisille mielipiteille ja oikeasti vaikuttamiselle. Ja että ne olisivat muutakin kuin kommentointi erilaisten, alati aiheesta toiseen pomppivien uutisten jälkirimpsuihin tai jo koeteltuihin, tehottomaksi osoittautuneisiin poliittisiin "erikoisliikkeisiin" (esim. Vihreät tai Perussuomalaiset).

Minun ehdotukseni on tämä: Kun miljoona suomalaista ryhtyy nopeassa tahdissa oman elämänsä penttilinkoloiksi, niin sillä olisi varmasti vaikutusta eliitinkin luulotteluun paremmuudestaan ja yhteiskunnassa vallalla olevalle yleiskäsitykselle, että kyllä tekniikka ratkaisee, tai että Kuu- ja Mars-planeetat ovat seuraavat elämälle anteliaat satujensaaret.

Kommenttiani ei Hesarin moderaattoriälyrobotti hyväksynyt julkaistavaksi, että se siitä kansalaisvaikuttamisesta.

Lyhyempi ajatukseni sentäs seulasta luikahti: Vanha sanonta "rehellisellä työllä ei rikastu" pätenee edelleenkin, mutta miksi rikkaat eliitin jäsenet niin harvoin käräjille joutuvat? Laissa olevien porsaanreikien ansiostako?

15.3.2024 perjantai

Viikon päivät jälleen koivupölkkyjen seurassa. Halakoja jo kelpo läjä, mutta hommasta vasta ehkä kolmannes on tehty.

Mitään juutalaisvastaisuutta ei liene siinä, jos tuomitsee Israelin murhaavat toimet Gazassa. Pääministeri Benjamin Netanjahu jää historiaan yhtenä julmimmista kouluampujista murskaahan hän valtionsa tappokoneistolla enimmäkseen avuttomia lapsia ja siinä sivussa heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan sairaaloineen, kouluineen, asuntoineen päivineen ketään säästämättä.

Kansalliskirjailijamme Ilmari Kianto kusaisi oman kansalaissotamme aikoihin susivertauksen Kiantajärven jäähän asettuessaan kulttuurisella auktoriteetillaan valkoisten puhdistuskoneiston rinnalle: 

"Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus.  Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?" 

Suurta harhaa jo tuo, että otetaan susi esimerkiksi ihmisten välisiin teurastussessioihin. Eihän se metsäneläin ikikuunaan samoihin hirveyksiin ole syyllistynyt kuin kahdella jalalla maita ja mantuja alleen tallova, ympärilleen ammuskeleva ihminen.

17.3.2024 sunnuntai

Tänään en ole jaksanut halkorantteelle astella jyskämään. 

Eilen menin Crisse ja Mirre kyydissä Kniin jo puoliltapäivin ja sitten iltasella Puutarhurilla kyytiä täydentäen Napikselle jossa piti olla tytöille mieluinen esiintyjä Yölintu, mutta koska Simo Silmu oli sairastunut, paikkaajaksi oli tullut Taikakuu. Kun olin takaisin Um, oli kello jo melkein neljä. Liki 300 km yhteensä kun piti mennen tullen ajaa Kajaanin kautta.

20.3.2024 keskiviikko

Säpsähdin hereille unesta, jossa isä sieppasi koiraa kiinni takajaloista ja runttasi hirsikömmänän nurkkipiähän.

Niin tapahtui aikoinaan myös todellisuudessa. Vuosi oli ehkä 1962 ja hanki jo maassa, olisikohan ollut marraskuu. Minä olen ollut nelivuotias. Vuosiluku paikantuu todelliseksi siksi, että sinä vuonna syntyi Sepe ja meille isä toi jostain pystykorvan pennun jonka nimeksi tuli Hakki ja joka sitten katosi  kun muutettiin Siilinjärvelle 1973 kesällä. 

Hakista viimeinen verkkokalvon kautta muistinmekanismeihin piirtynyt kuva on, kun se nostaa jalkaansa peltisen autotallihökötyksen nurkalla ja lähtee vinttasemaan Säynesuon raittia seitenvitoselle päin. Velipoika Sepe oli silloin 11 v ja Hakki saman verran.

Nyt tässä yönkähmässä näillä samoilla kunnailla koetan mielikuvitella, mitä isän päässä juuri silloin liikkui kun päätti, että hallavaturkkinen koira, jonka nimi oli Turva, pitää syystä tai toisesta lopettaa. 

Ajattelikohan isä, kun ravautti koiralta niskat taitoksiin, että tulihan niitä ihmisiäkin sodassa hengiltä otettua, ettei nyt yhden koiran kanssa tämän kummempaa tarvitse jatustella kun sen aika lähteä on, ja ihmisellä siitä päättämisen valta. Eikähän niistä toistensa tappajaisistakaan ollut kulunut vielä kahtakymmentäkään vuotta. 

Isä oli siis tappamisen ammattilainen. Niin kuolivat hänen käsiensä välityksellä kissat, koirat, siat, naudat ja lukemattomat riistaeläimet eikä niiden hengenlähdettämisistä painajaisia nähty.

Korpioloissa kasvaessani, käsityksekseni muodostui jo hyvin varhain, että tappaminen on ihmiselle erittäin luontaista toimintaa.

22.3.2024 perjantai

Jälleen viikko takana joka päiväisine halkosouveineen. Pinoamisessa on sitten omanlaisensa homma. Mietin sitäkin, että jos olisi niin suuri pressu jonka virittäisi reunoilta auki olevaksi halkokeon ylle, niin kuivaisivatkohan ne ihan siinä? Paitsi että on metri lunta kasan alla ja sehän ei kaikki sula ennen kuin halot on pois siirretty.

Aamuvoimisteluikseni olen tallustellut lumikengillä mökin ympäryskuvion sekapuuston alaoksia karsimassa ja eilen sain viimeiset tehtyä. Onko siitä nyt sitten mitään hyötyä, niin epäilen. Närepuuta on kovin harvakseen, valtapuu on leppä, koivua jonkin verran ja pajua joita olen säästänyt kasvamaan kevään ensipörriäisille.

Leppien kasvattaminen on ollut tietoinen projekti. Pyyt viihtyvät tässä ympäristössä ja joka kevätkesä on pari-kolme poikuetta lähistöllä onnistunut. Äskenkin tuli pari pyytä Kaivonkorven leppiin urvustamaan. Urvut ovat tänä vuonna pitkiä, violetteja pötkylöitä. Niitä pyyt nokkivat kupuihinsa. Jäniksillekin ne näyttävät kelpaavan kun karsimistani oksista käyvät niitä hangella nakertelemassa.

Jäneksille kelpaa muuten myös kuusenoksien hennoimmat kärkiosat ja petäjäntaimien latvuksetkin kuin hirville.

On "matala" keli, elikä pilvet laahaavat maata myöten, kostea usva kastelee ja silloin ovat kanalinnut "kesyjä" ja uskaltavat tulla näköpiiriin vaikka kirveen mäiske pakkaskelillä ne karkottaisi. Yksi pyy tuli vanhaan leppään muutaman kymmenen metrin päähän eikä ollut minusta tietääkseenkään.

Viikkoon en ole yhtäkään lajitoveriani edes vilaukselta nähnyt. En ole käynyt kylällä, vain metsissä olen lumentallustimilla tallustellut kun on hankikanto. Hienoin kohtaaminen tälle päivälle lienee lajivaarantunut töyhtötiainen. Myös uhkaavasti vähenemään päin olevia hömötinttejä oli jyviä takomassa ainakin kuusi kipaletta kun kävin tarkistamassa ruokinta-automaatin sisällön määrän.

Muita tinttejä, käpytikkoja ja kolme-neljä oravaa käy ruokailemassa joka päivä kuten ennenkin.

Koivupölkky pomppasi hakkuu"altaasta" suoraan peukalon kärkeen. Saatana että teki kipiää. Turposi ja meni punaiseksi kämmenenpuoleinen nivel. Ei kärsi taivuttaa ollenkaan.

23.4.2024 laavantae

Räntää rätkii suurin rätein. Ei huvita liukasta kirveenvartta kouriinsa ottaa. Peukalokin niin paksu, ettei hanskaan mahu.

Terrori-isku Moskovassa. 137 kuollutta ja satoja vammautuneita.

Näin Homosapiens-laji on toiminut kaikkialla niin kauan kuin se olemassa ollut on. Välineet vain ovat aikojen saatossa kehittyneet yhä tappavimmiksi. Tosin eihän näillä neljällä moskovalaiseen musiikkitaloon hyökänneellä ollut kuin muutama sarjatuliase, puukko, kranaatteja ja suomalaisten jatkosodassa kehittelemíä molotovincocktailpommeja.

Iskun seurauksista sanovat, että ne ovat vielä arvaamattomia, mutta ei se niin ole. Kyllä ne ovat aina samat: Lisää väkivaltaa.

Kävin Iisalamessa asioilla. EL:n kanssa käytiin Kitumarketin rahkapullakahveilla. EL:n kaksi tuttua miestä tuli viereiseen pöytään. Jutut olivat siihen asti savolaishauskoja kunnes toinen alkoi esittelemään älylaitteestaan paikallisen valtakunnansalin jehovalaistapahtumaa. Kieleni päälle nuljahti jo lause, jolla olisin alkanut esitellä omaa uskonnottomuuttani, mutta nielaisin sanat mahaan kun tiedän kokemuksesta, ettei niistä asioista kannata yhtään mitään puhua vaihtoehdottomien uskovaisten kanssa.

Vaihtoehdoton olen kyllä itsekin uskonnottomuuteni kanssa vaikka muuten ykslysti olisikin, mihin kukakin uskoo.

Isommasti ajatellen se ei kuitenkaan ole "ykslysti" kun näkee, mihin kaikenlainen uskominen lajiamme vie ja miten kynttilöitä sytytellen murhien uhreille maailman pahimmat tyrannitkin ristinmerkkejä rinnoillensa piirtävät. (Just katsoin videopätkästä Moskovan Zaatanan näin tekevän!)

24.4.2024 sunnuntai

En tänäänkään halkorantteelle mennyt. Peukalokin yhä kipeä, punoita ei enää, mutta turvotus on jäljellä. Olisiko peräti murtuma.

25.3.2024 muanantae

Aamun aviisista Haitin lähihistorian kertausta otsikolla "Orjien oman maan kova hinta" ja ingressi selittää lisää: Rikollisjengien hallitseman Haitin kurjuudesta voi syyttää vallanpitäjien korruptiota, mutta suurvallat varmistivat entiselle siirtomaalle kivisen tien.

Kokonaan luettuna artikkelin sanoma on sitä samaa kuin muuallakin jossa erilaiset "herrakansat" ovat ensin riistäneet ja orjuuttaneet alkuperäisväestöä ja jättäneet nämä sitten rujoiksi runneltuina, vähiin tapettuina ja kaikella tapaa kuiviin imettyinä oman onnensa nojaan. Paitsi Israelia jota eräs orjiensynnyttäjäherrakansa tukee loppuun saakka sen väestönvaihto-orgioissa joka nyt ulottuu koko Gazan kaistaleelle.

Ja Maa yhä huokaa: Meillä on selvittämätön Homosapiens-ongelma.

Mediassa "kohistaan" Aamulehden eläköityneen "gonzo-journalistin" Matti Kuuselan sepitejournalismista. Päätoimittajat "tuomitsevat" moisen jyrkin sanankääntein. 

En ole huomannut kritiikkiä esitetyn siitä, että meillähän on  ainakin kaksi ympärivuorokautisesti sepitejournalismia toimittavaa aviisia (Iltalehti ja Iltasanomat), sekä ainakin yksi oksennuttavimmista, Seiska-niminen likasanko. 

Suureen Sanomakonserniin kuuluvia iltapvlehtiä ei edes pysty kritisoimaan sillä sinne "sepitegonzot" käyvät samasta lävestä Hesarin toimittajien kanssa ja iltaisin kaljoillakin samoissa lähipubeissa räklättämässä päivän kohteidensa kustannuksella. Kommentit, joissa tämä ristiriita esille tuodaan, skipataan armotta Hesarissakin virtuaaliroskikseen; kokeiltu on.

Kun aamun peukaloarkuudesta selvisin, hakkasin lopulta pölkkyjä pieniksi yhtä paljon kuin yhteensä kahtena päivänä aiemmin. Ilma on pilvinen, mutta muuten sopiva ulkoisiin hommiin.

26.3.2024 tiistai

Joka aamu herään pikkuista vaille viisi. Ja nousen ylös myös.

Nuuskakairalaiset "molokkakelit" näinä päivinä. Akkuihin riittää aurinkosähköä juuri sen verran, että saan ladatuksi läppärin, kännykän ja tabletin sekä pari käsivalaisinta. Myös kahteen yleisvalaisimeen virtaa riittää, että mikäpä tässä.

Moskovan murhaavan konserttitaloatakin saldo: 137 kuollutta ja parisensataa vammautunutta. Ja "talo paloi poroksi, me maattiin vaan".

Eipä ole ollut mieltä ylentävää niiden, oletettujen terroristien pidätyksestä kertovien videoiden ja kuvien katselukaan.

Baltimoressa konttialuksen ohjaus jumitti ja seurauksena parin-kolmen kilometrin mittaisen sillan romahtaminen koko pituudeltaan. Senkin vahingon seurauksena muutamat ihmiset menettivät henkensä, vammautuneista ei ole kerrottu. Nuin helposti se ihmiseltä omien kättensä jälkien tuhoaminen käy kun pikkuisen tönäisee jollain toisella keksinnöllä. Ei särkymiseen aina pommeja tarvita.

27.3.2024 keskiviikko

Unessa pari aseistettua naamiomiestä kaappasi helikopterin ja "sitoivat" valtavilla riimukiepeillä bensiinirekan sen alustaan kiinni. Sitten ne lensivät Kremlin ylle aikeinaan pudottaa koko höskä pommiksi duuman istuntoon. Heräsin juuri tuohon uninäytelmän taitteeseen. Harmitti unen kesken jääminen.

Mitenhän tuommoinen todellisuudessa onnistuisi? Pommina sellaisen yhdistelmän jäljiltä jäisi valtavaa tuhoa pudottipa tuon minne vain. Jaksaisiko isokaan helikopteri 30-40 tonnia painavaa säiliöautoa ilmaan  nostaa? Suurimmat helikopterirumilukset painanevat nekin yhtä paljon kuin täyteen syötetty säiliörekka. Jos ottaisi pelkän nupin vain kuljetukseensa niin sekin riittäisi jos Moskovan Zaatanan ja sen kätyreiden sylliin puttoes!

Kaekkee tuosta sitten heräillessäni jatkoksi mielikuvittelin.

Klo on 5.57 ja jos nyt olisi aurinkokennoja katolla suunnattuina itään, etelään ja länteen niin idän puolelta taivaanrannan aurinko alkaisi ladata täysillä akkuja.

Tänään hakkasin maltilla pölkkyjä pieniksi. Peukalo on niin arka, ettei kärsi riehua. Vähintään hiusmurtuma sen nivelessä on kun ei kärsi vieläkään taivutella. Lisäksi aamulla ruisleipää puraistessa lohkesi hampaasta puolikas pois. Kovasti paikattuhan tuo ja sen viereiset hampaat ovatkin, ettei ihmekään. Soitin hampiin ja koska kipuja lohkeamasta ei aiheutunut, sain ajan vasta kesäkuun kuudennelle. Jollain "palvelusetelillä" olisin päässyt yksityishampiin vaikka heti, mutta kuulosti sekin aika kalliilta (91€ ainakin).

Että tämmöinen "maailman onnellisimman kansan" hyvinvointivaltio meillä.

Päänsärky ei ole minnekään sekään hävinnyt, mutta enpä viitsi siitä enää numeroa tehdä. Kyllä se sitten uurnassa on jo helepottanut.

Pauluksella viimeisen aineen (psykologia) kirjoitus ollut tänään. Arvelihan tuo kun soitin, että kaikki aineet olisivat jotenkin lävitse menneet, mutta varma ei ollut. Jäljellä on joidenkin pisteiden keruuta, mm. kuviksesta ja sitten lukio ohitse. Saisi vain jostain töitä kun armeijaankin meno vasta tammikuussa. 

P oli hakenut jatko-opiskeluun kahteen yliopistoon. Toinen oli englanninkielen maisteriopinnot, mutta toinen meni ohitse huonokuuloisten korvieni.

Jänekset ihmeissään Unipurolla jonne olen melkein joka päivä muutaman tuoreen järsittävän vienyt. Riistakameravideoon niitä on talletunut parhaillaan kuuden kappaleen öinen partti. Ei ole vielä kettu apajalle eksynyt. Tai huuhkaja joka eilenillalla kuutamoa kuvatessani Karisuon suunnalla huhuili. Vai olisiko se kuitenkin ollut lehtopöllö? Huuhkajalla on hieman kumeampi huhuilu. Otapa näillä kuuloelimille vivahteista eroa.

28.4.2024 torstai

Tällen aamullen heräsin neljältä. Olen kyllä nukahtanutkin jo yhdeksän kieppeillä. Havahduin laittamaan "kirjan" (tabletin) kannet kiinni jossain vaiheessa, mutta kelloa en katsonut. Sen muistan, että Vinha kuorsasi ja haisi koiran hajuaan sängyn vieressä lattialla vaikka ei se monasti takahuoneeseen tule. Mökissä on kuuma kun lämmitin pikkuisen liikaa eilen ja ulkonakin on jo plussakeli.

Unessa, johon heräsin olin kylällä, purkamisen alla olevan vanhan ala-asteen (alkujaan kansakoulun) pääovea irrottelemassa. Sanoin seurassa olevalle ihmiselle, että tämmöisiä ovia ei enää missään tehdä, että pitää pelastaa se purkukoneiden kourilta.

Sitten olin sen saman ihmisen kanssa Kuopion torilla kahvilla. Oli kesälämmin päivä ja tuoreet munkit ja kahvi tuoksuivat hyvältä. Mutta meillä oli surullisia asioita siinä käsillä. Se unenihminen oli M jonka rintasyöpä oli uusiutunut eikä toivoa enää ollut. Kun hän sen sai sanotuksi, munkkikahvit eivät enää maistuneetkaan miltään kun ruvettiin yhdessä itkemään.

Tässäpä nyt sitten mietin tuota kultaiset palmikkonsa jo pari-kolme vuotta (vai onko siitä jo neljä?)  sitten syöpähoidoissa menettänyttä tuttua, että onkohan syöpä kuitenkaan uusiutunut kun viimeksi nähdessämme hän kertoi hoitojen tepsineen ja että on pystynyt jatkamaan töissäkin. Hiukset olivat kylläkin tummat tai punervat, mutta yhtä sankkakasvuiset kuin ennenkin. Palmikkopituutta hän ei varmaankaan niistä enää ole kasvattanut.

On vähän outo olo. Minnehän se ensimmäisen unenjaksoni ovikin joutui? Ja ne itkulla maustetut munkkikahvit maistuvat vieläkin suussa.

Siitä koulunovesta kuljin itse vuosina 1968-1971 ehkä muutamankin kerran ja sekin tässä nyt muistojeni kammareissa mellastaa kaikkine saranoiden vinkumisineen. Sehän joskus oikein paukahti kun meni sen raskas, messinginsekarautainen ovipumppu rikki.

Sen koulun käynnin aikana en ollut onnellinen lapsi. Enkä sitäkään ennen Kellomäen kansakoulussa. Olenko minä koskaan oikeasti saanut, tai pikemminkin osannut olla onnellinen?

Miten onnellisia pommittajia olisivat Moskovan Zaatana, Israelin Netanjahu tai Syyrian hammaslääkäridiktaattori jos he täydellisiin päämääriinsä todella pääsisivät? Mitä niille ihmishirviöille semmoinen utopiaolo kuin onnellisuus sanoo tälläkään hetkellä?

Osaako kukaan olla oikeasti onnellinen jos uskaltaa ajatella sitä, missä asennossa planeetta Maa brutaalien toimiemme kohteena lastemme huomista päin äärettömyydessä kieppuu?

in memoriam niin monille

23.2.2024 perjantai

Lasken huoneenlämpöiset munat kiehuvaan veteen. Seitsemän minuutin päästä kaadan veden tiskialtaaseen ja lasken munille jääkylmää vettä. Arkisen yksinkertainen resepti kahvinkeiton ja teepussin kuppiin laskemisen lisäksi, mutta ihmeellisesti se vain pieniä kiistoja synnyttää. Yksi haluaa yhdeksän minuutin munat, toinen kymmenen, minä seitsemän ja yhdelle ei ole väliksi, vaikka kiehuisivat 15 minuuttia.

Eräs kaverini aloittaa keittoajan laskemisen kun laittaa munat kylmään veteen, minä vasta kun vesi kiehuu. Eikä tavoista tarvitse perääntyä koska lopputulos on se, mitä kukin tavoittelee.

24.2.2024 lauantai

Kaksi vuotta täyttä sotaa Euroopassa. Miljoonien uhrien ja suunnattoman materiaali- ja luontotuhonnan sijasta olisi maailma päässyt yhdellä täsmätapolla jos yksikin Moskavan Zaatanan lähikätyreistä olisi viime hetkellä kääntynyt ja viiltänyt hallitsijaltaan kurkun auki. Ja vaikka kurkunviiltäjä olisi itsekin siinä samassa päässyt hengestään, olisi se ollut parasta ennaltaehkäisyä milloinkaan.

Hesarissa ulkomaantoimittaja Pekka Hakalan artikkeli Ukrainan sotaan sortumisen syistä. Oman tietämykseni määrällä en kykene vastakarvaan asettumaan Hakalan analyysin edessä.

Sen olen oppinut tähänastisina elonvuosinani, että hmislajin pahuus on ajastaikaan muuttumaton vakio. Mellastettuaan hetken, pahuus vetäytyy lepoon, mutta sen on planeetan uumenissa uinuvan tulivuoren lailla päästävä aika-ajoin, kuin sen ajanlaskimeen säädettynä jälleen purkautumaan. 

Ihmislajilla mahdollisesti esiintyvä hyvyys osoittautuu kertatoisensa jälkeen kehityshäiriöksi. Pahuuspuolen rakentamaksi lumiukoksi. Joskus hyvyyden ilmestyminen on vain joku äititeresa joka kulkee kuin häpeänhuntu päässä raivoavan väkijoukon keskellä ja vain vaivoin säästyy kivittämiseltä.

Hyvyyslegendat, kuten mahdollisesti olemassakin ollut puuseppä Jeesus, ovat pahat rakentaneet jotta saavat välillä anteeksi pyytää pahuuttaan kun se välillä alkaa syntysynkkääkin mieltä ahdistaa. Sittenpä veriset orgiat saavat jälleen jatkua.

25.2.2024 sunnuntai

26.2.2024 maanantai

...ei mittään! En edes munia keitellyt.

27.2.2024 tiistai

Jos palstamillimetreinä mitataan, niin järisyttävin uutinen tällen päivällen on kuplettilaulaja Jaakko Tepon on eilen huokumisen ehtyminen Joensuussa. Siis kuolema.

71-vuotiaaksi hän eli eikä se mitätön mitta ole niillä yläsavolaisilla, rasvassa marinoiduilla, perityillä elintavoilla. Hänen merkityksensä jäädä kulttuurimme värirannuksi täyttyi kuitenkin jo liki 30 vuotta sitten kun laulunsa olivat lauletut.

Tarina on kuin minkä tahansa ammatin omaavalla kun jää eläkkeelle syystä tai toisesta: Loppumatkat taivalletaan menneitä muistellen, tai lototen, raveja seuraten. Miten milloinkin.

Militarismi on nyt in. Siitä ei kupletteja kirjoitella. En minä ainakaan ole havainnut vaikka aihe olisi ylen väkevä, verenpunainen ja rannutettu tuholaislajimme tappokoneistojen  maastokuvioilla.

Ns. rauhandemokratioissakin militäärinen uho nostelee kumpujen öistä pääkalloja. Asialla ovat ammattisotilaat joiden on täytynyt hävetä murhaavaa ammattiaan ja pitää vuosikymmeniä profiiliaan matalalla, mutta ovat heti laukalla kuin talven jälkeen navetasta laitumelle päästetyt naudat. (Hevosiin niitä ei voi verrata, sillä mitään jaloa kirmaamisessaan ei ole.) 

Samuli Paronen:

"Kun demokratia pukeutuu univormuun ja nostaa salkoon lipun, on paras selvyyden vuoksi antaa sille uusi nimi."

28.2.2024 keskiviikko

Kävin lämmittämässä Um uunin.  Ilmojen puolesta tasainen, harmaanturvallinen pilvipouta. Yksi aste pakkasta. Lumikengillä kesti hanki kävellä joten kävin metsässä jonkinmoisen lenkin. Juhanilassakin pistäysin pitkästä aikaa. Laari lupasi käydä traktorilla pihan aukaisemassa. Tai sanoo Jannelle, että käy.

Tullessa toin S&M:n porukoilta kilotolokulla eräille sotkamolaisille kuhafileitä ja säilykkeitä ja Seppäsen muorille tänne Kniin kuhia&mateita.

Mennessä kymmenisen kipaleen naarasteeriparvi ja yksi riekko Tiilikkajoensuoralla sorahippusia tieltä kivispiiroihinsa keräämässä. 

1.3.2024 perjantai

Kumpi on päivän merkittävämpi tapahtuma, uuden presidentin (Alexsanteri Stubb) virkaanstujaisjuhlallisuudet kotimaakseni sattuneessa, toistaiseksi ns. vapaana pysytelleessä Suomessa vai julman tyrannin hallitsemassa naapurissa valtiokoneiston murhaaman oppositiopolitiikko Aleksei Navalnyin hautaus Moskovassa?

Vaikutuksiltaan veikkaisin jälkimmäistä. Suomen presidentti on vain shakkinappula jota aina kuuden vuoden jälkeen yritetään kammeta paitsioon. Ja siirtyykin pakottamatta viimeistään 12 vuoden kuluttua. 

Kotimaansa tyranniaa vastustaneesta lajimme edustajasta Navalnyista tuli murhansa myötä kuolematon kuin Stalinin Vankileirien saaristoista kirjoittaneesta Aleksandr Zolzhenitsynistä. (Kuolemattomuus on tosin pelkkä illuusio kaikissa tapauksissa.)

Etunimissään edellä mainituilla on jotain yhteistä: Alexsander, Aleksei, Aleksandr.  

Kärsimysten määrässä vain kahdella jälkimmäisellä on yhteneväisyytensä. 

"Meidän" Alexsanterimme on kultalusikka suussa syntynyt ja myöhemmin hopealla tönkkösuolattu uraputkiohjus jonka henkilökohtaisin kärsimys on toisinaan esiintyvä ummetus. Alexsanterimme on pullamössöä mainittujen toisinajattelijoiden rinnalla ja tuskin jatkossakaan tikkuja kynsien alle työnnellään jos ei hänen oman kotitupansa oikeistopolitiikka tuostaan radikalisoidu. Uhkaavalta kyllä näyttää kun äärikonservatiiviset populistipuolueetkin sekaan ovat soluttautumassa. Ja vieläpä koko unionin alueella.

2.3.2024 lauantai

Leipomista ja ruuanlaittoa heti kello neljästä alkaen: Pauluksella 20 v. synttärit.

Uunissa paistoin savulohipiiraksen, riisipiirakoita ja kanaohrariisipadan.

Hannele ja J käviät ja Anelma päivänsankarin kavereiden lisäksi. Mummi ei ole uskaltanut syrjätietä lähteä tulemaan kun siellä pahat polanteet. 

Flunssa nenään rantautumassa!

3.3.2024 sunnuntai

Pitkän, ankean talven jälkeen viimeinkin Unimäessä. Heräsin aamulla jo kolmen jälkeen laittautumaan ja olin täällä kahdeksan hujakoilla. Mökki oli vielä lämpimän puolella. Poltin pari uunillista halkoja ja pidin hellassa tulia niin nyt täällä on ihan vari. Saunankin lämmitin. Vedet tulivat tällä kertaa ilman sulatteluja kun syksyllä puhalsin vesijohdon tyhjäksi ja tulppasin.

Vinha on hyvillään vapaudesta vaikka sillä on isosti vuotava "rönttäkelikausi". Hanki, joka kestää koiraa ja minuakin kun laitan lumentallustimet jalkaani täplittyy koiran perässä punaisin merkein kuin Kutsetin mies olisi leimasinväriä ruikkinut kulukkiissaan.

Yksi Ylen kuuluttajista Maria Junger (50) on kuollut. Mikähän hänet nuin yllättäen tappoi?

Gazassa on kuollut yli 30 th ihmistä pommeihin ja muuhun väkivaltaan eikä loppua sillekään, pääosin lapsiin kohdistuvalle teurastukselle ole näkyvissä. 

Sodilta ei kohtuutta pysty kukaan vaatimaan. Tätä taustaa vasten ei voi olla vakuuttunut siitä, etteikö venäläinen verilinko katsoisi aloittamansa Ukrainan maaperällä käytävän teurastussodan häviämisnikamassa viimeisenkin valttikorttinsa jolla uhkaillut on.

Saatana tämän flunssan kanssa!

4.3.2024 maanantai

Niin se taitaa olla, että joka kevät kun Unimäkeeni saavun tuon seuralaisekseni kunnon flunssan. Tällä kertaa myös yskittää saatanasti. Kuume nousee. Piähän koskoo!

5.3.2024 tiistai

Olipa unetkin räkäisiä. Keskellä Jerry Cottonin Manhattania huuhastelin sankon kanssa keräten ympärilläni parveilevilta ihmisiltä ysköksiä ja kun sanko oli täysi, laitoin siihen vihreän silikonikannen ja joku sanoi minulle sisällön menevän pakastettavaksi. Jäätyneestä kartiosta leikellään aikanaan siivuja jotka lähetetään laboratoriotutkimuksiin kaikkialle maailmaan. Tuskallisinta kuitenkin oli, ettei sankollisen toimittaminen eteen päin edennyt yhtään mihinkään...

6.3.2024 keskiviikko

Ei ala olo helepottaa. Yskinyt olen yläkroppani kipeäksi. Kuume ei mahdottomiin ole tällä kertaa kiipeillyt, mutta 38,5 on sekin voimattomaksi tekevää. Yskimisenpakko pahinta.

7.3.2024 torstai

Tänään on ollut jo helepompaa. Vanhin S toi linkoamatonta luomuhunajaa ja kun sitä laitoin suuhuni lusikallisen niin kohta loppui kurkunpään kutitus ja yskä helpotti. 

Jaksoin lumikenkäillä neljän km lenkin Karisuolle jonka lävitse ruskeavetinen, Isosta Karilammesta lähtevä ja Keyrityn Karilahteen vuosisatoja-tuhansia liritellyt Karipuron uoma kulkee. 

Siellä majavat olivat edelleen omissa, hangen- ja vedenalaisissa hommissaan hääräilleet ja vain silloin tällöin kulkuaukoistaan puita kaatelemaan ja pajukoita järsimään nousseet. Liekö nuita enämpi kuin yksi, se ei jäljistä selvinnyt.

Viime keväänä olivat metsästäjät monena yönä vahtaamassa, mutta jospa ne eivät ole silloin onnistuneet. Nytkin oli joku hiihdellyt paikkoja tarkistelemassa.

Metson näin, myös tuoreet ilveksen jäljet. Susi oli kulkenut nuoskalumen aikaan aiemmin, tai ehkä kaksi sutta kun vastapäisellä aukeanlaidalla olivat toiset jäljet.

Vinha oli aika uupunut loppumatkasta. Kovan hangen pinnalla oleva tuoreempi lumihöytyvä kerrytti sen anturoiden väliin paakkuja ja kipeältähän ne tassuissa tuntuvat.

Viime päivinä on kerrottu uutisissa Lapinlahden suursalametsästyksestä, että poliisitutkinta on pääosin valmistunut ja nytten odotellaan tulevaa tuomioistuinkäsittelyä. 34 miesttä siinä leivättömän  pöydän ääreen joutuu ja jos näyttöjä löytyy, myös avustajajoukkoa kertyy.

Sitä ei tästä järjestäytyneestä porukasta kerrota, että taustalla on uskonnollistaustaisista lestadiolaisista kyse. Porukkaan ei ole muunuskoisia tai uskonnottomia hyväksytty/kysytty. Lie kuviteltu, että kyseisen äärijärjestön sisällä tapahtuvat aiemmatkin laittomuudet ovat salassa pysyneet, niin eihän sitä kärähdetä tästäkään, maallisemmasta rötöstelystä.

Lähteeni edellämainitusta tiedosta pidän omana tietonani. Se ei ole savolaisen huhumyllyn tuotosta vaan salametsästysvyyhden paljastumisen alkulähteiltä.

Hesarissa Ilmari Käihkön "Sotilaan päiväkirjan" tiimoilta artikkeli . Ensiksi siitä oli Ylen sivuilla aiemmin. Kirjoitin minäkin jälkirimpsuun pikkutekstin:

Käihkön kirja on tervetullut tässä "Natonikamassa".

Sotimisista kirjallisuutta riittää, mutta sotilaskoulutusajoista ja reservinkertauksista saisi enempikin palveluksen suorittaneiden, kirjoittamaan kykenevien tekemiä raportteja ja romaaneja ilmestyä. Tosin lukemisaktiivisuus nykyisin on melkein nolla, mutta ehkä pikku kohun saattelemana aina joitakin innostaisi.

Jatkuvasti päivittyvät, kovalla faktalla, tosipohjaisella ja taustoitetulla kritiikillä varustetut kirjat olisivat erittäin tervetulleita kun ajattelee, millaisesta valtavasta koneistosta on kyse ja jossa yksilö ei juuri koskaan ole muuta kuin mahdollista tykinruokaa jos kansakuntana tositoimiin joudutaan.

Käihkön uuden julkaisun rinnalle nyt luettavaksi voisi suositella Pentti Haanpään "Kenttää ja kasarmia" ja Timo K. Mukan "Täältä jostakin" romaaneja. Eikä pahaa tekisi kerrata kirjailija Paavo Rintalankin esittämiä kriittisiä arvioita aikansa sotalaitoksesta.

Näiden äärellä voisi lukija samalla miettiä, että onko puolustuslaitoksemme sisällä lopulta edistytty paljoakaan itsenäisyytemme vuosikymmeninä vai samoissa juoksuhaudoissako, ainakin henkisesti, ryömitään kuin mistä esimerkiksi Haanpää kirjoittaa.

Oma armeija-aikani sijoittui 1979-1980 enkä kovin mairittelevaa teosta kuljetusjoukoissa suoritetusta ajasta aikaan saisi jos kaikki ne näkemäni ja kokemani laittomuudet julki laittaisin. Kantahenkilökunnan alkoholin julmetun käytön ja seurausten kuvaamiseen menisi tekstistä varmaankin puolet tilasta. Ja myöhemmin kertausharjoitukseni olisi oma lukunsa siinä trilogiassa.

9.3.2024 lauantai

Puoli viideltä on vielä melkoisen pimeää. Nousin äsken puuron ja kahvin laittoon. Raapaisin uuniinkin tulet.

Romuskan selkä lie taittunut, ei yskitä, ei kolota ruppia. Heräillessä päätä vähän särki, mutta ohitse sekin meni.

Unessa oli niin julmetun suuri sirkkelikaappa, että sen päällä pystyi kiipeilemään. Se toimi automaattiohjauksella ja kun lähti itsestään käyntiin, en tiennyt kuinka sen saa sammuksiin.

Toisessa unessa oli musta Mersu joka ei ollut auto vaan isohko vene Mummolanrannassa. Outoja olivat senkin unen käänteet.

Eilen tein vanhoista Rellunpippanan renkaista halkojenhakkuukehän. Kokeilin jo muutamien pölkkyjen verran ja tarkoituksensa se ajaa. Saisivat olla pienempituumaiset renkaat. 

Pölökkyjä on melkoiset läjät jälleen kerran. Laaria ei ole traktoreineen näkynyt. Lapioin sen verran lumia pois, että hommiini pääsen. Jo maanantaina hakkasin pihatiensuun jäätyneen penkan pois ja lapioin&kolasin autolle kolon. Just kerkesin ennen kuin kuumetauti vei puhdin.

Aurinkosähköä on riittänyt ensimmäisen viikon tarpeiksi vaikka ei ole paistanut kuin muutaman tunnin iltapäivisin.

Maan halitus ja Ay-liike ovat tukkanuottasilla, mutta niin täytyy ollakin vaikka kuinka kaljuja jo ennestään olisivat. Oikeistovetoinen hallitus yrittää selvästi autoritääriseen valtaan, siitä ei mitään epäselvyyttä liene ja sille kuuluu laittaa raamit.

Nykyisen hallituksen kokoonpano on kuin kotitarpeista koottu haulikontäyteinen: Karkeita hauleja ja mäntysuopaa.

Kovia ovat keinot oltava sitäkin paukkua vastaan.

Jos oloni vakiintuu terveydeksi niin illasta pitänee lähteä Napikselle humpalle.

Hopealuodeille tarvetta

30.1.2024 tiistai

Vinhalle luisia ruokia. Ihmisväelle eilistä nakkisoppaa.

Pojilla koeviikko. Venyttelevät kokeiden jälkeen koululla ruokailuun saakka. 

Lehdessä oli uutisia kuvien kera epäkelvoista kouluruuista (Janakkalan makaronilaatikko), mutta eivät nuo pojat ole oman koulunsa kouluruokia moittineet. Se on aina kotio päin jos edes yksi ateria heille päivässä järjestyy.

Mulla koskee edelleen piähän ja vasempaan olokaan.

31.1.2024 keskiviikko

Kahdelle Allille terveiset. Täti, elikäs Varissuaren Alli kuoli jo kymmeniä vuosia sitten, etteivät nimppariterveiseni häntä enää tavoita. Telepatiaan tai muihin "kineettisten" yhteyksien olemassaoloon kun en usko, niin omaan pieneen mieleen elossaolevallekin terveiset jiävät.

Leutoni ilimat. Eilen oli plussalla, nyt muutama aste pakkasta. Lämmitin uunia-takkaa, eestä ja takkaa.

Mummi ja ukki kävi. Ressu kuskasi.

Meinasin käydä jo ääneni luovuttamassa, mutta enköhän kerkiä vaikka huomennakin. Ei se nro 10 yhdessä yössä 8:siksi muutu.

1.2.2024 torstai

Pauluksella vapaapv koulusta. Lähti aamulla varhain eka työkeikalleen Vaasaan.  Rankka päivä kun heti huomenna on jo seuraavat ainekokeet.

P tuli Vaasasta kymmenen aikoihin nyt illalla. Hyvin oli matka mennyt vaikka mennessä tuulta ja tuiskua.

Iänestin Prismakäynnillä Huavistoa.

4.2.2024 sunnuntai

Radioääni Olga Ketonen (59) on kuollut eilen. 

Ääniä tulee, ääniä menee. 

Äänien äänitteet säilyvät aikansa, ehkä jopa ohitse äänenpäästäjien olemassaolon. Ketään tai mitään ei kaiken mentyä ole niitä aktivoimassa. Ei ainakaan ymmärrä kuulemaansa. Vai mitenkähän voisi olla? Eihän hieroglyfejä tai nuolenpääkirjoituksiakaan aluksi osattu hahmottaa, ja kalliomaalauksetkin vilisivät ohitseruuheilevan metsästäjäkeräilijän silmissä väriviivoina vain.

Jos elämä ehtii ennen auringon täyssammumista viritä vanhan maailman tuhotuhkien seasta maapallolle uudelleen, niin...

Tieteentekijöiden ansiosta voimme monenlaisista dokumenteista "nähdä" miljardien vuosien taakse jälkeemme päin, mutta tulevaisuuden ennustaminen yhtä kauaksi eteen päin on mahdotonta. Ainoastaan kun "jos"-sanaa käyttäen luetellaan tuhon mahdollisuudet, niin varsinkin ydintalven ennustus kaiken loppumisena on milloin vain tapahtuvana uskottavin.

Hitaasti riuduttavaa ilmastonmuutosloppua on tarjoiltu sitäkin useilta alustoilta, mutta ei ihmismassa siitä halua kuulla yhtään mitään vaikka omissa käsissä onkin sen etenemisen jarruttaminen, jopa seisauttaminen. Jättäisivät rikkaatkin vain lentelemästä ja asettuisivat yltähypäten hienoiksi varusteltuihin kotiluoliinsa taloksi.

6.2.2024 tiistai

Sattuipas näin saamelaisten kansallispäiväksi: Näin unta eräästä tummastapienestä saamelaisnaisesta jonka tapasin joskus tulihtapaikoillani Lapissa. Unen tyttö oli Sàrá "sarvien" kanssa. Yli 40 vuotta siitä oikeasta kohtaamisesta, että aitoon muistijälkeen taisin unessa törmätä. Olisikohan se ruutuvihko jonkin lootan pohjalla vielä tallella johon tyttö nimensä väkersi, ja valokuvat?

Missähän olisin jos jo nuoruuteni harharetkien keskenollen olisin jäänyt Lappiin? Olisinko S:n, R:n vai A:n kanssa jatkanut hellustelua? Tai olisinko päätynyt erään "Kitkanviisaan" kanssa muikunpyytäjäksi Posiolle? Poronpurijaksi minua tuskin olisi huolittu "kirnuihin", mutta kodan olisin voinut poroheilalleni kyllä rakentaa.

TA soitti Sallasta, ja JN Ylitorniolta. Muutamat lappilaiset ovatkin niitä, joiden kanssa tulee juteltua enimmäkseen. Täällä asuva PP:kin on Ivalosta lähtöisin, kävi viime viikolla viimeksi tupamme kiikussa istuksimassa.

Hesarissa oli laajahko juttu poronhoitajista (saamelaisista) jotka oli aidattu Enontekiön seudulla 80 km pitkän aidan sisään valkolaisten toimesta 1800-luvun lopulla. Aidasta ei ole kuin joitakin paksumpia tolppia ja lahonneita riukuja jäljellä, perimätietokin on hukassa suurelta osin. Alkuperäsiväestön sortoa aitajuttu on ollut.

Toissapäivän lehdessä raportoitiin myös ylisuurten porotokkien aiheuttamasta tunturikasvustojen luontokadosta. Useat kommentit hyökkäsivät vähintään rivienväleistä saamelaisten kimppuun vaikka pitäisi tuotakin asiaa käsitellä yleismaailmallisena ilmiönä koska Homo sapiens-lajista on kysymys.

Mitä muuta me "lantalaisetkaan" teemme kuin tuhoamme ympäristöämme valtavalla volyymilla luonnon kestävyyteen nähden? Turistitkin Lapissa...

Oma kommenttini aiheeseen oli: Otsikot voisivat olla myös :"Valtavat turistilaumat ovat kuluttaneet Lapin tuntureiden kupeet lohduttomaan kuntoon" Ihmisten ahnehtivasta toimista luonnontuhonta joka tapauksessa johtuu kaikkialla. Eläimetkin on siinä prosessissa vain välineitä.

7.2.2024 keskiviikko

Perussuomalaiset on sekasikiöpuolue. Valtaan päästäkseen sille on kelvannut poliitttisen kentän kaikilta laidoilta mikä tahansa aatteentiilenmurunen muurattavaksi valtaistuimensa pönkäksi. Yhdenkään murusen ikiliimaksi siitä ei ole.

Tojotanrotteloon uusi katalysaattori ja etumainen lambada-anturi. Kun tulin korjaamolta pihaan, syttyi vikavalo taas palamaan. Ajoin takaisin ja mittarit näyttivät, että takimmainenkin haistelija on vaihdettava. Ensi viikolla se. Hintaa perkele tulee tällekin... Nyt meni 580€!

8.2.2024 torstai

KAKS:n mäellä fysikaaliterapeutin juttusilla kävin het uamusta. Venyttelyillä pitäisi päänsärkyä yrittää helpottaa. Pätevä neiti (en tiedä titteliä) siellä oli neuvomassa, mutta taidan olla toivoton tapaus mitä sitten käytännön venyttelyihin tulee.

Korvat kävin  sittä iltapvllä jälkitarkastuttamassa. Tulehdusta on edelleen oikeanpuolimaisessa. Siihen pirtusekoitteista lääkelinimenttiä viikon  kuuri.

9.2.2024 perjantai

Unen ingressistä luin muutaman rivin Martin Luther Kingin ja JFKenedyn salamurhista. Seuraavassa, syvennetyssä, kohokirjaimisessa tekstissä seisoi, että tavoitteenamme on saada hengiltä Moskovan Zaatana ja USA:n Trumppi ja viimeisellä, autereisesti väräjävällä rivillä huutava kysymys, miksi näiden paskaläjien kompostoiminen aina vain epäonnistuu?

Käsikirjoitus jatkui alaotsikolla: On maailmassa tarpeellisempia murhattavia kuin pieniä lapsia, naisia ja vanhuksia. 

Välillä joku jakoi pakettiautosta aseita, kranaatteja ja Kuopion Anttilasta ostettuja, halpoja drooneja pommeineen.

Sitten taas käteen tyrkättiin nivaska täyteen kirjoitettuja A-nelosia.

Luin: Käykää tappamassa Pohjois Koreasta se paksupoika Kim Jong-un ja Syyriasta hammaslääkäri al Assad. Tullessa pistäydytte tyrkkäämässä (ampumassa) Netanjahun samaan kuoppaan Hamasin mulkkujen kanssa. Kerkeätte varmasti käydä Iranissakin mutkan pamauttamassa hengiltä kaikki uskonnolliset johtajat ja Turkista lonttoposki Erdoganin ja Unkarista turpeaukko Orbanin.

Sitten unenliikuteltavan kyydistä astui elokuvaohjaaja rähjääntyneessä asussaan ja sanoi: Olisihan niitä muitakin, mutta tapetaan nyt aluksi papereissa mainitut ja katsotaan, mihin asentoon Maa-planeetta tämän täsmäteurastuksen jälkeen asettuu.

Esirippu.

11.2.2024 sunnuntai

Sänkistä vallanpeltoa kynnetään sitten seuraavat kuusi vuotta kun Stubb (=sänki) 13. presidentiksi niukinnaukin kiilasi. 

Homokammoinen, uskonnollisfundamentalistinen, länsirannikkoa myötäilevä Suomi syvälle sisämaahan saakka huokaisi helpotuksesta kun Haavisto jäi reensijalle näissä kisoissa. Myös KD-kansanedustaja Päivi Räsäsen kotona langetaan tänä iltana vuoteen vierelle polvilleen kiittelemään herraahyvää kun se näin armahti Linnanjuhlien kättelijöitä.

Stubbi kyllä kansainvälisissä vesissä uipi varmoin kroolauksin, mutta peräkylien asukkaiden elämistä se ei tiedä yhtikäs mitään. Ei kyllä tiedä Huavistokaan, että ei sen puoleen. Vaan eipä presidentin virassa niistä tarvitsekaan, kunhan nyt vain jotenkin pitävät kulisseja yllä muuhun mualimaan päin.

12.2.2024 maanantai

Poikien kopistelu koulutielle aamuisin ottaa pattiin, mutta koetan kestää. Ei sitä montaa vuotta enää jatku.

Hesarin uutisiin kommentointini meinaa mennä joka päiväiseksi vaikka tiedostan vankasti, ettei sillä yhtään mitään merkitystä maailmanmenoon ole. Niin kuin ei tällä bloginpitämiselläkään.

Alakuloa tuottavat kaikki muutkin sadattuhannet -miljoonat- "somevaikuttajat" ympäri internetin älinää täynnä olevan viidakon. Virtuaalipuissamme tässä kiikutaan ja kuviteltavissa oleva meteli on kuin fyysisillä sukulaisillamme oikeiden viidakonrippeiden jäännöksissä.

Tojotanrotteloon takimmainen haistelija ja nyt ei häiriövalo enään palaa. 154€ piti panna taas menemään ja nytten loppukuu jälleen rahattomana kutjotan. On se perkelettä, että mokomaan kapistukseen pitää rahansa tuhlata ennemmin kuin ruokaan ja asumiseen kun nekin maksavat niin, ettei tässä kohta tiedä, millä kaiken kustantaa. Puutarhurinkin palkka sujahtaa ihan vain porukan hengissäpitämiseen ja tämän asuinkolon kustannuksiin.

Kaikenlaiseen meidät on ahdisteltukin ettemme barrikaadeille jaksaisi enää nousta.

Ay-väki kyllä parhaillaan yrittää sitäkin, mutta siinäkin on enämpi yritystä kuin tulosta.

Me eletään nyt kapitalismikokeilun viimeistä vaihetta. Kun tämä kupla ilmastokriisin kliimaksissa poksahtaa, kaikki jäävät tyhjän päälle. Myös ne (tai erityisesti), joille suurin materiaalinen ja huvituksellinen hyöty tästä kaikesta on ollut.

Meistä kituuttajista sitkeimmät ehkä selviävät pitemmälle kunnes kuihtumus valtaa mielen ja kehon. Kun mulkutkin lopettavat tojimisensa.

Riutumalla kohdattavaan loppuun on tietenkin vielä ihmisen aikakäsityksellä huimasti matkaa enkä minä sitä ehdi näkemään, mutta kerkeän tätä kyllä surra koska näen sen jo tuolla mielikuvitukseni horisontissa kärypilviään nostattelevan.

13.2.2024 tiistai

Äidyin katsomaan Areenalta kuusiosaista "naapurilähiötrilleriä" (Houkutus naapurissa). Joltisenkinlainenhan tuo taitaa olla, mutta karsiminen ei olisi ollut pahitteeksi.

14.2.2024 keskiviikko

Täytetyt bataatinpuolikkaat haudutin uunissa. Laitoin toiseen puolikkaaseen paistinpannulla esipaistetun kuhasipuliaurajuusto täytteen ja toiseen pelkän aurajuusto-. G:lle ei kelevannut kummatkaan, mutta hälle oli eilistä muusiruokaa kanakastikkeella.

Tekisi mieli ruveta ruisleiväntekoa taas harrastamaan, mutta enpä vain saa aikaiseksi.

Hesariin :

Jo silloin, kun valtion eteen alettiin liimata sanaa "hyvinvointi" epäilykseni heräsivät sellaisen utopiayhteiskunnan täydellisenä onnistumiseen mahdottomana koska aloin jo hahmottamaan ihmiskunnan "onnellisuus"-kokeilujen rajallisuudet ihan jo lajimme periluonteen takia.

Olen kokenut sen ajan, kun enimmillään itsemurhien määrä Suomessa oli 1400-1500 vuodessa. Nyt luku on pysynyt jonkin aikaa alle tuhannessa, mutta vauhti kiihtyy, kuten tämäkin avuntarvitsijoiden hädän ammatissaan nähneen haastattelu todistaa. Ja se, joka avoimin silmin kulkee, näkee sen itsekin.

Niin kauan kun olen uutisia näistä lukenut niin yhtä kauan on huudettu apuun myös maan hallituksia, mutta yhtä kaikki tälläinen, poliitikoidenkin mielestä kategorioihin "rapatessa roiskuu"- ja "lillukanvarret" ei vallanpitäjiä yhteiskunnan alarappusten kuulumiset hetkauta. 

"Empatia ei kuulu politiikantekemisen työkaluihin" kuulutti ensitöiksensä nykyisenkin hallituksen eräs avainministeri.

Nyt kaaoksen merkit ovat luettavissa uudessa utopiayhteiskunnan luontiyrityksessä. Tälläkin yrityksellä on yhteinen, edelleen harhaanjohtava nimittäjä: "Hyvinvointialueet"

Tässäkin hyvinvointitilkkutäkissä ensiksi määritellään (riidellään) jokaisen erillisen tilkun johtajien, päälliköiden, johtokuntien ja muun virkakunnan palkat ja palkkiot sekä infran rakentamisen kustannukset ja vasta sitten aletaan ynnäillä, paljonko toimintaan itseensä varoja jää, vai jääkö ollenkaan. 

Näinä vuosina, kun tätä utopiayhteiskunnan sekasikiötä on suunniteltu miljardeja siihen hukaten, ovat tuhannet oikeasti apua tarvitsevat jo riutuneet hengiltä tai lopettaneet itse itse itsensä. 

Ennustan, että lähivuosina, ennen kuin hv-alueet ovat lähellekään valmiina auttamaan, kasvavat itsemurhaluvut samoihin, jo edellä mainitsemiini määriin muusta hyvinvointiyhteiskunnan  pahoinvointimenetyksistä puhumattakaan.

16.2.2024 perjantai

Venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi on kuollut Siperialaisessa vankilassa. Hänet murhasi hitaasti kiduttaen Moskovan Zaatana (Kalsarimyrkyttäjä Vladimir Suuri) & kätyrit maailmanlaajuisiin toimiinkin kykenevä myrkyttäjäyhdistys.

Tojotanrottelo ei katsastusta läpäissyt. Vetoakseli&tuulilasi vaihtoon ja pari muuta pientä kohtaa korjata pitää.

Tilasin tuulilasin 350€ ja vetoakselin asennuksen + ne pikkujutut 120€. Nuo laitetaan kuiden vaihteessa.

17.2.2024 lauantai

Lunta on saanut kolailla joka pv.

Mielenongelmani on nyt raskas. Surrako yhden oppositiopoliitikon, Venäjä nimisen valtion murhakoneiston suorittamaa raukkamaista murhaa vai kymmenientuhansien lasten tarkoituksellisia täsmäteurastuksia Gazassa, Ukrainassa ja muilla sotatantereilla.

Kaikki nämä kelluvat öisissä unissani verihuuruisissa pilvissä ja kun aamulla herään, en tunne levänneeni ollenkaan. Ja päähänkin koskee koko ajan.

18.2.2024 sunnuntai

Olen kokenut tämän olotilan ennekin. Siitä on aikaa yli 30 vuotta. Nyt en töytäile tuskani ajamana ympäri maakuntia enkä nuole maamme rajateiden asvalttia autoni renkailla. Olen aloillani, mutta tuska astuu perkeleenä syliini joka saatanan aamu kun  kaikki muut ovat töihinsä ja kouluihinsa poistuneet.

Murhat ja maailmanlopun elkeet rävähtävät silmille joka päivä koska se on niin helppoa. Sen kuin vain koneensa aukaisee ja alkaa mediaa selata.

Viha vai suru, kumpi on suurempaa nyt mielessä?

Vihan kohteet on helppo osoittaa. Niillä ei ole enää edes naamioita tekojensa eikä itsensä edessä.

Surun kohteita on yhtä tuskallista katsoa. Noita kivi- ja soraläjiksi, raukkamaisten lajitovereideni kaukaa pommittamien kaupunkien alueita joissa ei ehjää paikkaa ole ja jossa muutamat vanhukset ja lapset kompastelevat...

Unissa minustakin tulee murhanhimoinen paskiainen. Haluan tappaa paljain käsin kaikki tyrannit ja heitä edesauttavat kätyrinsä ja vielä parempi, jos voisin nuotiolla niitä elävältä kärryyttää...

Viime yönä näitä kuvajaisia kulki ja kauhistuin, kun tunsin, että niinhän vain kykenisin nuo murhat tekemään jos se mahdollista olisi.

Mutta mitä ne kuvittelevat, jotka kykenevät avuttomia kohteitaan murhaamaan? Liikkuuko niiden päässä mitään inhimillistä? Voiko ne pikkulapsia vihata samoin kuin minä tunnen vihaavani Moskovan Zaatanaa?

19.2.2024 maanantai

Ei ole yhtään helpompi olla kuin eilenkään. Rahatkin ovat viimeistä penniä myöten kaluttu tileiltä elämiseen, mutta se on silti pienin murheeni nyt.

Jos olisi mahdollista, panisin kannet maailmaan päin avoinna oleviin päiviini kiinni ja häipyisin metsään.

Maaliskuun alussa menenkin, mutta vielä on näitä tahmaisia päiviä täällä kiduttava.

20.2.2024 tiistai

Ruokien laittokin ottaa etukäteen kuulaan hartioilla, mutta kun alkaa vain, niin kyllä se rauhoittaa. Tein kuha-kasvispadan johon lipsahti suolaa liikaa kun en ottanut huomioon liemikuutioita joita sulatin peräti kolmea erilaista. Mutta ei kait tuosta henki lähtene, ja sitä paitsi lisäsuola on Pan-merkkistä aina.

21.2.2024 keskiviikko

On sitä Navalnyista saanut artikkeleita lukea murheensa kuorrutukseksi. 

"Mihail" otsikoi Kirjeitä Venäjältä-viimeisimpänsä: "Itku loppuu pian-vallankumousta ei tule"

Muutaman päivän kuluttua venäläiset lakkaavat laskemasta kukkia Aleksei Navalnyin muistolle

Jos jokaisesta Gazasssa murhatusta lapsestakin kirjoitettaisiin yhtä paljon, niin ... mitä sitten? Mahdoton ajatuskin, mutta edes yhdestä, ja juuri nyt, akuutisti, eikä sitten postuumisti kuin Anne Frankista tai Reniasta.

Voi olla, että jossakin ilmestyvissä megaluokan lehdissä tai muissa medioissa kirjoitetaankin, mutta ei ne minulle täällä avaudu.

Mutta miksi niitä pitäisi saada lukea? 

En tiedä.

En tiedä.

Kirjoittivat jo Navalnyin kuolinsyystä epäilyn, että hänet on tapettu lujalla iskulla sydämeen, elikä taatulla ja koetellulla "KGB-tekniikalla".

22.2.2024 torstai

Tänäiltana minua katsoo Hesarin etuaukealta Aleksei Navalnyin äidin surusta tummanpuhuvat kasvot. Hän on saanut pikaisesti käydä vilkaisemassa ruumista, mutta haudattavaksi poikaa ei ole luovutettu.

Ja samaan aikaan Navalnyin tappamisen murhakoneistoonsa ohjelmoinut Moskovan Zaatana kekkuloi onnessaan Kazanissa juhlimassa... Miksei yksikään tuon mitättömän näköisen, siansilmäisen hirviön ympärillä taputteleva mene ja käännä siltä niskoja nurin! Miten JFK saatiin tapettua, mutta oikeasti sen tarpeessa olevaa monsteria ei?

Trump-niminen p.läjäkin yhä elossa!

"Shakaalien" pyssyt ovat ruoseessa kun niitä oikeasti hopealuoteineen tarvittaisiin.

Kompostoitavaksi valmiina

23.1.2024 tiistai

Viiden litran kattilallisen tein kasviskanakeittoa.

P on paremmin mielin nyt, kun selvitteli koululla asioitaan opettajien kanssa ja sai heiltä rohkaisua jatkaa lukion muutamat aineet loppuun. Oikeni vissiin nukkumisaikataulukin paremmaksi.

Jollekin kääntyi ripsi luomen alusta ärsyttämään kun lukaisi edellisen postaukseni otsikon. Sanoin hälle, jotta lukaiseepipa myös sen jäljessä rönsyilevän tekstikimaran, niin ehkä sille selitys löytyy.

Ei se mikään älyllinen sipaisu olekaan, mutta noinhan niitä klikkejä laaditaan. 

Yksiviisarinen Tuomiopäivänkello on pysynyt jonkin aikaa 90 sekunnin päässä keskiyöstä. Hujahtaakohan se sitten kerralla tuon toistatuntisen lopulliseen pykälään jos jossain päin ydinlataus sysätään matkaan?

Pelkästään ilmastokatastrofin käyrää jos se seuraa, liike on hidasta, mutta tulos kiduttavien odotusten vuosien jälkeen sama.

Eräs tyranni, jolle kellosepän valtuuksien hankkimiset ovat ykshailee, saattaa jouduttaa sekuntiviisarin liikettä tahallaan ja sitten kaikki tapahtuu kivuttomammin.

Kompostiastia hangen sisälle säilöttynä toimii ylitsehyvin. Lienevät alimmaiset töhkät tuhkana jo. Jätesangollinen tiukkaa tavaraa muuttuu viikossa olomuotoon josta ei enää banaaninkuori kahvinporoista erotu.

24.1.2024 keskiviikko

Eilen satoi paksusti lunta ja leutoni. Pihan kolaaminen kävi työstä ja vasta tänään sain loputkin kinokset siirreltyä.

Vasen olkavarsi on saatanan kipeä.

Nyt kuulen jälleen yhtä kehnosti kuin ennenkin, eli siis kuulen jotain vasemmallakin korvalla. Sen betonoituneen korvavaikun liuotushoito laukaisi äänille kanavan. Tulehdusta on jäljellä joten jatkan antibioottihoitoa muutaman päivän vielä.

P sai soiton työpaikasta. Jospa liikettä niveliin siitä aiheutuu. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa kun tuntui kovin kummalliselta ne järjestelyt. Eikähän siinä voikaan ennen koulun kokonaan loppumista tehdä kuin satunnaiskeikkoja. Sitten voikin ajella vaikka vyötäsoleta ensi tammikuun armeijaan lähtöön saakka.

Vituttaa sen yhden presidenttiehdokasnuljakkeen kiriminen kolmanneksi. Tiktok-kansanvallanvääristymä uhkaa tätäkin maapallon pintaan piirrettyä rukkasenkuvaa ja sen aitausten sisällä majailevaa kansaa.

Saksassa, kansallissosialismin syntysijoilla ovat heränneet vastustamaan natseja, mutta meillä nuolevat näiden omien sinimustaruskeita perseitä oikein urakalla kun eivät ymmärrä historiasta yhtään mitään.

Kannattajiensa nuolemisen aloitti kylläkin JH-a scriptassaan, mutta eiväthän ne nuoltavat sitä tajua kun totaliatarismin syntymekanismit eivät ymmärrykseen saakka kiipeile.

25.1.2024 torstai

Onpa ollut mielelle tahmainen päivä.

Kanakeitto loppui jo eilen. Tein nauhamakaronipastaa ja siihen jauhelihakastikkeen. Luulin sitä jäävän huomisellekin, mutta mitä vielä. Paistoinpa sitten kuhaa uunissa ja haudutin ohrapuuroa ison padallisen.

Ukrainalaiset (?) ohjukset pudottivat Belgodrodissa venäläisen hävittäjän kirkonkylän takaiselle pottupellolle. Nyt sitten Moskovan se yksi lonttoposkizaatana "kutsui" YK:n hätäkokouksen koolle  ja väittävät koneessa olleen ukrainalaisia sotavankeja peräti 65 päätä.

Ukraina voisi kutsua samoilla kriteereillä hätäkokouksen jokaiselle päivälle kun venäläisterroristit riehuvat sen ilmatilassa ja maankamaralla särkien infraa ja elävää elämää tauotta.

Miksi vitussa kukaan ei ammu sitä lonttoposkiulkoministeriä kun se kokoukseen tallustelee! 

Miksi niiden mätäaivojen lentokoneet pysyvät ilmassa eikä edes vahingossa ne ohjusten kohdalle lennä! 

Eikö kukaan tekninen nero osaa rakentaa niin pientä pörriäsidroonia joka pääsisi Moskovan Zaatanan ympärilleen kyhäämästä "turvaverkosta" niiden täyspaskojen korvanjuureen räjäyttämään maailman tuhoa haluavia, sairaita aivoja kuorruttavan luukopan sirpaleiksi!

Tyranneja kohtaan tuntemani murhanhimo kasvaa kun näiden joukkomurhaajien teot ovat alati silmäiltävänä.

26.1.2024 perjantai

Piänsäryssä.

26.1.2024 lauantai

Piänsäryssä.

27.1.2024 sunnuntai

Vaalipäivä. Saas nähdä, kuka Mäntyniemen herraksi nousee. Rouvaa sinne ei valita sillä naisehdokkaat ovat jo marginaalissa. Li Andersson olisi ollut kertalojauksella piristys herrakansan harmauteen, mutta kun edustaa ns. väärää poliittista sektoria, niin tulos on ennalta määrätty. Ennakkoääniä laskettaessa meni kuitenkin ohitse demarien Urpilaisesta. 

Essayah olisi voinut säästää ilmakehää kun ei olsi asettunut ehdolle lainkaan. Niin kuin tyystin joutava sirkustelija Harkimokin.

Sanovat kyllä, että demokratiaan kuuluu turhuuskatalogienkin esittelyt, mutta kalliiksi se tulee.

Aamun Hesarista luin selkeän katsauksen Gazan kaistaleen historiaan ja miksi hirvittävyyksiin yltynyt tilanne siellä maksimiinsa viime aikoina yltyi, ja että toivoa ei paremmasta siellä eläjille ole näköpiirissä. Helpommalla pääsisisivät kun kaikki gazalaiset tekisivät itsemurhan vaikka Israelin pommeilta säästyisivätkin.

"Hiekkaerämään hurmaava joukkoitsemurha", siinäpä katastrofielokuvalle uudet ainekset.

Iltasella myöhällä

Ajelin aamupvllä takan lämmitettyäni Um. Kävelin vävyn ajelemilla m.kelkan urilla metsälenkin ja lampsin myös aurattua metsäautotietä katselemassa koneiden tekemät uudet raiskiot mökin alapuolella. Olivat ne sieltä suon päältä isojakin tukkipuita löytäneet. Sellaisia, jotka ovat minut ihan pienestä saakka nähneet mustikkavarvikoissa kirmaamassa. Mutta ei niitä enää paljoa ole ollut.

Pala palalta on elämäni aikana metsien rajoittamaton holokausti edennyt ja väkivaltainen luonnon "väestönvaihto" tapahtunut.

Hain tyttärenporukalta kuhaa, siikaa, mateita ja haukea ainakin 5 kiloa. Osa menee mummolaan, loput omaan pakastimeen ja ajallaan ruokapöytään erilaisina kalavalmisteina.

Äänesti Suomen vaalikarja nytten siis niin, että pressaehdokkaat Alexander Stubb ja Pekka Haavisto kirivät toiselle kierrokselle ja se yksi kalpeanaama ei edes reenjalaksilla enää kekkuloitse. Tosin vakavalta tilanne vielä ennakkoääniä laskettaessa näytti.

Nyt pitäisi jonkun tosiaktivistin laittaa pystyyn kuusi vuotta kestävä kampanja äärioikeiston nousua ja erityisesti niiden suomalais"mestarin" ehdokkaaksi estämiseksi seuraavissa pressanvaaleissa. Toistan itseäni: Hannah Arendtin Totaliatarismin synty-teos olisi hyvä opas äärioikeiston nousun estokamapanjassa. Tosin pitkällä siinä hommassa Euroopassa jälleen jo ollaan.

Itse olen aloittanut tehottoman halla-aholaisuuden vastustamisen jo blogieni synnyinhistorian alkulehdillä. Siitä todiste löytyy esimerkiksi täältä: 

https://kivaniemi07.blogspot.com/2008/11/kokoavat-joukkojaan.html

Kansa tykkää ulkoisesti valjuista ja harmaista presidenteistä, mutta muuten asiallinen Olli Rehn oli liian harmaa. Oikeasti väriläikkä Anderson Li kiri Jutan ohitse, mutta ei 5% riitä mihinkään näissä kisoissa.

Helsinkikeskeisyys näkyy kaikessa vaalitohinassa vaikka kehuvathan nuo kentälläkiertämiskokemuksillaan. Kärkiehdokkaat ovat kaikki eteläsuomalaisia. 

Muistaisi sitten valittu välillä tarkastella karttaa kuinka pitkä maa Suomi on ja väestöbarometristä sijoitella sen sadattuhannet pääkaupungin ulkopuolella asuvat alamaisensa erilaisiin olohuoneisiinsa ja keittiöihinsä omakotitalojen ja paskahuussien takapihoja unehtamatta.

Ylen johtaja sanoi haastattelussa, että annetaan vaalivalvojaisissa kuuntelijoille ja katselijoille mahdollisuus osallistua vaaliohjelman tekoon. Kun sitten huvikseni kirjauduin chattiin niin heti kävi selväksi sen tarpeettomuus. Kuka sitä tekstinpätkäntulvaa kerkiää/viitsii seurata? Muutaman se juontaja Pia sieltä lukaisi, mutta kyllä nekin kaikilta ohitse meni.

Nyt sitten kaikilta kanavilta saapi seurata huomennakin tuhannen asiantuntijan analyyseja vaaleista. Ärsyttää se toisto, vaan kaipa sekin demokratian vallassaolon varmistamiseksi lienee kestettävä. Ja saahan nuo laitteet vaiti kun napista painaa ja lompsauttaa läppärinkin kannen kiinni.

Juotiin vaalikahvit lättyjen kera.

Piähän koskee.

Luin Omakannasta päänsärkydiagnoosin. Ei se asiaan tietenkään auta, että epäillyt syyt nyt näkyvät mustana valkoisella, mutta minkäs teet. Jos manimies olisin, kävisin vielä yksityispotilaana ja vaatisin niskan ja kallonpohjan TT-kuvauksn. Nyt on tähän tyytyminen ja kärvisteltävä loppuelämänsä ajan. Fysikaalisen hoidon en usko asiaan paljonkaan vaikuttavan. Eikä mulla ole niissäkään varaa yhtä kertaa enempää käydä ja sehän ei mitään ole.

Vuodesta 1992 on erilaiset yläkropan säryt olleet seuranani. Jos oikein olisi mennyt, niin liikennevakuutus kustantaisi edelleen nämä kaikki kolarin seuraukset, mutta jossain vaiheessa vakuutusyhtiö osasi keissistä kätensä pestä. Ja kun sitten rakennuksella sattui se olkapään särkyminen, niin olikin jo toinen  vakuutusyhtiö sotkemassa tilannetta enkä nytten pysty mistään mitään vaatimaan.

Mitähän oikeuksiensa suhteen olisi täytynyt osata tehdä? Olla skarppina ja kyetä palkkaamaan asianajaja avuksi!

Vituiksi mäni tämä elonhuokumiseni tiällä saatana.

Köyhyyteen synnyin ja köyhyydessä vaivoihini kuolen. Kompostiin joutaisi koko ukko.

No, palaan synkistä ajatuksistani tarkastelemaan oikeasti toivottomia elämiä planeetta Maassa. Gazassa ja Ukrainassa ja kymmenillä muilla sotaplantaaseilla kuolema on helpotus kun se tulee äkkiä eikä kitumaan jää. Pahinta on kuitenkin nähdä pienten lasten surusta ja kivuista itkuiset silmät ja kuulla äitien lohduton nyyhke muoviin kääritty lapsenruumis sylissään.

Minullahan koskee vain päähän ja sen syy on selvitetty. Eikä syy räjähtävä kuula ole, ei tulisesti leiskahtavan kranaatin sirpale eikä päälle sortuvan elementtitalon betoninen holvilaatta jonka alle määräämättömäksi ajaksi pikkuista vaille hengetönnä mahdollisia pelastajia odottamaan jäisin.

Enkä tässä pitele pommitukseissa kuolleita, muovikuorisia lapsia sylissäni.

Presidenttikin valittiin vapailla vaaleilla vapaassa kotimaassa. Ainakin vielä tämän kerran.